Keltainen mies

Meidän perheellämme on oma salakieli. En tarkoita sellaista oikeaa salakieltä, joita lapsena ystävien kanssa loimme. Niissä oli ihan omat sanat ja omat kirjaimetkin niin, että pystyimme lähettämään koulupäivän aikana toisillemme viestejä ilman, että kukaan muu pystyi niitä ymmärtämään. Tällaista salakieltä en ole enää aikuisiällä kehitellyt, mutta perheessämme on monilla ihmisillä ja asioilla omat salanimensä, mikä välillä hauskuuttaa elämäämme suuresti.

Yksi näistä on keltainen mies. "Keltainen mies" on ihkaelävä naapurissamme asuva mies, hän:

Hän kävelee usein aamuisin meitä vastaan, tervehtii ja puhua höpöttää vaikka kuinka paljon, vaikka en ymmärrä puheesta juuri mitään. Käsittääkseni hän on hindumunkki, mies, joka on saavuttanut sen tilan, että pääsee vihdoin pois uudestisyntymisen kierrosta Nirvanaan. Voin olla väärässäkin. Hindulaisuus on nimittäin hyvin hankala uskonto todella ymmärtää. Vaikka kysyisi hartaalta hindulta selityksiä mm. uudestisyntymiseen liittyen, voi vastaus olla epävarma ja erilainen, mitä on juuri lukenut kirjasta.

Aluksi keltainen mies oli Mintusta ja Santusta hieman pelottava. Nykyään jo odotamme, tuleeko hän tänä aamuna meitä vastaan. Santtu kysyi kerran hänet ohitettuamme, että: "Äiti, jos hindut kerran uskovat syntyvänsä aina uudelleen, niin voiko hindu syntyä vaikka suomalaiseksi poroksi, joka elää Lapissa?". Voikohan?

Apulaisillemme meillä on omat salanimet, sillä jos puhumme suomeksi, en halua, että he kuulevat nimiään toistettavan keskustelussamme. Hauskin salanimistä lienee SunBahadurin Sumppis. Dilu on nimittäin tylsästi vain Dee Ii. Eräs puolituttumme on salanimeltään Kiukkupussi ja hänen touhujaan tarkkailemme uteliaina. Koulupäivän jälkeen Minttu ja Santtu saattavat raportoida Kiukkupussin tehneen sitä ja tätä. Santun apuopettaja puolestaan on salanimeltään Sitruuna, sillä hän on joka aamu aivan sitruunan nielleen näköinen. Alkuun tämä lempinimi helpotti kouluunmenoa jännittävää Santtua, sillä tämä neiti Sitruuna ottaa aamuisin aina lapset vastaan. Minua suorastaan ärsytti hänen happamuutensa, sillä kyllä nyt tuossa ammatissa täytyisi perusominaisuutena olla ystävällisyys ja iloisuuskin (olkoon vaikka teennäinen!). Surin Santun puolesta, että hänet otetaan aina happamasti kouluun vastaan. Keksimme sitten alkaa kutsua tätä tätiä Sitruunaksi. Aamulla yhdessä mietimme, onkohan hän syönyt tänä aamuna montakin sitruunaa ennen töihin tuloaan. Tietysti kun vielä saatoimme sitten jäähyväisten aikana supatella keskenämme suomeksi, että no oli syönyt taas niin ja niin monta sitruuna, vapautui tunnelma ja aamuinen kouluunlähtö alkoi tältäkin osin olla Santulle vähän hauskempaa.

Kauppa kotimme kulman takana. Täällä käymme vähintään lauantaiaamuisin ostamassa kananmunia. Siiri käy Dilun kanssa kaupassa lähes päivittäin. Tämä on se paikka, jossa häntä kutsutaan tuttavallisesti Sintuksi.

Heikki tykkää tästä viereisestä kaupasta enemmän, valikoiman takia. Täältä tosiaan saa mm. laadukkaita hedelmiä.

Kerran yksi ystävämme sanoi, että kun menee lomalle Suomeen, on hassu tunne huomata ymmärtävänsä, mitä ihmiset ympärillä puhuvat. Totta, täällä kuitenkin suurin osa nepalinkielisestä (muista kielistä puhumattakaan) puheesta menee ohi, jos sitä ei keskity kuuntelemaan. Toisaalta suomen kielen käyttäminen salakielenä on hauskaa, vaikka siinä piilee omat vaaransa. Varmaan kaikilla maailmalla reissanneilla on kokemuksia siitä, miten on luullut voivansa puhua vapaasti suomea, ilman että kukaan ymmärtää, vain tajutakseen, että oman selän takana seisookin vieras suomalainen.

Mutta kesälomallamme Suomessa meilläpä onkin ihan oma salakieli, jota voimme siellä käyttää, nimittäin nepali. Varokaa vain! :)

Loppuun vielä kuvia viime viikolta:

Juttelin tämän naisen kanssa hetken ja hän antoi lopuksi minulle nipun papuja. Tässä hän kerää viljaa.

Mies ja vuohet. Miehen hymy tosin hyytyi hetken päästä, sillä koiramme säikyttivät vuohet juoksentelemaan ympäriinsä.

Linnut lentävät maiseman yli.

Lauantai-illan vieraat...

Ja sunnuntaiaamun yllätysvieraat!

Olivian ihanat synttärit sisäleikkipuistossa. Kauniista päivänsankarista (tässä Jannen sylissä) jäi tosin oma kuva ottamatta, höh.

Lapset saivat riehua ja touhuta.

Arjen iloihin kuuluu satunnaiset lounastreffit Heikin kanssa. Täällä muuten alkoi lauantaina sade, joka päättyi vasta eilen. Ilma kylmeni huomattavasti. Tänään on kyllä taas aurinko paistanut.

Mintun synttäreihin on aikaa tasan kuukausi, ja valmistelut on jo käynnissä. Minttu aikoo kutsua 11 tyttöä meille! Santun synttäreille kutsutaan 2 poikaa. :) Siiri pitänee synttärit omassa leikkiryhmässään. Lisäksi suunnittelimme pitävämme vielä yhteissynttärit kotona, mutta tajusimme Heikin kanssa, että kutsuisimme niihin lähinnä omia ystäviämme. Katsotaan, kuinka monet synttärit nyt sitten loppujen lopuksi vietämme! Kaikki lapsemme ovat siis syntyneet kahden viikon aikana, ja vielä minä mukaan lukien.