lauantai 28. heinäkuuta 2012

Onnen päivä

Eilen illalla Santtu kysyi, ehdimmekö kuitenkin aamulla pukea päälle, ennenkuin lähdemme lentokentälle mummia ja mammaa vastaan. Juuri ja juuri saimme vaatteet päälle, eikä kukaan oikein ollut pysyä nahoissaan, kun pääsimme lähtemään lentokentälle. Näimme kun mummin ja mamman kone laskeutui! Ja sieltä he tulivat! Aikamoiset mummot meillä; aivan ongelmitta selvisivät Moskovan ja Delhin kautta.

Ainoa, mitä olen ehtinyt jo surkutella, on se, että nyt tämä yhteinen aika alkaa koko ajan kulua ja vähetä. Ehkä kuitenkin yritän olla miettimättä sitä!

Nepalin tyyliin mummot saivat huivit kaulaansa. Lisäksi olimme koonneet heille "Nepalin selviytymispaketin", jossa oli kunnon huivit, laukku ja Mintun valitsemia koruja.

Siiri vähän alkuun katseli kulmiensa alta, vaikka koko ajan hokikin "mummi, mamma".


Saimme "vähän" tuliaisia. Ihanaa Suomi-tavaraa!!

Siiri sai omat sakset. Kyllä nyt kelpaa leikata!

Kuulemma mä ja Heikki!

"Saisinksmä vielä neljännen palan ruisleipää? Tää on niiiin hyvää."

<3



9 kommenttia:

  1. Näyttääpä monella tavalla mukavalta. Aikaa on se mitä on, mutta sitä ei kannata miettiä, vaan nautitte nyt siitä yndessäolosta.
    Terveisin poppoo Tallinnan ja Helsingin välimaastosta!

    VastaaPoista
  2. Miten onnellisia ilmeitä ja ihania kuvia!! Nauttikaa!!
    Sanna

    VastaaPoista
  3. Ihan parasta :) pelkästään näitä kuvia katsomalla tulee oikein onnelliseksi! Muutenkin mietin usein ajatellessani ystäviäni maailmalla, että vaikka ikävä on välillä ihan mahdoton, jälleennäkemiset ovat kyllä sitten jotain älyttömän ihanaa! Tulee melkein epätodellinen olo, mutta hyvällä tavalla. Nauttikaahan! (Ps. Ei ehditty nähdä ihan koko Irlantia - voidaan mennä yhdessä uudestaan ;)) Mir

    VastaaPoista
  4. Ihanat mussukat!!! Minä täällä luin postausta onnenkyynelet silmissä <3

    VastaaPoista
  5. Ihania kuvia <3 nauttikaa yhteisistä päivistä ja ammentakaa niistä voimia tuleviin päiviin <3
    terkuin, salla

    VastaaPoista
  6. Tämä on kyllä tosiaan ihana kirjoitus ja kuvia katsellessa ei silmäkulman pyyhkimiseltä voi välttyä! Ihanaa, että mummin ja mamman matka meni hyvin, aikamoisia seikkailijoita ovat kyllä! Paljon terkkuja sinne! :)

    Ps. Tuo Mintun ruisleipä -kuva voisi mennä suoraan mainokseen!

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille teille ihanille <3 On vaan NIIN mahtavaa, kun meillä on mahtava myötäeläjien joukko. Love you all!

    Me nautimme täällä! Ja ihanasti olit Mirkku todennut, että vaikka ikävä on välillä mahdoton, ovat jälleennäkemiset sitten jotain tosi ihanaa. Juuri niinhän se on.

    Mintun voisi tosiaan laittaa ruisleipämainokseen ja Heikin voisi ehkä laittaa Oivariini-mainokseen, hehe. (Niin mustasukkaisesti hän valvoo ainokaisen Oivariini-rasiamme kulutusta.) :D

    VastaaPoista
  8. Näin TAAS unta että olin teidän luona Nepalissa! Kuinkahan monta kertaa olenkaan siellä jo vieraillut. Aina on vähän erinäköistä, mutta ei ihmekään kun muutatte niin ahkerasti :)

    Tuli mieleen, että olispa hauska saada tänne blogiin "vierailevien tähtien" kirjoitus, eli että miltä teidän elämä ja elämä ylipäänsä siellä Nepalissa näyttää mummin ja mamman silmin! :)

    Terkut koleana elokuun päivänä Tampereelta, Hansu

    VastaaPoista
  9. Oi! Kunpa saatais sut pian tänne!

    Mul on ollu koko ajan suunniteilla kirjoittaa juttua mummista ja mammasta tänne, miten he ovat kokeneet kaiken, mutta en oo ehtinyt / jaksanut... Lasten koulujen aloitus ja arki-iltojen lyhyys on myös vienyt voimia.

    Mammalle kaikki on tietty eri tavalla uutta ja ihmeellistä. Meiän äiti taas on täällä niin kotonaan; mun työmatkoillakin juttelee ihmisten kanssa ja on kaikessa niin mukana.

    Ihanaa kyllä, kun ovat vielä pari viikkoa täällä meidän kanssamme! Sitten aletaan odotella seuraavia kyläilijöitä!!

    VastaaPoista