Kathmandua ja Lalitpuria ympäröi kehätie, ring road. Ring road on täkäläisen mittapuun mukaan "iso tie", leveydeltään ehkä suomalaisen tavallisen maantien luokkaa, ja asfaltoitu. Kaistamerkintöjä tai vastaavia ei tiessä tietenkään ole, joten nepaleiden mielestä jokainen vapaa kohta tiessä on vapaata kulkuväylää, mení sitten minne suuntaan tahansa ja oli sitten liikkeellä bussilla, mopolla, taksilla tai riksalla. Tai isolla maastoautolla.
Minä olen ollut tällä viikolla Child & Adolescent Counseling Skills- koulutuksessa. Koulutuksen pitopaikkana on eräs ravintola, jonne pääsee meiltä kätevimmin ring roadia pitkin pyöräilemällä. Krääh, miten olen näiden aamujen ja iltapäivien aikana alkanutkaan vihata ring roadia! Ensinnäkin, liikenne ring roadilla on aivan kaistapäistä. Koulubussit ajavat älytöntä vauhtia, usein koko ajan töötäten ja muita ajoneuvoja ohittaen. Lisäksi bussit pysähtyvät tien varrelle siten, että bussin toisen puolen pyörät ovat päällystetyllä osuudella, ja toisen puolen eivät, jolloin näyttää todellakin aivan siltä, että bussi kaatuu kyljelleen. Mopot ja taksit puikkelehtivat joka välistä ja hedelmämyyjät polkupyörineen kansoittavat tie reunat. Tästä kaikesta seuraa se, etten uskalla 1) mennä tien yli 2) ajaa päällystetyllä osuudella. Ajan siis tien reunassa, joka on täynnä suuria kivemurikoita, jotka osuvat pyöräni polkimiin, ja väistelen muita pyöräilijöitä, roskakasoja, koiria ja lehmiä. Samalla pelkään selkäni takaa tulevia ajoneuvoja, jotka tööttäilevät villisti ja joiden siten voisi luulla aivan siinä sekunnissa ajavan päälleni, mutten uskalla katsoa taakseni, etten seuraavaksi ajaisi kivenmurikkaan tai törmäisi ruohotuppoa etsivään sarvipäähän. Ei kiva. Olen aina perille päästyäni hermostunut ja extrahikinen.
Kurssi sen sijaan on ollut mukava - tosin liian vähän siellä puhumme siitä, miten näitä USA:sta asti tuotuja oppeja voidaan noudattaa täällä. Täällä ei käytännössä ole keskustelukulttuuria siten, kuin me sen ymmärrämme, eikä tunteista juuri puhuta. Lasten leikeissä ei juuri kannusteta luovuuteen ja itsensä ilmaisemiseen, vaan esimerkiksi kun piirretään, piirretään "oikein". Koulussa - joka paikallisilla lapsilla alkaa kolmevuotiaana - painotetaan oppimista, ei suinkaan leikkiä tai luovuutta. Ehkä kirjoitan tästä aiheesta tänne vielä lisää.
No, jaan nyt teille tämän Eriksonin mallin psykososiaalisista tasoista, koska tämä oli mielestäni osuva, ainakin nuo kullekin ikäryhmälle tyypilliset kysymykset jäivät minua mietityttämään.
Age Stage Task Question
0-18 months Trust vs Sense of security, absence of fear Can I trust
Mistrust the world?
18 m - 3 yrs Autonomy vs Sense of self-awareness, Is it OK to
shame & doubt independence be me?
3-5 yrs Initiative vs Sense that actions create Is it OK for me to
guilt positive effects do, move and act?
6-12 yrs Industry vs Sense of mastery, ability to Can I make it
inferiority learn & perform skills in the world of
people and things?
12-18 yrs Identity vs Sense of identity that fits Who am I?
identity oneself What can I be?
confusion
18-40 yrs Intimacy vs Sense of closeness to others Can I love?
isolation
40-65 yrs Generativity Sense of helping younger Can I make my
vs stagnation generation develop, life count?
live meaningful lives
65+ yrs Integrity vs Sense of having spent one's Is it OK to have
despair life well been me?
Tänään muuten juhlistimme 4-vuotiasta Santtua! Santtu sai lahjaksi mm. Angry Birds -pöytäpelin ja kauko-ohjattavan auton. Ja kakkua söimme mahat pullolleen - onneksi meidän perheen juhlaputki päättyy kohta (hmm. vaikka tuskin se herkuttelua vähentää...).
Minä olen ollut tällä viikolla Child & Adolescent Counseling Skills- koulutuksessa. Koulutuksen pitopaikkana on eräs ravintola, jonne pääsee meiltä kätevimmin ring roadia pitkin pyöräilemällä. Krääh, miten olen näiden aamujen ja iltapäivien aikana alkanutkaan vihata ring roadia! Ensinnäkin, liikenne ring roadilla on aivan kaistapäistä. Koulubussit ajavat älytöntä vauhtia, usein koko ajan töötäten ja muita ajoneuvoja ohittaen. Lisäksi bussit pysähtyvät tien varrelle siten, että bussin toisen puolen pyörät ovat päällystetyllä osuudella, ja toisen puolen eivät, jolloin näyttää todellakin aivan siltä, että bussi kaatuu kyljelleen. Mopot ja taksit puikkelehtivat joka välistä ja hedelmämyyjät polkupyörineen kansoittavat tie reunat. Tästä kaikesta seuraa se, etten uskalla 1) mennä tien yli 2) ajaa päällystetyllä osuudella. Ajan siis tien reunassa, joka on täynnä suuria kivemurikoita, jotka osuvat pyöräni polkimiin, ja väistelen muita pyöräilijöitä, roskakasoja, koiria ja lehmiä. Samalla pelkään selkäni takaa tulevia ajoneuvoja, jotka tööttäilevät villisti ja joiden siten voisi luulla aivan siinä sekunnissa ajavan päälleni, mutten uskalla katsoa taakseni, etten seuraavaksi ajaisi kivenmurikkaan tai törmäisi ruohotuppoa etsivään sarvipäähän. Ei kiva. Olen aina perille päästyäni hermostunut ja extrahikinen.
Kurssi sen sijaan on ollut mukava - tosin liian vähän siellä puhumme siitä, miten näitä USA:sta asti tuotuja oppeja voidaan noudattaa täällä. Täällä ei käytännössä ole keskustelukulttuuria siten, kuin me sen ymmärrämme, eikä tunteista juuri puhuta. Lasten leikeissä ei juuri kannusteta luovuuteen ja itsensä ilmaisemiseen, vaan esimerkiksi kun piirretään, piirretään "oikein". Koulussa - joka paikallisilla lapsilla alkaa kolmevuotiaana - painotetaan oppimista, ei suinkaan leikkiä tai luovuutta. Ehkä kirjoitan tästä aiheesta tänne vielä lisää.
No, jaan nyt teille tämän Eriksonin mallin psykososiaalisista tasoista, koska tämä oli mielestäni osuva, ainakin nuo kullekin ikäryhmälle tyypilliset kysymykset jäivät minua mietityttämään.
Age Stage Task Question
0-18 months Trust vs Sense of security, absence of fear Can I trust
Mistrust the world?
18 m - 3 yrs Autonomy vs Sense of self-awareness, Is it OK to
shame & doubt independence be me?
3-5 yrs Initiative vs Sense that actions create Is it OK for me to
guilt positive effects do, move and act?
6-12 yrs Industry vs Sense of mastery, ability to Can I make it
inferiority learn & perform skills in the world of
people and things?
12-18 yrs Identity vs Sense of identity that fits Who am I?
identity oneself What can I be?
confusion
18-40 yrs Intimacy vs Sense of closeness to others Can I love?
isolation
40-65 yrs Generativity Sense of helping younger Can I make my
vs stagnation generation develop, life count?
live meaningful lives
65+ yrs Integrity vs Sense of having spent one's Is it OK to have
despair life well been me?
Tänään muuten juhlistimme 4-vuotiasta Santtua! Santtu sai lahjaksi mm. Angry Birds -pöytäpelin ja kauko-ohjattavan auton. Ja kakkua söimme mahat pullolleen - onneksi meidän perheen juhlaputki päättyy kohta (hmm. vaikka tuskin se herkuttelua vähentää...).
Ihana sankari! Isot onnitteluhalaukset pellavapää-Santulle! Toivottavasti paketti löytää pian perille: se on nyt ollut matkalla vajaat pari viikkoa (viikonloput mukaan lukien). Simba muuten esittää just iltabravuuriaan eli kolmella jalalla mahan rapsutusta. Haleja koko jengille! M&L
VastaaPoistaOnnea SuperSanttu! Ihana vauhtihirmu pyörän satulassa <3 Ja huh, onpa Minttu tosiaan jo ruskea! Terveisiä Tampereelta toivottelevat Hansu & Frida
VastaaPoistaPs. Onkohan tosiaan paketti tullut jo perille...?
Onnea kaikille sankareille!
VastaaPoistaLuin työpaikalla erään yhteistyötahomme lehteä, jossa paikan työntekijä kertoi lähtevänsä vapaaehtoistyöhön Nepaliin. No minun mielenkiinto heräsi heti ja hiukan myöhemmin lehdestä sainkin lukea hänen Nepalin kuulumisiaan Onnikodista (tai vastaava), joka on australialaisten ja suomalaisten perustama orpokoti. Kovasti hänkin kertoi samanlaisia ajatuksia kuin teidänkin blogista olen saanut lukea. Tuntuu vaan niin hauskalta yhteensattumalta... siellä te olette "melkein naapureina".
Ajakaa varovasti, senkin asian puolesta on kädet ristissä.
KATA
Ja seuraava teksti alapuolella on ihan samaa, kun kone vaan sanoo erroria, vaikka kommentti ilmestyykin. Onneksi en kirjoittanut vielä paria muuta kertaa :) Ainakin on muisti testattu, että sitä edes suurinpiirtein kirjoittaa sitä mitä ajattelee tai muistelee ajatelleensa.
PoistaOnnea kaikille sankareille!
VastaaPoistaLuin töissä yhteistyökumppanimme julkaisemaa lehteä ja siellä eräs heidän työntekijänsä kertoi lähtevänsä vapaaehtoistyöhon Nepaliin. Heti heräsi mielenkiintoni ja sainkin lukea hänen olostaan Nepalissa ja Onni-kodissa, joka käsittääkseni on suomalais-australialainen orpokoti. Tuntuu hassulta, että te olette siellä "melkein naapureina", sillä maailma on todella pieni. Samankaltaisia ajatuksia luin sekä hänen kertomuksistaan että teidän blogista, vaikka ainahan jokainen kokee eritavalla. Jotkut asiat kuitenkin yhdistävät.
Ajakaa varovasti, myös sen asian puolesta on kädet ristissä...
KATA
Ärh, tuo taulukko ei näköjään oikei onnistunutkaan, vaikka muokkausvaiheessa se näytti hyvältä :(
VastaaPoistaSanttu kiittää onnitteluista <3 Menemme postissa käymään; toivotaan, että paketit ovat tulleet perille! Jee! Kiitos teille kaikille ihanille :) En muistakaan tuollaista Simban kolmella jalalla mahan rapsutusta, hän on siis oppinut uusia temppuja! Kata; ihana kun jaksoit laittaa saman kommentin uudelleen, mulla yleensä menee vain hermo vastaavissa tilanteissa kun kone temppuilee ;) Joo, tiedän tuon Onni-kodin. Paljonhan Nepalissa tehdään kehitysyheistyö- ja avustustyötä. Omiin kokemuksiin varmaan vaikuttaa hyvin paljon se, mitä alunperin odotti tänne tulemiselta. Mun nepalilanen työpari oli kovin pahoillaan, kun meillä on on ollut vaikeuksia asunnon kanssa ja kun Nepalin poliittinen tilanne on niin hankala. Sanoin hänelle, ettei hänen tarvitse tuollaisia murehtia, vastoinkäymisiähän me odotimmekin uuteen maahan asettuessamme! :)
Kiitos kun muistatte meitä! <3