keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Kukkamuhennosta

”Sama taivas yllä tämän maan....” Mintun kanssa vietän usein iltaisin pienen kahdenkeskisen hetken talomme katolla, jossa ihmettelemme meitä ympäröivää maisemaa ja taivasta ja sitä, että rakkaat läheisemme Suomessa saattavat katsoa samaa taivasta samaan aikaan meidän kanssamme. Ja samaa kuuta! Usein myös piirrämme yhdessä; taivaalla lentäviä kotkia, narulla roikkuvia värikkäitä vaatteitamme tai toisten talojen katolla askareissaan hääriviä ihmisiä. Nuo rauhalliset iltahetkemme ovat arvokkaita.

Päivät ovatkin kiireisiä. Tuntuu, että elämä Nepalissa on nielaissut meidät. Toisaaltahan tämä tarkoittaa vain, että arki on löytänyt omat, ei syvät, mutta pienet, kapeat uomansa. On kouluunmenoja, kielikoulua, toimistopalavereita, lukuisia kohteita, joissa pitäisi ja joissa haluamme käydä, on hauskoja hetkiä Dilun ja Dambarin kanssa, kun ei tiedä, tuliko loppujen lopuksi ymmärretyksi vai ei, tai tajusiko itse mitään vai ei.

Tänään Dilu hykerteli lounaspöydässä valmistaneensa meille todella aitoa nepalilaista ruokaa. Ruokamme raaka-aineena olivat kukat! Kukat! Ei lehdet tai juuret tai mitkään sellaiset, vaan aivan aidot kukat. Dilu oli tehnyt kukista maittavan muhennoksen, jossa lukuisten mausteitten lisäksi oli perunaa joukossa. Minttu valokuvasi uuden ruokatuttavuutemme ja sen raaka-aineet. Ihan hyvää oli! Ongelma taisi olla vähän korvien välissä: tässä syön kukkamuhennosta, hmmh...

”...yhä kutsuu meitä kulkemaan.  Sama aava meri sininen, sama koti yheinen. Samat niityt, vuoret, erämaat, joet, järvet, kukkulat ja haat. Sama tuuli hiljaa humisten laulaa yllä metsien....”
Vene ja kaksi planeettaa, taivas on kaunis.

Syötäviä kukkia.
Kukkamuhennos - hyvältä maistui.
Jälkiruuaksi Mintun leikkaamaa papaijaa

Mitä saisi olla Santun kaupasta?

Hatti
Siirin turva ja ilo, kun hän on "yksin" kotona.
Kevät on tuonut tullessaan kukkivat kukat, vaikka tämä ruukku ostettiinkin kadullamme käppäilevältä kukkamyyjältä (tässäkin kuvaaja Minttu).
Kevään ja lämmön myötä tuli myös paheneva saastetilanne. Katoltamme tänään ja alla muutama viikko sitten.


[Tämän postauksen takana osittain A, osittain H.]

7 kommenttia:

  1. ... Samaa vettä janoinen saa. Sama lähde pulppuaa. Vesi kirkkain kaiken janon sammuttaa. Sama voima rakkauden syliin sulkee jokaisen. Matka jatkuu, matka kohti Jumalaa...
    Kiitos sanoistanne, elämänne jakamisesta, Kata

    VastaaPoista
  2. Moi sinne!

    Teidän villasukkavarpaat oli tänään Aamupostissa :)

    Sanna

    VastaaPoista
  3. Aijaa! Onneks täällä ei taas vähään aikaan tartte villasukkia! Missä yhteydessä se kuva oli, oliko se joku srk:n uutinen/ilmoitus? ps. Missä sun meili viipyy :)

    VastaaPoista
  4. Aamupostin seurakuntasivulla kerrottiin lyhyesti, että olette srk:n uudet nimikkolähetit Nepalissa. Siinä pyydettiin myös muistamaan teitä rukouksin <3
    t.bigsys :)

    VastaaPoista
  5. Yleensä mulla on uutiskanavana BB, mutta nyt oli BS :) Thänk juu! :)

    <3 <3

    VastaaPoista
  6. Moi taas.... olinhan jo kirjoittamassa sulle seuraavana vapaapäivänä, sitten se meni... Tuli jo uus vapaa ja sekin meni... :( En tiedä mitä täällä puuhastelen mutta menoa tuntuu riittävän :)
    Kyllä mä sulle kirjotan! Ihan pian! En nyt viitsi mitään tarkkaa päivää luvata :) miksköhän...
    Ja asiasta toiseen, kuten Hansu tuolla jo kertoi niin tänä aamuna aamuna taas oli maa valkonen! Teki mieli sanoa niinkun T nykyään joka asiaan WHAAAAT?! (toi on varmaan jotain koululais/ekaluokka-huumoria...)
    No tästä selvitään, mutta en tiedä selviäisinkö noin tyynenrauhallisesti (?) teidän torakoista ja sisiliskoista (terveisiä vaan Santulle hienosta liskoposeerauksesta), hajuista ja vedettömästä suihkusta... Te ootte niin parhaita!!! Hatunnosto jos toinenkin täältä yhdeltä viidakon tähtöseltä ;) S

    VastaaPoista