Tämä teksti on kirjoitettu innostuneessa tilassa ja vieläpä yhden punaviinilasillisen jälkeen, joten te, jotka ällöätte hehkutusta, palatkaa tämän blogin pariin vasta parin päivän jälkeen.
Niin, hehkutus liittyy siihen, miten iloinen (ja ehkä vähän kauhistunut tai hämmentynyt) olen mun työpaikasta! Hitsi vie, oon kyllä saanut aika mahtavan työn ja työpaikan.
Luistin tänään koulutuksesta ja osallistuin kummityöntekijöiden palaveriin, jossa oli kummiyhdyshenkilöt maailmalta (Hongkongista, Etiopiasta, Kolumbiasta, Venäjältä, Nepalista...) ja Suomesta. Minut otettiin heti kaikkeen mukaan ja no, miten voisin kuvailla työhöni perehdyttäjää, Kirsti Kirjavaista, joka on asunut Nepalissa yli 30 vuotta ja saanut siellä aikaan vaikka mitä... Joka tapauksessa, hän ottaa minut mukaansa työhön jo täällä Suomessa ja sitten Nepalissa ensi keväänä. Kirsti sanoi, että kun hän itse esittelee minut kaikille yhteistyökumppaneille ja paikallisille työntekijöille, aasialaisen tavan, tai käsityksen, mukaan kaikki Kirstin arvovalta siirtyy minulle. Uuh, mitä tuohon voisi todeta muuta, kuin että KÄÄK. Mutta tosi mahtavaa, että mulla on työhön perehdyttäjä, joka ei voisi olla parempi, ja pitkä perehdytysaika.
Lisäksi se, että saan ehkä olla nyt mukana työssä, jolla oikeasti on merkitystä. Lähetysseura tekee upeaa kummityötä, jossa apu todella menee perille avuntarvitsijoille. Ei varmaan kukaan voi olla eri mieltä siitä, että lasten kouluttaminen on aina oikeaa ja kannatettavaa. Lähetysseura pyrkii ottamaan ohjelmiin mukaan vielä ne kaikkein epätoivoisimmassa asemassa olevat lapset, kuten vammaiset tai alakastiset, yhteiskunnnan hyljeksimät, joilla ei muuten ole juuri mitään toivoa. Niille, jotka epäilevät tai miettivät Lähetysseuran kristillisiä arvoja, todettakoon, että juuri kristittyinä työntekijöinä lähetystyöntekijät haluavat kohdata kaikki, uskontoon tms riippumatta. Lähetysseura haluaa taistella ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta.
Esimerkiksi tämä Lasten pankki on aika hyvänoloinen konsepti. Harmi oikein, ettei Lähetysseura juuri mainosta työtään! Epäilen, ettei tuokaan ole kovin monelle tuttu.
En lisää tänne loppuun mitään "jäitä hattuun"-osiota. On tää oikeasti mahtavaa!
Jee lisää vaan hehkutusta, koska tuo mitä kirjoitat on niin totta ja itse asiassa olen "voinut pahoin" oikeastaan muutaman kuukauden ihan siitä syystä, että mua suorastaan ärsyttää se, että te pääsette tekemään jotain jolla on oikeasti merkitystä.
VastaaPoistaJoo-o tajutkoon kuka milläkin tavallaan tämän kommentin... mut jatka "My Other Half" hehkutusta :)
My other half, olet ihana kun jaksat kommentoida näitä tekstejä! Oon kyllä innostunut työstäni, mutta toisaalta mietityttää, kuinkahan paljon (vähän) pystyn siellä oikeasti sitten mitään tekemään... Täytyy muistaa, että oma yhden ihmisen panos riittää ja sekin, että hyvää voi tehdä joka puolella, sanotaan vaikka paikassa nimeltä Jyväskylä (tuli tuo nyt vaan ex tempore mieleen). :) Sekin tässä mun kuviossa kuitenkin myös mietityttää, että miksi kaukainen lähimmäinen on ilmeisesti mulle nyt tärkeämpi, kuin lähellä oleva... Hmm. Mutta kiitos, mä jatkan tähän malliin ja jatka säkin samaan malliin!
VastaaPoista