35 vuoden odotus

PORIN ÄSSÄT SUOMEN MESTARI 2013

35 vuoden odotus, pidempi kuin oma elinikäni. Mielestäni tämä ansaitsee pienen oman postauksensa tännekin! Oma innostus jääkiekon seurantaan on viime vuosina vain kasvanut ja vaikka mikään fanaatikko en todellakaan ole, keskustelua ja lätkäkierroksia tulee seurattua ja nyt playoffeja todella intensiivisesti. Se alkoi joskus kahdeksankyt luvun lopulla ja muistan vieläkin ekan pelin jonka näin livenä Turun Kupittaalla, jonka ässät voitti Kari Takon vielä ollessa maalissa 3-2. Tammikuun lopussa sijalla 12 ollessa, muistan ajatelleeni, että tämä kausi oli sitten tässä ja vaikka toivoa en osaa koskaan kokonaan menettää, usko alkoi olla heikko. Tästä lähdettiin vieraskiertueelle Jyväskylään ja Kuopioon ja Jyväskylän tappion jälkeen myytiin vielä "ykkös" pelaajamme Venäjälle, jotta edes taloudellisesti kausi ei päättyisi täyteen katastrofiin.

Tämä oli vasta kuitenkin joukkueelle kauden alku. Tästä alkoi todellinen urheilun tuhkimotarina, joka keskiviikkona (eilen en vielä kyennyt asiaa paperille laittamaan) sai arvoisensa lopputuloksen. Tammikuun Kuopiosta otetun jatkoaika voiton jälkeen, joukkue hävisi koko loppukautena viisi, VIISI kertaa, joista yksi jatkoajalla ja kaksi viimeisen minuutin aikana. 36 ottelusta (jos nyt ulkomuistista muistan oikein, mitään muutakaan "faktaa" en ole ole tarkistanut, vaan kaikki tulee tunteella) käsittämätön suoritus, joukkueelta joka oli julkisesti jo tuomittu.

Finaalit oli raastavia. Tappara antoi todella upean vastuksen. Monet sanoo, että tunne voitti materiaalin, mutta tätä en allekirjoita. Ässien materiaali oli hyvä, maalivahti loistava, puolustus erittäin tasainen ja hyökkäyksessä riittävästi ratkaisuvoimaa. Lisäksi pelitapa oli todella hyvä. Ässät oli kaikissa Porin matseissa parempi ja Tampereelle, isommassa kaukalossa (jossa Tappara oli hyvä) tuli se yksi ratkaiseva ryöstö (tuo yö olikin pitkä, täällä päästiin nukkumaan vasta klo 2 jälkeen). Tunne oli tietenkin joukkueessa todella hyvä, mutta en usko tunteen olleen Tapparassa paljoa huonompi, tästä hienona esimerkkinä Ville Nieminen (minun aina ihailemani pelaaja, vaikka vastustajan paidassa ärsyttävä onkin).

Viimeisen finaalin tunnetta on vaikea kuvailla. Yleensä napostelemme karkkia ja suklaata kun lapset ovat nukkumassa, mutta nyt en pystynyt. Avasin jo patukan, mutta syömään en pystynyt. Olen aina elänyt urheilussa vahvasti mukana, minulle se on tapa rentoutua ja unohtaa turhat huolet. Mutta tunne, jota elää tilanteessa, mitä ei koskaan uskonut voivansa kokea, oli raju. Peli kun oli vielä todella hankala. Pelin ratkettua tulleita tunteita ei voi kuvailla, koko viikon ollut jännitys laukeaa yhdessä pienessä hetkessä. Pelaajat sanoivat, että eivät voi ymmärtää, mitä tapahtui, niin minä kyllä pystyin :) Ne on juuri niitä hetkiä, joita varten urheilua seurataan ja jolloin siitä eniten nautitaan. Pelaajana tietenkin on vähän eri, mutta näin seuraajana, vaikka tulosta ja ylpeyttä ei koskaan menetä, tunne alkaa laskemaan heti ensimmäisten nukuttujen minuuttien jälkeen.

Me ollaan tosiaan SUOMEN parhaita!

35 vuotta edellisestä mestaruudesta. Olen onnellinen kaikkien muiden fanien puolesta ja seuran. Olen myös onnellinen Santun puolesta, se sai kokea ensimmäisen mestaruutensa jo ensimmäisten fanivuosien aikana, minä olen ehkä seuraavaksi jo lähes 70-vuotias :) Santun kanssa katsoimme lauantaina yhdessä kaksi erää (lähes siis klo 22 asti), ennen kuin Santtu sanoi, että voisi mennä nukkumaan. Kauden aikana siis katselin muutamia pelejä Urho tv:n kautta, mutta kaikki pelit ei ihan kunnolla pyörineet täällä. Sen sijaan finaalit, yhden pelin pätkimistä lukuunottamatta, toimivat Ruutu.fi kautta todella hienosti ja iso kiitos siitä :) Eilen sitten vielä lasten kanssa, kuunneltiin Isomäen legendaa, katsoimme viimeisen pelin ratkaisut ja pokaalin noston, mikä sitten taas Minttua kiinnosti kovin. Anni rakaskin jaksoi pelit hienosti, vaikka olen varmasti kaikkea muuta kuin hauskaa seuraa pelien aikana (kun vielä sitten joka toinen ilta menee nukkuessa univelkoja pois :)

ISOMÄEN LEGENDA

Kiitos kaikille jo tulleista onnitteluista! Isoveljen kanssa jo tässä ollaan mietitty minkälaista pelipaitaa sitä pitäisi laittaa tilaukseen. Nimeä mietittiin kanssa, mutta mietittiin, että ei siihen kyllä oikein voi kaikesta huolimatta muuta laittaa kuin TAKKO.

Sydän sykkii, mutta nyt on aika palata taas arkeen....