Iltapäivän kuumuus alkaa pikkuhiljaa väistyä
kun kävelen majapaikkaani. Kannan mukanani torilta ostamiani hedelmiä:
papaijaa, mandariineja ja banaaneja. Hiekkaa on joka puolella ja koska minulla
on tällä kertaa sandaalien sijasta avokkaat jalassa, narskuu hiekka joka
askeleella myös kengän sisällä. Oikeammin kengät ovat täynnä hiekkaa. Ihmiset
jäävät ihmettelemään menoani, moni pysähtyy sanomaan jotakin tai ainakin
kyselemään kuulumisia, vaikka emme tuntisikaan. Olen pienessä
maaseutukaupungissa melko keskellä Senegalia, Saharan autiomaan kainalossa.
Pian matkaani lyöttäytyy kaksi noin
10-vuotiasta tyttöä. Olen nähnyt tytöt aiemminkin. Alamme jutella. Tytöt
kysyvät kaikkien perheenjäsenteni kuulumiset ja myös, missä leijonani on. He
kutsuvat koiraani – Dakarin kaduilta pelastettua kulkukoiraa – leijonaksi. En
osaa sanoa, johtuuko nimitys koiran väristä vai ehkä väärin kuullusta nimestä.
Matka jatkuu ja tytöt näyttävät matkan varrella koulunsa ja viittilöivät kotiensa
suuntaan. Tytöt kertovat, että koulua käydään ranskaksi, mutta kotona toinen
heistä puhuu kahta, toinen yhtä muuta, paikallista kieltä. Jos koulussa alkaa
puhua paikallisilla kielillä, käskee opettaja vaihtaa takaisin ranskaksi.
”Opettajamme on kuitenkin kiltti”, he kertovat.
Kohta puhe kääntyy tulossa oleviin Senegalin
presidentinvaaleihin. Toinen tytöistä kertoo tietäväisenä, ketä kannattaa
äänestää (kuulemma nykyistä presidenttiä, jonka aikana ”yhä useammalla on
vettä”). Tytöt ovat kuulleet vaaleja uhkaavista ja jo tapahtuneista
levottomuuksista. Vanha presidentti on nimittäin julkisesti kehottanut
kannattajiaan sabotoimaan äänestyspaikkoja. ”Vanhempani aikovat kuitenkin
äänestää”, sanoo toinen mietteliäästi.
Saavun majapaikkaani ja tiemme erkanevat.
Mietin, miten niin toivoisin, että vaikka moni kehitys on hyvästä ja
tavoittelemisen arvoista, pysyisi afrikkalainen kiireettömyys, huomaavaisuus ja vieraanvaraisuus
muuttumattomana. Ja että itsekin oppisimme sitä jälleen: toisten kohtaamista ja
huomaamista, elämän elämistä ja jakamista ensisijaisesti yhdessä, ei yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti