Lapsilla on taas alkanut uusi, tämän lukuvuoden viimeinen jakso koulussa. Viimeinen jakso toi muutoksia mukanaan, sillä Santtu nyt sitten siirrettiin kuin siirrettiinkin vuotta ylemmälle luokalle. Santtu on nyt ykkösluokkalainen, year 1:lla. Elokuussa hän aloittaa jo tokalla luokalla.
Alunperin siirron piti tapahtua pikkuhiljaa tämän jakson aikana, mutta opettajien mukaan Santtu viihtyi ja pärjäsi uudessa luokassa niin hyvin, että ensimmäisen viikon jälkeen hänet siirrettiinkin sinne kokonaan. Santtu itsekin sanoo viihtyvänsä ja tykkäävänsä, vaikka tietenkin uudet rutiinit vähän myös jännittivät. Suurin asia Santulle tuntui - kavereiden lisäksi - olevan se, että lounaspaikka vaihtui "isojen" puolelle. Vanhoja kavereita Santtu kyllä onneksi voi tavata aina taukojen aikana. Brittikoulussahan taukoja on harvemmin (itse asiassa vain kaksi kunnon taukoa päivän aikana) mutta vastaavasti tauot ovatkin sitten pitkiä.
On niin suuri ilonaihe, että kaikilla lapsilla sujuu koulussa hyvin - ja tavallaan paremmin, mitä tarvitsisikaan. Pitkä tie on kuljettu siitä ajasta, kun painiskelimme kieliongelmien kanssa. Nyt olemme todellakin siinä pisteessä, että jos minä tai Heikki emme saa jonkun ihmisen englannista selvää, voimme vain kysyä Mintulta: "Mitä se oikein sanoi?" ja vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. Aikamoista.
Minttu sai tänään assemblyssa oikein ruusukkeen, kun on kerännyt niin paljon house pointeja. Siiri puolestaan yllätti meidät kaikki viime viikolla, kun opettaja tuli kertomaan, että koulun rehtori oli valinnut Siirin lavalle assemblyyn kertomaan, mitä tämä teki lomalla!
Heikki oli silloinkin kenttämatkalla, mutta minä olin tietysti katsomossa. Suurin piirtein näin Siiri sanoi:
"On holiday, I was in Pokhara and we went trekking. We had three horses and then one day my horse ran away."
Rehtori keskeytti Siirin ennenkuin tämä ehti kertoa hevosen karkaamisesta, ja kysyi, että: "Miten sinun hevosesi käyttäytyi? Oliko se rauhallinen?" Siihen Siiri pudisteli päätään ja kertoi sitten loput.
(Siiri siis kertoi, että lomalla olimme Pokharassa ja trekkaamassa ja meillä oli kolme hevosta. Yhtenä päivänä minun hevoseni karkasi.)
Pidän siitä, että työni on niin joustavaa. Tänään työpäiväni venyi lähes 12-tuntiseksi kun olin koko iltapäivän ja illan lastenkodissa, jossa järjestämme erilaista terapiaa (keskustelu-, taide- ja leikkiterapiaa) lapsille. (Kuva yllä.) Toisaalta taas lähes aina, kun lapsillamme on esimerkiksi koulussa ohjelmaa, voin järjestää työni siten, että pääsen sitä katsomaan. Huippua.
Vappua vietimme ihanien ystäviemme kanssa. He olivat panostaneet ja leiponeet todella hienoja ja maukkaita vappumunkkeja, tippaleipiä ja jopa rosetteja! Kiitos vielä heille! Vappupäivänä paistoimme koko (oman) perheen voimin vielä munkkeja. Tulos ei ollut kovin hieno, mutta maku oli hyvä.
Samaisten ystävien kanssa valmistimme muuten pääsiäisaikaan sushia. Namskis.
Täytyy laittaa vielä loppuun Siirin ottama söpöilykuva. Hyvää viikkistä kaikille!
Alunperin siirron piti tapahtua pikkuhiljaa tämän jakson aikana, mutta opettajien mukaan Santtu viihtyi ja pärjäsi uudessa luokassa niin hyvin, että ensimmäisen viikon jälkeen hänet siirrettiinkin sinne kokonaan. Santtu itsekin sanoo viihtyvänsä ja tykkäävänsä, vaikka tietenkin uudet rutiinit vähän myös jännittivät. Suurin asia Santulle tuntui - kavereiden lisäksi - olevan se, että lounaspaikka vaihtui "isojen" puolelle. Vanhoja kavereita Santtu kyllä onneksi voi tavata aina taukojen aikana. Brittikoulussahan taukoja on harvemmin (itse asiassa vain kaksi kunnon taukoa päivän aikana) mutta vastaavasti tauot ovatkin sitten pitkiä.
On niin suuri ilonaihe, että kaikilla lapsilla sujuu koulussa hyvin - ja tavallaan paremmin, mitä tarvitsisikaan. Pitkä tie on kuljettu siitä ajasta, kun painiskelimme kieliongelmien kanssa. Nyt olemme todellakin siinä pisteessä, että jos minä tai Heikki emme saa jonkun ihmisen englannista selvää, voimme vain kysyä Mintulta: "Mitä se oikein sanoi?" ja vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. Aikamoista.
Minttu sai tänään assemblyssa oikein ruusukkeen, kun on kerännyt niin paljon house pointeja. Siiri puolestaan yllätti meidät kaikki viime viikolla, kun opettaja tuli kertomaan, että koulun rehtori oli valinnut Siirin lavalle assemblyyn kertomaan, mitä tämä teki lomalla!
Heikki oli silloinkin kenttämatkalla, mutta minä olin tietysti katsomossa. Suurin piirtein näin Siiri sanoi:
"On holiday, I was in Pokhara and we went trekking. We had three horses and then one day my horse ran away."
Rehtori keskeytti Siirin ennenkuin tämä ehti kertoa hevosen karkaamisesta, ja kysyi, että: "Miten sinun hevosesi käyttäytyi? Oliko se rauhallinen?" Siihen Siiri pudisteli päätään ja kertoi sitten loput.
(Siiri siis kertoi, että lomalla olimme Pokharassa ja trekkaamassa ja meillä oli kolme hevosta. Yhtenä päivänä minun hevoseni karkasi.)
 |
| Siirin luokka. Eikö olekin hauskaa voida säästää nämä tällaiset muistoksi lapsille! "Tällaisessa luokassa sinä aloitit kolmevuotiaana Nepalissa..." kuulen jo itseni joskus kertovan. |
 |
| Minttu on the stage. |
 |
| Sain vasta tänään tietää, että Bougainvillea on kasvien suku, suomalaiselta nimeltään Ihmeköynnökset. Aika kiva nimi. Myös Jakaranda kukkii taas - siitä tosin ei juuri nyt ole tuoretta kuvaa. |
 |
Vappua vietimme ihanien ystäviemme kanssa. He olivat panostaneet ja leiponeet todella hienoja ja maukkaita vappumunkkeja, tippaleipiä ja jopa rosetteja! Kiitos vielä heille! Vappupäivänä paistoimme koko (oman) perheen voimin vielä munkkeja. Tulos ei ollut kovin hieno, mutta maku oli hyvä.
Samaisten ystävien kanssa valmistimme muuten pääsiäisaikaan sushia. Namskis.
Täytyy laittaa vielä loppuun Siirin ottama söpöilykuva. Hyvää viikkistä kaikille!
 |
| (c) Siiri |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti