Vappuaattona olimme häissä. Kristityissä sellaisissa; tosin sulhasen suku oli hinduja.
Dilu toimi koko päivän oppaanamme ja apunamme. Kysyin häneltä, mitä sulhasen hindu-suku mahtaa ajatella kristityistä häistä. Dilu sanoi, ettei tiedä. Itse huomasin ainoastaan, etteivät sulhasen sukulaiset ainakaan kovin iloisilta näyttäneet.
Tässä vähän kuvasatoa häistä. En taida jaksaa enää paljoa kirjoittaa (tässä on nyt siis kolme tämän illan aikana syntynyttä postausta peräkkäin!) mutta ehkä kuvat kertovat.
 |
| (Tämän kuvan piti olla kohdassa, jossa "muutkin odottavat h-hetkeä"!) |
 |
| Vastaanotto |
 |
| Dilu <3 (c) Siiri |
 |
| Kirkko oli koristeltu |
 |
| Vieraat istuivat lattialla, kuten nepalikirkossa on aina tapana. |
 |
| Dilu vei meidät kurkistamaan h-hetkeä odottavaa morsianta. |
 |
| Muutkin odottivat h-hetkeä. |
 |
| Dilun poika Jason, Santun ja Siirin suuri suosikki. Jason käykin onneksi meillä aika usein lasten kanssa touhuilemassa! |
 |
| Kirkossa: odotamme hääparia saapuvaksi. |
 |
| Morsiusneidot ja sulhaspojat kukittivat käytävän. Dilun tytär Jasmine (sinisessä puvussa) toimi kaasona. |
 |
| Morsian isänsä saattamana. |
 |
| Sormuksen jälkeen sulhanen nosti morsiamen hunnun. Mutta nepalihäissä ei suudella - ja niin me sitä Mintun kanssa odotimme! |
 |
| Siunaus |
 |
| Seremonia kesti noin 2,5 tuntia. Siiri uinahti. |
 |
| Aviopari |
 |
| Kirkosta poistuminen |
 |
| Tämän jälkeen ohjelmassa oli ruoka. Onneksi Dilu ohjasi meidät heti jonoon, sillä se kasvoi hetkessä monen kymmenen metrin mittaiseksi. |
Häiden virallinen osuus loppui ruokailuun. Lähimmät ystävät ja sukulaiset jäivät kuulemma vielä juhlimaan, mutta suurin osa - me mukaan lukien - poistui ruokailun jälkeen. Oli tosi kiva nähdä nepalihäät! Sitten vain suomalaisia odottelemaan... :)
Luonnollisesti luin taas blogianne ja nälkä alkoi kurnia suonissa, kun pääsin viimeisiin eli ruokakuviin asti. No ei ehkä kurninut, kun on jo aika myöhä, mutta hyvältä näyttivät taas niin ruokakuvat, keltainen perhonen kuin kakki muutkin pienet hetket elämästänne, joiden jakamisesta olen onnellinen..
VastaaPoistaHäät olivat varmasti mielenkiintoinen kokemus. Sekaisin kristittyjä perinteitä ja ehkä vähän hinduperinteitäkin ja ainakin Nepaliperinteitä. Olen vain onnellinen, että vihkiseremoniat eivät kestä Suomessa 2.5 tuntia. Saattaisi sitä kirkon penkissä yksi jos toinenkin nukahtaa. Vaikka toisaalta olisihan siihen silloin tottunut eikä lyhyemmästä kaavasta tietäisi. Mietin myös sitä, että oli varmasti todella helpottavaa, että teillä oli paikallisopas, jotta esim. pitkän seremonian jälkeen sai nopeasti ruokaa. Sitä jotenkin aina Suomi häissäkin odottaa :)
Täällä meillä eivät Ihmeköynnökset vielä kuki, mutta leskenlehdet ovat venähtäneet pitkiksi, siniviuokot jo melkein lakastuneet, valkovuokot sinnittelevät ja voikukat kurkottelevat kohti aurinkoa. Lämmin jakso sai puiden silmut aukeamaan ja nyt vain yritämme selättää tämän toivottavasti lyhyen kylmän jakson, jolloin auton ikkunatkin täytyy aamuisin skrapata.
Tänään söin teille suunniteltuja tuliaisia, jotka eivät rinkkaan mukaan mahtuneet, joten olette olleet vahvasti mielessä. Täytyy kesällä yrittää tuoda kaikki ne muutkin tuliaiset teille, joita ette ole saaneet ja joita en itse ole vielä syönyt.
Saatte olla ylpeitä lapsistanne, heidän taidoistaan ja oppimisestaan. Olette antaneet heille turvallisen ja rakastavan ympäristön, jossa vaikeistakin asioista päästään yhdessä yli. Tiedän, että murehditte paljon juuri lapsianne, mutta jonkun murheen voi sentään hienojen asioiden tapahduttua unohtaa. Ei ole helppoa kantaa maailman murheita eikä edes lasten murheita saatika sitten omia murheita, mutta meille on luvattu, että ne murheet, jotka meille annetaan, jaksamme kyllä kantaa. Tähän ei ole helppo luottaa eikä murehtimista unohtaa, mutta ehkä joskus edes pienen hetken tämä tieto helpottaa jatkamaan eteenpäin.
En oikein tiedä miten tämä kaikki liittyy edellä kirjoitettuun tai teihin, mutta kerran murehtimista miettiessäni luin runoja ja löysin yhden, jonka Arto Lappi on kirjoittanut. Haluan jakaa sen ilman sen suurempia perusteluja, sillä jotenkin sen on johonkin vain liityttävä, kun se mieleeni tuli.
- Kulkea yhden päivän,
kirjoittaa toisen,
ja kolmantena:
reppu kevyempänä ylittää vielä vuori.-
Voikaa hyvin, K
Kiitos K ihanasta viestistä ja rohkaisevista sanoistasi! <3 Tiedätkö mitä, teidän kortti (päivätty 15.1.) tuli viime viikolla! Perille siis tuli! Kiitos :)
PoistaKääk, mitä, täytyykö auton ikkunoita skrapata vielä toukokuussa! Hrr! Mun viime viikon kenttämatkalla lämpötila oli koko ajan 45 ja nyt täällä Kathmandussakin on taas 38. Ei tartte skrapata ikkunoita. ;)
Nii-in, kun osaisikin olla murehtimatta... Hei hauska myös tuo runo! Voikaahan tekin hyvin! :)