Zoom

Arki. Oikeastaan mun pyhä.

Ystävä kommentoi hauskasti näitä ylläolevia pyykkipoikakuvia, että silmä kyllä zoomaa tuohon alempaan. Niin, melkein tekisi mieli todeta tähän kliseisesti, että elämässä tosiaan voi eri asioihin kiinnittää huomion, tiedostamatta tai tiedostaen, ja samalla ehkä jättää toisen asian huomiotta. Jollekulle toiselle se toinen asia taas voi olla todellisuus. Ehkä tämä lausahdus oli turha. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä ajattelemaan itsestäänselvyyksiäkin!

Oltiin taas käveleskelemässä, reitti kulki Nagarkotista Nalan kautta Banepaan. Seitsemän tuntia käveltiin ja ainoastaan kuopus keikkui välillä selkärepussa. Ylläoleva kuva on aamuvarhaiselta, kun käveltiin pilvien tasalla tai yläpuolella.

Kathmandu siintää etummaisen kukkulan takana.

Salmiakkisuklaavuohi

Reitin päätteeksi juotiin maitoteet. Istuttiin siinä piskuisessa teetuvassa ja tuttuun tapaan kaikki kynnelle kykenevät kyläläiset piirittivät meidät ystävälliseen, uteliaaseen tyyliinsä. Lapsemme jatkoivat teenjuontiaan tai muita touhujaan (Santtu yritti syöttää kanoja) ja Minttu vastaili kysymyksiin nepaliksi. Totesin Heikille, miten kotoista! Kaukaiselta tuntuu se aika, jolloin tämä nepalilaisten uteliaisuus tuntui niin kiusalliselta. Näinhän sitä kuuluu teetä juoda, katseiden alla, kotoisasti toisten kanssa jutustellen.

(Nojoo, kyllä se uteliaisuus joskus myös ärsyttää.)