Virkistävät virkistäytymispäivät

Lähetysseuran Etelä-Aasian työntekijöiden virkistäytymispäivät pidettiin Pokharassa. Täytyy kehaista, että päivien erottaminen omaksi kokonaisuudekseen eroon työntekijäpäivistä oli Heikin idea, ja hyvä idea olikin, sillä tammikuussa (jolloin on työntekijäpäivät) ei Nepalissa ole juuri vaihtoehtoja virkistäytymiselle (ehkä Kathmandun superkallis Hyatt-hotelli on ainoa vaihtoehto).

Yhteisellä päätöksellä emme toteuttaneet mitään suurta ohjelmaa päivillä, vaan otimme rennosti Temple Treessä ja teimme pienempiä yhteisiä retkiä. Tämä osoittautui oikein hyväksi suunnitelmaksi.

Minulle päivien parasta antia oli aamuiset kävelyretket naisporukalla (vaikka juuri olimmekin olleet trekillä, mutta minä en koskaan elämässäni ole kävellyt liikaa). (Suurin asia, jota itse Kathmandussa kaipaan, on kävely- ja juoksulenkkeilyn helppous. Se on kuitenkin minulle ominaisin ja mieluisin tapa liikkua, mutta Kathmandussa valitettavan hankalaa. Toki pölyisille ja ruuhkaisille kaduille voi lähteä lenkille, mutta kovin houkuttelevaa se ei ole. Ja valitettava tosiasia on, että harrastus, joka vaatii liikaa järjestelyjä (ensin jollakin pelillä liikkumista paikkaan X), jää arjen keskellä usein toteuttamatta. Suomessa kävin hyvin usein Simban kanssa päivän pisimmällä lenkillä illalla, kun lapset jo nukkuivat. Täällä se ei tulisi kyseeseenkään. Sain kerran tässä kuningasidean, että alan juosta juoksumatolla kuntosalilla aina Mintun tanssituntien ajan. Innoissani kysyin tästä, ja minulle selvisi, ettei se ole ainakaan nyt ennen kesää mahdollista, sillä Mintun tanssitunnin aikana ei kuntosalilla ole sähköä, eikä generaattori jaksa pyörittää juoksumattoa. Se siitä.)

Sarangkot. Vasemmalta Jenni (Pakistanin työntekijä), Hannaleena, Mari-Sisko.

Tämä kuva on omistettu "mun Jennille". Sähän halusit musta kuvan, here you go! <3

Altaalla...

Minttu & Eevi

Iivo

Vuorikiipeilijämuseo. "Dedicated to mountaineers who lost their lives."

Tässä tää "meiän huippu".  :)

Heikki tuli alas keinovuorelta todeten: "Ei kyllä mikään lasten paikka! Kauheen vaarallinen!"

Phewa talilla soutelemassa.

Santtu kuvasi paraglidingeja taivaan täydeltä (tää me tehdään yhdessä sitten joidenkin vieraiden kanssa!) Oikealla häämöttää Macchapucchre.

Siiri ja loma.

Usein meitsin löytää lasten joukosta. Tässä meillä menossa lentokone-laiva-bussi-juna-taksi-leikki.

Meiän esimies!

Pokharan lentokentällä lapset juoksivat lentokoneiden kanssa kilpaa! Pienet, eli Aapo ja Siiri, saivat etumatkaa...

Muistin lentokentällä, että yhteiskuva jäi puuttumaan. Tässä siis kiireessä ohikulkijan nappaama kuva. Eiks näytäkin, et meillä olis viisi lasta. :) Vasemmalta: Mari-Sisko, Hira, Heikki, Santtu, Aapo, Hannaleena, Ben, mä, Minttu, Eevi, Siiri, Mia, Jenni, Riikka, Iivo ja Pasi.

Pääsimme kotiin myöhään lauantai-iltana (kone oli totuttuun tapaan myöhässä). Halusin innokkaasti päästä pesemään pyykkiä, sillä mm. hikiset trekkivaatteet odottivat kassissa pesua. Mutta ei ollut sähköä. Sähköt tuli yöllä, joten heräsin aamulla ennen viittä pesemään pyykkiä, ehtiäkseni pestä pari koneellista ennen kello kahdeksaa, jolloin sähköt taas lähtisivät. Ja itse asiassa, minulla oli oikein hyvä pyykkäyshetki kello viideltä. Kuuntelin ääniä hiljaisessa talossa. Heinäsirkat sirittävät taas äänekkäästi - se lienee lempiääneni. Käki alkaa kukkua pihallamme jo ennen kuutta. Käki varmaan asuu jossakin aivan lähellä, sillä kukunta on hyvin voimakasta.

Äänien lisäksi myös kauneudesta voi nauttia aivan kotipihallamme. Bougainvillea ja amaryllikset kukkivat upeasti, samoin ruusut ja monet muut kukat, joita en tunnista.

Tiistaina alkoi taas koulu. Minttua ja Santtua molempia jännitti pikkuisen loman jälkeen, mutta hyvin oli ensimmäinen päivä mennyt. Siiri puolestaan ehti jo kaivata Dilua ja leikkiryhmiä. Eilen he kävivätkin heti eläintarhassa ja koko loppupäivän Siiri esitti virtahepoa, joka juo vettä suu ammollaan.