Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen tänne kirjoittanut. Anni on onneksi jaksanut ahkerammin päivitellä meidän kuulumisiamme, mutta tänään on minun vuoroni. Olin loppu viikosta taas kahden päivän kenttämatkalla Etelä-Nepalissa, jossa pidimme maatalousasiantuntijoiden koulutuspäivät. Koulutus oli ihan onnisunut, mutta minulla on edelleen täysin mahdottomuus seurata vauhdikasta nepalinkielistä keskustelua. Samalla tulee tunne, että en vielä pysty antamaan kaikkea mitä haluaisin. Tämä varmasti helpottaa ajan myötä ja kun kieltä vielä oppii paremmin (lähinnä siis ammatillinen sanasto on edelleen hakusessa).
Tänään aamulla juhlittiin sitten minun viikolla olleita synttäreitäni (isi sai päättää, että juhlinta tapahtuu viikonloppuna ja samalla lapsilla ja Annilla oli loppuviikosta, minun poissaolessani, hyvin aikaa järjestää yllätystä). Oli ihana päivä, aamusta asti! Lapset ryntäsivät heti herättyään alakertaan tekemään järjestelyitä ja isi sai vielä jäädä nukkumaan. Anni ja lapset olivat leiponeet lempi kakkuani (vuoden tauon jälkeen, viime vuonna se olisi ollut sovelletuilla aineksilla ja sähköaikataululla liian haastavaa, mutta tänä vuonna kaikki sujui jo oikein mallikkaasti), kinuskikakkua (joka oli muuten todella hyvää) ja sain ihanat kortit ja todella ihanan paidan, jonka olivat minulle teettäneet.
Vuosi on siis taas kulunut ja samalla vuosi Nepalissa. Paljon on sattunut ja tapahtunut. Nyt on jo tunne, että tämä on kotimme ja arki monine kommervenkkeineen alkaa sujumaan normaalisti. Meillä on ympärillämme uusia ystäviä ja tuttavia (vaikka ikävä kyllä koko ajan saa kuulla, että ne ja nekin ovat lähdössä täältä pois) ja lapsilla koulussa ja kotona hyvä olla. Paljon tulee silti asioita, joita kokee, ettei vielä pysty täysin hallitsemaan. Nepalissa sinänsä tilanne ei poliittisesti ole ikävä kyllä vuodessa muuttunut ainakaan parempaan suuntaan ja kukaan ei oikein tunnu tietävän mihin suuntaan tämä maa on tällä hetkellä menossa (kohti parempaa, vai kohti uutta sisällissotaa).
Takana kuitenkin ihanan aurinkoinen lauantai päivä ja murheet ovat tänään olleet kaukana.
Tänään aamulla juhlittiin sitten minun viikolla olleita synttäreitäni (isi sai päättää, että juhlinta tapahtuu viikonloppuna ja samalla lapsilla ja Annilla oli loppuviikosta, minun poissaolessani, hyvin aikaa järjestää yllätystä). Oli ihana päivä, aamusta asti! Lapset ryntäsivät heti herättyään alakertaan tekemään järjestelyitä ja isi sai vielä jäädä nukkumaan. Anni ja lapset olivat leiponeet lempi kakkuani (vuoden tauon jälkeen, viime vuonna se olisi ollut sovelletuilla aineksilla ja sähköaikataululla liian haastavaa, mutta tänä vuonna kaikki sujui jo oikein mallikkaasti), kinuskikakkua (joka oli muuten todella hyvää) ja sain ihanat kortit ja todella ihanan paidan, jonka olivat minulle teettäneet.
Vuosi on siis taas kulunut ja samalla vuosi Nepalissa. Paljon on sattunut ja tapahtunut. Nyt on jo tunne, että tämä on kotimme ja arki monine kommervenkkeineen alkaa sujumaan normaalisti. Meillä on ympärillämme uusia ystäviä ja tuttavia (vaikka ikävä kyllä koko ajan saa kuulla, että ne ja nekin ovat lähdössä täältä pois) ja lapsilla koulussa ja kotona hyvä olla. Paljon tulee silti asioita, joita kokee, ettei vielä pysty täysin hallitsemaan. Nepalissa sinänsä tilanne ei poliittisesti ole ikävä kyllä vuodessa muuttunut ainakaan parempaan suuntaan ja kukaan ei oikein tunnu tietävän mihin suuntaan tämä maa on tällä hetkellä menossa (kohti parempaa, vai kohti uutta sisällissotaa).
Takana kuitenkin ihanan aurinkoinen lauantai päivä ja murheet ovat tänään olleet kaukana.
| Sahaksen eri projektien maatalousasiantuntijat eri puolilta Nepalia. |
| Tämän sillan toisella puolella on yksi projektimme sivutoimistoista. |
| Kakun kerrosten väliin tuli banaania, mansikkahilloa, vaniljaa (vähän vaniljajugurtin tapaista, mutta paksumpaa)... |
| "Salli itkee!" oli Siiri huudahtanut kesken leipomisen ja hakenut vauvan olohuoneesta lohdutettavaksi. |
| ..Ja päälle kinuskia, mun lempparia. Anni saa sen onnistumaan aina, melkein millä tahansa aineksilla! :) |
| "Ootko äiti varma isin iästä?" oli Santtu kysynyt. En muuten koe vanhenevani enää ollenkaan, päinvastoin :) |
| Minttu kakkumestari. |
| Multakaan ei saa sitten kysyä kuinka paljon täytin.... |
| Kakkukahvit olivat heti aamusta ulkona, kun aurinko ihanasti jo lämmittää aamusta alkaen. |
Sammuu
loiste kynttilöiden
Tuuli
laulaa ikävöiden
Hetki kaikkein kaunein kohta muisto vain on
Tuli
hiipuu nuotiossa
Käsi
ystävän on poissa
Sisälläsi
kaipaus soi sammumaton
kerto:
Tartu
käteen Jumalan, tartu siihen mikä kestää
Astu kalliolle, joka pettää ei voi
Tartu
käteen Jumalan, älä minkään anna estää
Kuule
kuinka sydämesi sykkii ja soi
Pian
jo lehdet lentelevät
Koittaa
talvi, koittaa kevät
Moneen kertaan telttanarut irrotetaan
Uupuu
askel vaeltajan
Sortuu
seinä savimajan
Mutta
yksi loppuun asti on paikallaan
kerto
Elämä
on taivallusta
Iloa
ja kaipausta
Halki vuorten laaksojen ja vetten se vie
Yksi
auttaa ainoastaan
Yössäkin
hän tulee vastaan
Sydämeesi
kuiskaa hiljaa: Tässä on tie!
(P. Simojoki)
Heikki-oot symppis!
VastaaPoistaOnnitellen, F-kummi
Onnea Heikki! T. Luulion peikot
VastaaPoistaSynttärionnittelut Heikille meiltäkin!
VastaaPoistaSanna ja perhe
Jeeee, hyvä SuperHessu! Mahtava synttäripäivä, onnea vielä! T. Hansu&J&F
VastaaPoistaIhania kuvia ja ihmisiä kera korttien ja kakun! Onnea Heikki!
VastaaPoistaT. 4xJ, 2xS sekä V :)
Kiitos kaikille onnitteluista. Meillä onkin täällä aina hauska arvuutella keitä minkäkin nimimerkin takana on 😊
PoistaIhan tylsää... Kirjoitin pitkät pätkät nimimerkeistä ja ajatuksista, mutta jostain syystä kone ei tekstiä halunnutjulkaista. Ehkä olin liian salamyhkäinen, kun käytän nimimerkkiä minäkin. Tosin työn vuoksi, mutta kuitenkin. Jätän siis nämä pohdinnat omaan arvoonsa, mutta..
VastaaPoistaSynttärionnea täältäkin. Päivästä on jo aikaa, mutta kakun teko ja kokkien taidot olivat niin huippuja, että oli pakko hiukan kommentoida. Niin ja tietysti päivänsankari oli komea!
K
Hööh, toi on kyllä NIIN tylsää, kun teksti katoaa jonnekin. :( Onneksi et kuitenkaan lannistunut! :)
Poista