Työtä

Maanantaina olin kenttämatkalla Dhadingissa. Dhading on lääni Kathmandun laakson vieressä. Matka Dhadingiin on mukava, koska maisema muuttuu heti Ktm:n laaksosta poistuttaessa, mutta Dhading on kuitenkin niin lähellä, että sinne voi hyvin tehdä yhden päivän työmatkan.

Minun työnkuvani on kyllä niin mukava, kun siihen liittyy sekä matkustamista ja kohteissamme vierailua että rauhallista kirjoittamistyötä toimistolla. Toki työhön liittyy paljon myös suunnittelua, viesteihin vastaamista, rahankäytön valvomista, ohjelmien järjestämistä, tilastojen seuraamista, palavereita, koulutuksia, työstämme kertomista...

Kenttämatkat ovat antoisia, vaikka matkustaminen onkin usein aika raskasta. Ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan oleminen on kuitenkin todella mukavaa, sillä ihmiset täällä ovat avoimia ja innostuneita ja aina valmiita puhumaan ja kertomaan elämästään.

Dhadingissa tapasin kivenhakkaajakylän nuoria. Lähetysseura tukee kummien kautta näitä nuoria, jotta he saisivat kunnon koulutuksen ja ammatin, eikä heidän tarvitsisi palata raskaaseen ja vaaralliseen kvienhakkuutyöhön. Nuoret hakkaavat kiviä opiskelun ohella auttaakseen perhettään. Nämä nuoret ovat todella ihania, kohteliaita ja ystävällisiä. Heitä tavatessa tulee aina olo, että näissä nuorissa on Nepalin tulevaisuus!

Maanantaina tapasin nuorista kuusi. Olin päättänyt askarrella heidän kanssaan. Askartelu olikin todella hauskaa ja nuoret tekivät työnsä ilolla ja hartaudella. Moni kysyi, saako leikata ja liimata lisää, kun varsinainen työ oli jo valmis. Nepalin lapsilla ja nuorilla ei ole useinkaan aikaa eikä mahdollisuuksia luovaan työhön. Nepalin koulu on hyvin kurinalainen, eikä luovuuteen kannusteta. Materiaaliakaan ei ole. Kotona taas lapset ja nuoret yleensä tekevät töitä – ja läksyjä. Siksi mahdollisuus askarteluun, luovaan taiteeseen tms, on ainutlaatuista. Meillä oli todella hauska hetki kun istuimme auringossa, askartelimme ja samalla juttelimme niitä näitä (nepalin ja englannin sekoituksella). Hauskaa oli sekin, että mukanamme olleet vammaisjärjestömme johtaja ja autokuskimme halusivat hekin tehdä omat askartelunsa. Ihmiset ovat täällä aina innokkaina mukana kaikessa, oli kyse draamasta, taiteesta, laulamisesta, mistä vaan. Se on tosi hauskaa ja innostaa aina itseäkin keksimään uutta.

Dhadingissa vierailimme myös Lähetysseuran tukemassa sokeiden asuntolassa. Asuntolassa asuu parikymmentä sokeaa lasta, joista suurin osa käy lähikoulua. Ne, jotka eivät vielä osaa pistekirjoitusta, opiskelevat sitä asuntolassa. Nämä sokeat lapset ovat todella ihania hekin. Pienimmät tulevat aina syliin, eivätkä siitä pois lähtisikään. He joutuvat opiskelemaan paljon, eikä leikille ole täälläkään juuri aikaa. Se on sääli. Nytkin tarkistin, onko leluilla ja muilla virikkeillä, joita olemme asuntolalle vieneet, leikitty. Kovin uuden näköisiä olivat. Tiukkasanaisesti sanoin tästä koulun vastaavalle henkilölle. Hän vastasi, että kyllä lapset saavat leikkiä leluilla, mutta kun aikaa ei oikein ole. Kaikkiin tällaisiin asioihin yritämme kuitenkin työssämme aina puuttua ja huomata nämä, ja opastaa ja neuvoa ihmisiä uudenlaisiin tapoihin. Vammaistyö sinänsä kuuluu minulle ainoastaan kummitoiminnan kautta, mutta tietenkin joka ikisellä vierailulla pyrimme tekemään työtä niin kokonaisvaltaisesti kuin mahdollista. Joskus olosuhteita on silti kovin vaikea osata arvioida, koska, no, kliseisesti sanottuna kaikki vaan on niin erilaista kuin Suomessa.

Viikon päästä pidämme joulujuhlan jokaisessa tukemassamme lastenkodissa. Mandiran ja vapaaehtoisten kanssa olemme suunnitelleet kaikenlaista hauskaa ohjelmaa. Lastenkotien lapset odottavat joulujuhlia kovasti.
 

***
 

Loppuun perheemme uutisia:

- Ihana, rakas, huippu, mahtava, viisas ystävämme Hansu tulee luoksemme tammikuussa kahdeksi viikoksi! Olemme kaikki niin onnellisia!

- Riisipeltolenkkiä muisteleville: riisipeltolenkki on tällä hetkellä väriltään ruskea. Sadekauden vihreys alkaa olla poissa ja maisema on kauttaaltaan ruskea, toki lehtipuut ovat yhä vihreitä. Polku on pölyinen. Viimeksi lenkkiä kiertäessämme, ihmiset tekivät peltotöitä: vilja oli korjattu talteen, ja ihmiset sitoivat heinää nipuiksi, jotka heitettiin kuorma-auton lavalle. Vastaamme tuli vuohia ja säikkyjä lampaita. Siiri käveli pientä tienpätkää lukuunottamatta koko lenkin itse. Hän talutti innoissaan Chocoa.

- British Schoolilla alkaa joulunjuhlinta, ja tiedossa on monenlaista tapahtumaa: näytelmiä, laulutilaisuuksia, joulubasaari jne. Minttu ja Santtukin osallistuvat näytelmään, Santtu tanssivana lumihiutaleena ja Minttu jääkarhuna, jolla on jo muutama oma repliikkikin. Minttu on näyttelemisestä tosi innoissaan! Mintulla muuten on nyt kotityönä oman Titanic-laivan rakentaminen kierrätysmateriaaleja käyttäen. He ovat nimittäin puhuneet koulussa Titanicista. Wohoo, mikä tehtävä! Tässähän saa koko perhe kääriä hihat ja ryhtyä laivanrakennuspuuhiin. Sekin oli muuten hassua, kun puhuin Mintulle Titanicista: "Ai mikä?", Minttu kysyi. Niin, pöhkö äiti. Sehän on Taitänic, ei Minttu ollut kuullut nimeä suomalaisittain.
- British Schoolilla oli alkuviikosta lyhyet tapaamiset vanhemmille. Mintun opettaja, kuuluisa Mr. Porter, luonnehti Minttua auringonpaisteekseen, joka saa muutkin luokassa olijat hyvälle tuulelle. Santtu taas puolestaan on ollut allapäin tärkeimmän ystävänsä lähdettyä Suomeen, ja Santtu on kokenut turvattomuutta koulussa ja itkeskellytkin. Muistakaa pientä Santtua.

- Sähkökatkot ovat entisestään pidentyneet, nyt 56 tuntiin viikossa. Iltaisin ja aamuisin, jolloin sähköä eniten tarvitsisi, ovat sähköt pääsääntöisesti aina poissa. Nyt tämä alkaa jo vähän harmittaa, sillä esimerkiksi leipominen alkaa olla aika haastavaa, tai no, mahdotonta.

- Olemme saaneet jo joulukortteja Suomesta. Kiitos! Teemme niistä seinälle kollaasin. Lapset jo kilpailevat, kuka saa aina kiinnittää seuraavan kortin. Kortit todella lämmittävät mieltä! Niin ja suuri kiitos myös jo saapuneista joulupaketeista <3

- Itsenäisyyspäivän kunniaksi saimme Heikin kanssa kutsun "Linnan juhliin". Jee!

Sokea poika & huilu

Askartelu on totista puuhaa...

Täytyy huomauttaa, että tytöt eivät tarkoituksella puutu tästä kuvasta. :) He saapuivat paikalle vasta myöhemmin.

Kenttämatkoilla - jos muutenkin - syömme aina daalbahtia lisukkeineen.Olin ehtinyt vihanneksia jo syödä, ennenkuin muistin napata kuvan.