Pihallamme kasvavat maissit ovat kasvaneet vauhdilla. Satoa odotellessamme syömme katukojuista paahtomaisseja. Naiset paahtavat niitä kadunkulmissa pienen tulen ääressä kyykyssä istuen. Nämä Nepalin maissit eivät ole aivan yhtä herkullisia kuin Janakkalan Iso-Hiiden kartanon sokerimaissit, mutta kelpaavat kyllä.
Kuvissa tytöt esittelevät perinteistä nepalilaista kantovälinettä - punottua koria. Korissa kannetaan hyvinkin painavia tavaroita ja materiaaleja, kuten hiekkaa tai sementtisäkkejä, otsahihnan avulla. Pihallamme on kaksi kantokoria, mutta ne eivät juurikaan ole käytössä.
Nepalilaiset käyttävät koreja jatkuvasti. Nämä kuvat nappasin Annapurnan -trekiltämme:
Yli vuoden maassa asuneena on hauska huomata, miten vastaan tulee tuttuja vuodenkiertoon kuuluvia juttuja. Monista hindufestivaaleista voi jo ajatella, että "ainiin, täähän oli se ja se juhla". Tällä viikolla huomasimme, että isoa sateenjumala-patsasta, Rato Machchhindranathia, rakennetaan taas. Törmäsimme siihen Kathmandu Durbar Margilla. Patsasta (tai ei se oikeastaan ole patsas, vaan ennemminkin kärryt, joiden päälle on kyhätty puusta ja oksista iso, 20 metriä korkea torni) rakennetaan ja kuljetetaan ympäri kaupunkia. Tornin keskellä on huone, jossa on hindujumala Shivan patsas ja lisäksi huoneessa viettää aikaansa myös hindupappi. Tämä festivaali kestää kuukauden ajan, ja tarkoituksena on toivoa paljon sateita kun monsuunikausi alkaa.
Tämän kuvan kopsasin netistä:
Ensimmäinen vuosi on aina vaikein monessa asiassa... sanotaan. Kun asiat tapahtuvat uudestaan, on niissä tuttuutta ja turvallisuutta, selviytymistä ja selviytymiskokemuksia. Niin ja vaikka se asia ei varsinaisesti koskisi itseä on se merkki tavallisuudesta, elämän jatkumisesta ja ties vaikka mistä. Tähän aikaan vuosi sitten olitte jo sen verran kotiutuneita, että havainnoitte asioita, niin että ne muistuvat nyt jo tuttuinamieleen. Alku oli ehkä vain pelkkää kaaosta, tai niin luulen, mutta eikä ole hienoa huomata, että muistaa.
VastaaPoistaKorit ovat muuten hauskoja. Voihan niihin kerätä tai piilottaa maissin lisäksi vaikka lapsia, kuten kuvistanne näkyy. Tässä muutama päivä sitten osallistuin minäkin piiloleikkin tai kähinnä etsintään. Muutamat lapset leikkivät piilosta. Vanhin aloitti laskemaan ja yksi meni piiloon. Koska kaikki lapset eivät leikkiin osallistuneet, unohti laskija, että piti etsiä myös eikä vaan laskea. Hetken kuluttua aikuiset huomasivat yhden puuttuvan joukosta ja etsivät ja huutelivat lasta ainakin lähes paniikin omaisesti. Yhtäkkiä muistin, että olin havainnoinut, että piilosleikkiä suunniteltiin ja menin sinne, missä leikkiä oli ollut tarkoitus leikkiä. Hetken kuljettuani löysin pojan istumasta traktorin lavalta. Hän oli siellä ihan hiljaa ja sanoi, että olen piilossa ja pitää olla hiljaa ettei löydetä... Eihän lapselle voinut vihainen olla vaan piti kerätä aikuinen itsessä ja selittää, että olimme vain huolissamme. Teidän koreihin ei sentään lapset ihan kokonaan huku :)
Nyt minäkin olen nähnyt jo leskelehtiä...
K
Sinnekin siis kevät tulee kohisten!
VastaaPoistaNiinpä, viisaita sanoja taas. On hauskaa ja turvallista tervehtiä tuttuja asioita ja huomata, että ihan samalla tavalla vuodet vierii täälläkin, vaikka vuosi rytmittyy eri tavalla.
Hyvä, että piilossa olija löytyi. Sekin on muuten jännä juttu, että meidän talo on vielä liian iso Santulle ja Siirille, jos leikitään piilosta. Tilaa täytyy rajata. Minttu taas menee piiloon jo vaikka minne, mutta en tiedä, riittäisikö hänen kärsivällisyytensä odottaa tosi pitkään hiljaa piilossa. :)
Tässä Heikki muuten jännittää peliä, tilanne 3-2. Mun ehkä paras mennä nukkumaan. :)