Suomi on jälleen uskomattoman kaunis! Koko maa kylpee valkoisessa valoa hohtavassa peitossa. Talvenvihaajia tietysti löytyy, mutta en usko roppakaupalla löytyvän niitä, jotka mieluummin ottavat harmaan kuin valkoisen talven. (Vaikka yhden tällaisen valkoisen talven vihaajan itsekin kyllä tunnen!)
Lapsuusmuistot ovat oikeassa: tutkimustenkin
mukaan lumi lisää hyvinvointia. Se lisää valoisuutta, tekee (useimpien
mielestä) maiseman kauniiksi ja vaimentaa äänimaisemaa. Puhumattakaan kaikista
talvilajeista, joiden harrastamisen lumi mahdollistaa. Tutkijoiden mukaan lumi
myös lisää toiveikkuutta talven etenemisestä ja kevään tulosta.
Suomen vuodenajat ovat mahtavat. Niissä on
vain yksi nurja puoli: koskaan ei voi tietää, kauanko ”kunnon” talvea tai
”kunnon” kesää kestää. Kun tulee ensimmäinen luminen talvipäivä, on rynnättävä
lähes paniikinomaisesti ulos, koska kukaan ei tiedä, onko huomenna enää lunta –
tai enää koko talvena. Sama juttu kuuman kesäpäivän kanssa.
Ulkomailla asuessa tottui erilaisiin säihin ja
siihen, että esimerkiksi Senegalin sää oli hyvinkin ennustettavissa oleva. Siis
ehkä myös vähän tylsä: vuoden muutamaa sadepäivää sekä vuoden muutamaa
viileämpää viikkoa lukuunottamatta oli aina kuuma ja aurinko paistoi. Ei ollut
tarvetta sännätä ulos auringosta nauttimaan, koska huomennakin paistoi
takuuvarmasti.
Vaikka Suomessa tarve nauttia hyvistä säistä -
ja se hirveä pettymys, jos kesän ainoan aurinkoisen viikon joutuukin viettämään
neljän seinän sisällä - on hieman ahdistava, voi tämänkin asian jälleen kääntää
toisin. Suomen sää opettaa väistämättä meidät elämään hetkessä!
Huomisen säästä emme tiedä, kuten emme voi
tietää huomisesta muutenkaan. Kenellekään ei ole huomista luvattu. Tänään on
aika tarttua tähän hetkeen, ja niihin asioihin, joista tämä hetki meistä itse
kullakin koostuu. Ainakin mahtavasta lumesta! Luminen metsä kohottaa mielialaa,
ja tämä piristysruiske on ilmaiseksi tarjolla jokaisen suomalaisen ulottuvilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti