Sinistä ja ruskeaa

Kiitospäivän viikonloppuna matkustimme Lompouliin, noin 2,5 tunnin ajomatkan päähän Dakarista. Lompoulissa voi kokea palan Saharan aavikkoa ja yöpyä teltoissa.

Ihmettelimme hiekkaa, joka on elementtinä kovin samanlaista kuin lumi. Kiipesimme dyyneille ja patikoimme hiekassa. Laskimme ja hypimme alas valtavilta dyyneiltä. Ensi kerralla täytyy ottaa surffilauta mukaan! Ratsastimme ja rapsuttelimme kameleita, noita erämaan laivoja. Saimme uuden ystävän 35-vuotiaasta sokeasta Ubdel-nimisestä kamelista, joka piti korvan takaa rapsuttamisesta niin paljon, että nojasi rapsuttajaan koko päällään. Kamelilla on hyvin suuri pää!

Ihailimme värejä - ruskeaa ja sinistä - ja oranssia hetkeä ennen auringonlaskua. Pidätimme henkeä yöllisen tähtitaivaan alla. Miten kirkas linnunrata voikaan olla! Miten tähtiä voi tosiaan riittää kuin kanneksi maapallomme ylle. 

Kuuntelimme luut ja ytimet täyttävää rumpumusiikkia. Pelasimme lautapelejä myrskylyhdyn valossa. Yön viileydessä kaivauduimme kunnon täkkien alle - ensimmäistä kertaa Senegalissa. 

Koimme myös turhan pelottavia hetkiä kun kuopusta pääsi pistämään skorpioni. Paikalliset kyllä heti vakuuttivat, että kyseessä on vaaraton laji. Esikoinen ja keskimmäinen olivat kuitenkin ainoat, jotka ehtivät nähdä vilauksen skorpionista. Skorpionin pistoa seurannut tilanne on jälkeenpäin ajatellen hieman huvittava, mutta sillä hetkellä siinä ei ollut mitään huvittavaa. Kuopus oksensi ja hänen silmänsä lurpsahtelivat samaan aikaan kun paikalliset pesivät puremakohtaa "siunatulla" vedellä, lukuisten mantrojen ja syljen saattelemana. En ehkä olisi kestänyt tilannetta, ellei keskimmäinen olisi heti löytänyt hyönteiskirjastaan kuvaukseen sopivaa skorpionilajia. Vaaratonta. Ja ellei hän olisi lukenut kirjastaan, että maailmassa on 2000 skorpionilajia, joista 30 on myrkyllisiä ja vain 3 tappavaa. Onneksemme kuopusta pistänyt skorpioni oli ilmeisen vaaraton, sillä puremakohta ei edes särkenyt kauaa. Vaarattomankin skorpionin purema kun saattaa olla erittäin kivulias. Sain vielä netin toimimaan ja siskolta puhelimeen ohjeita, miten tulee toimia jos skorpioni pistää. Olimme aika lailla toimineetkin ohjeiden mukaan. Valvoimme kuitenkin vielä koko tulevan yön ja tarkkailimme, ettei kuopus muutu tajuttomaksi. Herätin raukkaa läpi yön ja kyselin häneltä yksinkertaisia kysymyksiä.

Huh. Sittemmin täällä Dakarissa olemme saaneet ihmisiltä monia ohjeita, miten tuossa tilanteessa tulisi toimia (kovin paljoa ei ole tehtävissä jos tappavan vaarallinen skorpioni pääsee puremaan). Toivottavasti näitä ohjeita ei tarvitse ottaa käyttöön. Heikkiähän pisti kerran skorpioni Nepalissa, joten perheessämme skorpionin pistoja on jo kahdella viidestä.

Alla kuvakavalkadi Saharasta. Kuvitelkaa kuviin kirkas ja kuuma aurinko, kova tuuli ja hiljaisuus, jossa ääni ei kanna kovin kauas.

Hiekkakarhut

Sinistä ja ruskeaa

Ruskeaa hiekkaa silmänkantamattomiin
kirkkaansininen taivas
värien raja terävä, kuin maailmaa voisi leikata

Hienoa hiekkaa, joka valuu sormien lomitse
kuin tiimalasissa.

Tuuli kuljettaa hiekkaa minne tahtoo
ja rakentaa hiekasta
vuoria kuin nukkuvia karhuja.
Karhun selkään voi kiivetä
sen turkkiin voi kaivautua.

Tuuli väreilyttää hiekkaa karhun selässä ja heittää sitä ilmaan.
Kullanjyväsade!

Hiekka
Polttavan kuumaa ja kun aurinko on laskenut,
viileää kuin järven vesi.

Toisinaan kovaa kuin hankikanto,
toisinaan upottaa sääriin saakka.

Ihmiset lapioivat 
ja yrittävät siirtää hiekkaa
mutta lopulta se pysähtyy juuri sinne
minne tuuli tahtoo muovata oman uinuvan hiekkakarhun.

Öisin kylmät hiekkakarhut nukkuvat krkkaana loistavan linnunradan alla
ja odottavat aamua
jolloin maisema on taas
sininen ja ruskea.

(A,M,S,S)