Kiitos!

Jennin ja Mikon mukana saimme paljon paitsi heidän tuomiaan tuliaisia, myös monilta teiltä ystäviltä paljon tuliaisia. Suuri kiitos! Kaikki Suomi-tavara tuntuu täällä niin laadukkaalta ja myös rakkaalta. Minusta on myös ihanaa aina ajatella, että nämä samat tavarat tai esineet ovat hetki sitten olleet teidän rakkaiden ihmisten käsissä. Säästimme osan tuliaisista jouluun, joten kuvissa näkyy vain osa niistä. Kiitos vielä!

Nepalissa on tosiaan menossa dashain, hindujen suurin ja pisin vuosittainen juhla. Kadut tuntuvat täällä yhtäkkiä oudon ja ihanan hiljaisilta, sillä hyvin moni on lähtenyt kotikyläänsä dashainin viettoon. Dashainina hindut palvovat eri jumalia (ymmärtääkseni Durga on yksi dashainin aikaan juhlituimmista jumalista. Durga kuvataan usein monien aseiden kanssa ratsastamassa tiikerillä taistellen pahoja henkiä vastaan). Dashainin viettoon kuuluu perheiden yhdessäolo, jolloin syödään hyvin, ostetaan uusia vaatteita ja perheenisä antaa tikoja perheenjäsenilleen. Lisäksi eläimiä uhrataan temppeleissä. Kathmandunkin kaduilla näkyy nyt hyvin paljon mm vuohia, joita talutetaan narussa pitkänä jonona temppeleille. Dashainiin kuuluu myös dashain-keinut ja leijojen lennättäminen. Mekin laskimme eilen lasten kanssa, että yhdellä kerralla näimme katoltamme yhteensä 21 leijaa taivaalla! (Tosin muutama oli jäänyt kiinni puuhun, nekin laskimme kyllä mukaan.) Dashain kestää 15 päivää, mutta 1., 7., 8., 9. ja 10. päivä ovat hinduille tärkeimmät.

Dashainin jälkeen alkaa tihar, jolloin esim. eri eläimillä on omat juhlapäivät. Eläinten juhlinta liittyy uskomuksiin, joiden mukaan esim koirat vartioivat hindujen taivaanporttia ja että jos variksia kohtelee hyvin, se suojaa perhettä surulta ja kuolemalta. Niinpä koiria juhlitaan yhtenä päivänä, samoin variksia toisena päivänä ja lehmiä omana päivänään.

Nepalilaisilla on koulusta nyt pitkä loma, mutta brittikoulu alkaa taas ensi maanantaina. Meidän molemmat apulaisemme ovat kristittyjä, joten he saavat pitemmän loman joulunaikaan (ja "joulurahan"). Muuten apulaisillemme kuuluisi loma nyt. Sää alkaa täällä selvästi kylmetä, vaikka pitkähihaista ei vieläkään ole tarvinnut päälleen vetää (pitkähihaisia vaatteita emme ole käyttäneet viime huhtikuun jälkeen). Yöt ovat kuitenkin jo kylmiä.

Toimistolla on dashainin vuoksi mukavan hiljaista, mutta minä yritän kovasti ahertaa kummikirjeiden ja muiden kirjoittamistehtävien kimpussa. Loppuviikosta lähdemme Langtangiin, Himalajan rinteille trekkaamaan. Heikki taisi tästä jo mainitakin.