Luther ja mä

Kirkon ulkomaantyön erikoistumiskoulutus, jota Heikin kanssa käymme, sisältää kolme pääteemaa: kirkko, kulttuurit ja kehitysyhteistyö. Tuota ensimmäistä teemaa käsiteltiin viime viikolla, toki muitakin aiheita ja vierailevia luennoitsijoita (mm. Nepalista) oli mukana. Olin viikon jälkeen ihan puhki. En muistanutkaan, miten rankkaa on koko ajan ajatella asioita, sekä henkilökohtaisella että yleisellä tasolla ja vielä miettiä, miten tämä kaikki liittyy työhön, jota olen menossa tekemään Nepaliin. Lisäksi jouduin keskittymään pelkkään kuuntelemiseenkin, koska en oikein hallitse teologista sanastoa edes suomeksi, saati englanniksi. Heikki mielestään tajusi juuri nämä teologiset asiat paremmin englanniksi, virnistys sille. :)

Mutta kyllä me aikuiset jaksamme ahertaa ja opiskella. Lastemme tulevat päiväkoti- ja koulusysteemit sen sijaan ovat aiheuttaneet minulle suurta huolta ja ahdistusta. Miten kaikki pitäisi järjestää, miten kaikki sujuisi parhain päin? Mielipiteitä tuntuu olevan suuntaan ja toiseen, enkä millään osaa täältä käsin hahmottaa, miltä nuo asiat tuntuvat ja vaikuttavat sitten Kathmandussa. Tilanne siellä on siis se, että Santtu (ja Siiri) pääsevät todennäköisesti helpostikin kansainväliseen nurseryyn, mutta Minttu taas on jo sen ikäinen, että siellä hänet lasketaan koululaiseksi. (Minttu on siis viisi, aloittaisi täällä eskarin ensi syksynä.) Kansainvälisiin kouluihin on Kathmandussa enemmän hakijoita kuin paikkoja, joten hakijat joutuvat sekä englanninkielen että matematiikan tasokokeeseen. Uuh. Jos minua on jo ihan täällä Tervakoskellakin mietityttänyt, miten itse selviän Mintun ensimmäisestä koulupäivästä, niin onko minulla mitään mahdollisuuksia selvitä siitä Kathmandussa, kun vien Mintun vieraassa maassa, vieraaseen luokkaan, vieraiden lasten joukkoon pärjäämään vieraalla kielellä... Ehkä kuolen tähän ajatukseen. No, nyt olen onneksi saanut Nepalista viestejä ja vastauksia kysymyksiini ja olen päättänyt, että (tämä on vähän tietona Thaimaahan perheen kanssa lähteville Annalle ja Antillekin) haemme Mintulle ja Santulle paikkoja näistä kouluista (TBS ja KISC, omiin tasoryhmiin, mukana on siis päiväkotiryhmiäkin, ja maan alue-edustaja auttaa hakemisessa), mutta koska paikkoja ei todennäköisesti juuri nyt ole, niin vietämme ensi kevään hyvillä mielin ilman pakkoa mistään kouluun menemisistä tms, ja samalla alamme harjoitella lasten kanssa englannin taitoja, ehkä jossakin paikallisessa lastenryhmässä tai montessori-ryhmissä. Eiköhän lapsille ole alkuun jo aivan tarpeeksi ihmeteltävää kaikkeen uuteen totuttautumisessakin. Hankimme/saamme sekä kotiapulaisen että lastenhoitajan kotiin (tämäkin asia on edennyt), ja heidän kanssaan lapset joutuvat myös väistämättä puhumaan englantia ja nepalia. Nepalin oppivat siis todennäköisesti siinä sivussa, oppivat sen verran kuin oppivat... (Nepalin kielen oppiminen riippunee siitä, kuinka pitkään loppujen lopuksi siellä olemme ja siitä, saavatko lapset paikallisia ystäviä.) Me aikuiset sen sijaan joudumme tekemään kovastikin töitä juuri nepalin eteen.

Kun suurin ahdistus iskee, mietin sitä, miten Minttu voi joskus henkseleitä paukutellen sanoa: "juu, kävelemään mä opin Buffalossa, uimaan opin Indonesiassa ja ekat kouluvuodet mä kävin Kathmandussa". Virnistys sillekin :)

Onneksi lasten kanssa ei asioita edes pysty liikaa murehtimaan. Tässä hetkessä elämisestä pitää parhaiten huolta Siiri. Siiri rakastaa nukkeja (Minttu taas ei ole koskaan juurikaan leikkinyt nukeilla, hän on aina pitänyt enemmän eläimistä) ja niillä täytyy Siirin kanssa leikkiä koko ajan. Siiri määrää, mitä nukeille puetaan päälle (ja vaatteita vaihdetaan alituiseen), ja sitten nukeille lauletaan ja niiden kanssa tanssitaan. Vähän rattaissakin heitä työnnellään. Aika terapeuttista puuhaa myös uupuneille aikuisille.

Siirillä sylissä Salli, vieressä Matti, Jenni, Elli ja Maija. Lähes kaikki nukkien päällä olevat vaatteet ovat lastemme vanhoja, käytössä olleita vauvanvaatteita (paitsi Sallilla).

Ainiin, niille, jotka eivät seuraa fb-päivityksiäni, käykääpä täälläkin. On meillä pienet murheet daliteihin verrattuna.