Joskus havahdun siihen, ettei Siiri esimerkiksi oikein tunnista Suomen vuodenaikoja. "Mitä tapahtuu syksyllä?" hän kysyi tässä eräänä aamuna kun luimme Pupu Tupunan syksy-kirjaa.
Siiri ei ole koskaan haravoinut lehtiä tai hypellyt lehtikasoissa. Hän ei ole juossut juuri jäätyneiden lätäköiden yli peläten (ja vähän toivoen), milloin jää räsähtää rikki.
Toisaalta hän on kokenut jo aika monet Nepalin-syksyt. Nepalin syksyyn kuuluu myös ilman viileneminen ja monien kukkien lakastuminen. Lisäksi syksyä värittävät vuosittaiset suurimmat hindujuhlat, joista olen tainnut täällä blogissakin usein jo kertoa. (Huomasin tuosta viime vuoden postauksesta Heikin kommentin, että uimassa käyminen tuntuu "Suomen kesältä". Kuinka ollakaan, hän taisi juuri tänään sanoa aivan samaa!)
Meillä on omanlaiset syksyn perinteet, vaikka sienimetsäretkiä aina vähän kaipaammekin. On hauska huomata, miten tutulta tuntuu juuri esimerkiksi dashainin alkaminen. Olen entistä paremmin tajunnut sen, miten ihminen toisaalta tarvitsee perinteitä ja tapoja, jotka tuovat elämään tuttuutta ja turvallisuutta. Samojen asioiden toistuminen tuntuu turvalliselta.
Noniin, dashain on alkanut ja me nautimme hiljenneestä kaupungista. Huomenna lähdemme kyllä taas laaksosta pois, mutta emme tällä kertaa kovin pitkäksi aikaa.
Ei dashainia ilman leijoja!
Ei dashainia ilman oman puun hedelmiä! Mausambi- ja guava-aika on taas parhaimmillaan.
Ei dashain-lomaa ilman ystäviä! (Lapsilla on ollut loman aikana touhua ystäviensä seurassa. Minttu on viettänyt paljon aikaa britti-intialaisen Freyan kanssa, Santtu Jasonin ja Siiri bhutanilaisen Sonamin.)
Parasta on myös, kun on aikaa rauhallisille leikeille...
Ja oman kirjan tekoon... Santtu on kirjoittanut kirjan "Amazing Animals", jossa on kaikenlaisia eläinmaailman ennätyksiä. Kirja on hieno! Santun kirjasta voi nyt helposti tarkistaa, millä eläimellä esimerkiksi on suurimmat silmät tai voimakkain purenta. (Kuka haluaa arvata?)
Yhtenä päivänä kun Siiri tuli Sonamin luota leikkimästä, oli hänen hiuksensa laitettu näin hienolle letille.
Ja oon mäkin harjoitellut ;)
Ei dashainia ilman tyhjiä katuja! Ei dashainia ilman pyöräilyä!
Ei dashainia ilman kauniita maisemia.
Tämän porukan kanssa ollaan kyllä koko ajan muutenkin, mutta joskus myös treffataan sattumalta. Oltiin hauska jono kahvilassa.
Ei dashainia ilman "Suomen kesältä tuntuvia uinteja"!
Lomalla on myös aikaa tehdä Kulkurikoulun tehtäviä. Minttu seuraa siis verkkokoulussa Suomen kakkosluokan äidinkielen opetusta. Tänään hän teki muunmuassa mediatietouteen liittyviä videotehtäviä. Olin aika ällistynyt, miten hienoja ja interaktiivisia tehtävät olivat. Lisäksi minusta todella ajankohtaisia: tehtävissä piti esimerkiksi erotella, mitkä osat mediasta ovat totta ja mitkä tarua. (Mintulle tuotti päänvaivaa esimerkiksi mainosten luokittelu. Hauskan mausteensa asiaan tuo se, että Minttu näkee - vähän ja - ainoastaan intialaisia mainoksia.)
Edelleen voin vain kehua Kulkurikoulua. Kyllä meistä ulkosuomalaisista pidetään huolta! (Hmm, täytyy ehkä lisätä, ettei palvelua toki saa ilmaiseksi.)
Siiri ei ole koskaan haravoinut lehtiä tai hypellyt lehtikasoissa. Hän ei ole juossut juuri jäätyneiden lätäköiden yli peläten (ja vähän toivoen), milloin jää räsähtää rikki.
Toisaalta hän on kokenut jo aika monet Nepalin-syksyt. Nepalin syksyyn kuuluu myös ilman viileneminen ja monien kukkien lakastuminen. Lisäksi syksyä värittävät vuosittaiset suurimmat hindujuhlat, joista olen tainnut täällä blogissakin usein jo kertoa. (Huomasin tuosta viime vuoden postauksesta Heikin kommentin, että uimassa käyminen tuntuu "Suomen kesältä". Kuinka ollakaan, hän taisi juuri tänään sanoa aivan samaa!)
Meillä on omanlaiset syksyn perinteet, vaikka sienimetsäretkiä aina vähän kaipaammekin. On hauska huomata, miten tutulta tuntuu juuri esimerkiksi dashainin alkaminen. Olen entistä paremmin tajunnut sen, miten ihminen toisaalta tarvitsee perinteitä ja tapoja, jotka tuovat elämään tuttuutta ja turvallisuutta. Samojen asioiden toistuminen tuntuu turvalliselta.
Noniin, dashain on alkanut ja me nautimme hiljenneestä kaupungista. Huomenna lähdemme kyllä taas laaksosta pois, mutta emme tällä kertaa kovin pitkäksi aikaa.
Ei dashainia ilman leijoja!
Ei dashainia ilman oman puun hedelmiä! Mausambi- ja guava-aika on taas parhaimmillaan.
Ei dashain-lomaa ilman ystäviä! (Lapsilla on ollut loman aikana touhua ystäviensä seurassa. Minttu on viettänyt paljon aikaa britti-intialaisen Freyan kanssa, Santtu Jasonin ja Siiri bhutanilaisen Sonamin.)
Parasta on myös, kun on aikaa rauhallisille leikeille...
Ja oman kirjan tekoon... Santtu on kirjoittanut kirjan "Amazing Animals", jossa on kaikenlaisia eläinmaailman ennätyksiä. Kirja on hieno! Santun kirjasta voi nyt helposti tarkistaa, millä eläimellä esimerkiksi on suurimmat silmät tai voimakkain purenta. (Kuka haluaa arvata?)
Yhtenä päivänä kun Siiri tuli Sonamin luota leikkimästä, oli hänen hiuksensa laitettu näin hienolle letille.
Ja oon mäkin harjoitellut ;)
Ei dashainia ilman tyhjiä katuja! Ei dashainia ilman pyöräilyä!
Siiri sai uuden pyöräilykypärän. Hän sitten valitsi sellaisen, jossa on komeita pääkallonkuvia.
Ei dashainia ilman kauniita maisemia.
Ja vuohiparkoja lihakauppojen edessä...
Tämän porukan kanssa ollaan kyllä koko ajan muutenkin, mutta joskus myös treffataan sattumalta. Oltiin hauska jono kahvilassa.
Ei dashainia ilman "Suomen kesältä tuntuvia uinteja"!
Lomalla on myös aikaa tehdä Kulkurikoulun tehtäviä. Minttu seuraa siis verkkokoulussa Suomen kakkosluokan äidinkielen opetusta. Tänään hän teki muunmuassa mediatietouteen liittyviä videotehtäviä. Olin aika ällistynyt, miten hienoja ja interaktiivisia tehtävät olivat. Lisäksi minusta todella ajankohtaisia: tehtävissä piti esimerkiksi erotella, mitkä osat mediasta ovat totta ja mitkä tarua. (Mintulle tuotti päänvaivaa esimerkiksi mainosten luokittelu. Hauskan mausteensa asiaan tuo se, että Minttu näkee - vähän ja - ainoastaan intialaisia mainoksia.)
Edelleen voin vain kehua Kulkurikoulua. Kyllä meistä ulkosuomalaisista pidetään huolta! (Hmm, täytyy ehkä lisätä, ettei palvelua toki saa ilmaiseksi.)
Loppupuheenvuoro koirille:
 |
| (Muistaakohan joku aivan alkuaikojen Mustin? Musti ehti tässä välissä käydä Swazimaassakin.) |
Musti! Muistan (hämärästi), mutta onko Musti nyt kuitenkin päätynyt teille?! T. Hansu
VastaaPoistaSamaa meinasin myös kysyä, että onko Musti päätynyt nyt teille. :)
VastaaPoistaIhanasti kirjoitettu ja kuvattu postaus kaikin puolin! Tuli jälleen kerran niin kova ikävä teitä ja Nepalia. Miksi me ei saada olla siellä...
Olette rakkaita! <3
Ihana postaus! Suloiset, taitavat lapset! Monissa suomalaisissa lastenkirjoissa vuodenajat kuvataan niin perinteisesti, että suomalaislapsi voi myös täällä ihmetellä kirjojen asioita sekä vuodenaikojen selkeää eroa. Nykyään kun esim.talvet voivat olla lumettomia. Maailma muuttuu...ja ilmasto!
VastaaPoistaMukavia pyöräretkiä edelleen!
F-kummi
Kiitos ihanat! <3
VastaaPoistaMusti ei sentään edelleenkään ole päätynyt meille, huh. Ihana koira se on, mutta NIIN iso. Käytiin vaan pitkästä aikaa häntä tervehtimässä ja oli pakko ottaa kuvia hänen pitkistä koivistaan ja hauskoista ilmeistään.
Teressa: nii-in, oi miksi te ette ole täällä! Meillä on joka päivä teitä ikävä ja reissuissa aivan erityisesti. Tekin olette niin rakkaita! <3 Ehkä me joskus ollaan samassa maassa... Yritetääs kirjoitella jossain välissä!
Kiitos F-kummi tuosta huomiosta, tuntui helpottavalta. Maailma ja ilmasto muuttuu, eivätkä ne muistot Suomen syksystä ole välttämättä sen "oikeampia" kuin muistot Nepalin syksyistä. Kiitos tästä!
Ainiin! Kukaan ei toistaiseksi ole julkisesti uskaltanut lähteä mukaan arvuutteluihin, mutta sain privaatisti arvauksia. ;) Joten tässä oikeat, Santun kirjasta tarkistetut tiedot vielä kaikille:
VastaaPoista- Voimakkain purenta on valkohailla, nisäkkäistä virtahevolla. Esimerkiksi virtahevon purenta on 8000 N (valkohain 9000 N) ja leijonan vajaa 2000 N.
- Suurimmat silmät ovat kolossikalmarilla, 27 cm! Sinivalas on kakkonen (15 cm) ja strutsi kolmas (5 cm). Eipä jää hevonenkaan neljän sentin silmämunillaan kovin kauas.
Tiesittekö, että maailman äänekkäin eläin on pistoolirapu? Sen saksien napsahtelusta syntyy niin kova ääni (200 dB), että siitä syntyvä iskuaalto tappaa saaliin! Väitetään, että pistoolirapujen saksien napsahtelujen aiheuttama meteli häiritsee mm. alusten kaikuluotaimia.
Tämän kaiken, ja paljon muuta, voitte oppia Santun uunituoreesta kirjasta. :)