Koti museossa

Viime viikkoon mahtui taas kaikenlaista, töiden puolesta muunmuassa kit-palaveri.

Kuvassa mukana myös Eero, joka tekee kit-työn kartoittamista Felmin palveluksessa jouluun saakka.

Ja matka Gorkhaan uusien harjoittelijoidemme Emmin ja Antin sekä vapaaehtoisen Suikin kanssa.

Manakamanan kuurojen koulu.

Lapset olivat tosi innokkaita leikkimään, ja opettajat heti kokosivat kaikki oppilaat yhteen leikkiä varten. Mietin hetken, mitä tästä seuraa, sillä olimme varautuneet vain muutamalla ohjelmanumerolla. Tässä työssä tulee aina eteen yllättäviä tilanteita ja improvisointikyky on usein tarpeen. Emmi, Antti ja Suikki pärjäsivät kuitenkin tosi hienosti, ja jaksoivat lähes pari tuntia leikkiä lasten kanssa ilman suunniteltua ohjelmaa - ja ilman yhteistä kieltä (minä hoidin osan aikaa muita työtehtäviä koululla).

Astiat oli numeroitu siten, että jokaisella oppilaalla on oma numero. "Näin lapset saadaan tiskaamaan omat astiansa", sanoi rehtori "Muuten he väittävät, ettei tuo tuolla pusikossa lojuva lautanen ole ainakaan minun." Kätevää.

Brittikoululla on taas ollut kaikenlaista ohjelmaa. On hienoa, miten paljon aikaa käytetään kaikkeen luovaan ja erilaiseen toimintaan, vaikka akateemisia taitoja muutoin paljon korostetaankin. Mintun luokka perusti tällä viikolla oman Kairo-museon ja torstaina sitten museo oli auki paitsi meille vanhemmille, myös koko koululle. Oppaina toimivat tietysti kaikki kolmasluokkalaiset. Siirikin oli käynyt ryhmänsä kanssa tutustumassa museoon. Minusta on hienoa se puoli, ettei lasten tiedonomaksumiskykyä ainakaan väheksytä. Sanoin Mintun opettajalle, että Mintun ikäiset (7-v.) kolmasluokkalaiset eivät varmaan hahmota vielä sitä, kuinka kaukaisesta ajasta on kyse, kun puhutaan muinaisesta Egyptistä. Hän vastasi heti, etteivät hahmotakaan, eikä sitä opetuksessa painoteta, vaan puhutaan vain "hyvin vanhasta ajasta". Hän sanoi, että asiat silti jäävät lasten mieleen, ja kun myöhemmin alkavat hahmottaa aikaa monen tuhannen vuoden päähänkin, opitut asiat on helppo sijoittaa omalle paikalleen.

Tällä viikolla oli myös liikuntaviikko, minkä vuoksi piti joka päivä pukeutua liikuntapukuun. Brittikoulussa ei ole koulupukua, mutta liikuntapuku on. Mintulla on kuvassa valkoinen paita ja tummansiniset shortsit, useimmiten hänellä on kuitenkin päällä oma "house"-paitansa, eli vastaavanlainen kuin vieressä olevan Katien punainen paita, mutta meidän lapsillamme on siniset paidat (koska kuuluvat siniseen taloon, Kangchenjungaan). Nämä vaatteet tulee siis aina olla repussa mukana, kun on koulussa liikuntaa.

Minttu opettaa minulle egyptiläisiä kirjainmerkkejä.

Mintun tekemä skarabee, eli egyptiläisten onnen amuletti. Minttu on kaivertanut siihen nimikirjaimensa M T hieroglyfein.

Ja Mintun tekemä sarkofagi muumioineen.  Mintun tehtävä museossa oli kertoa sarkofageista.

Muitakin taideteoksia olivat tehneet. Opettaja kehui meille Minttua aivan erityisesti, miten taitava Minttu on kaikessa luovassa toiminnassa. Täytyy myöntää, että mekin olimme yllättyneitä, miten hienoja töitä Minttu oli tehnyt ja ideoinut täysin itsenäisesti! (Esimerkiksi kaikki kyllä tekivät omat skarabeet, mutta sen koristeleminen, muotoileminen jne, oli jokaisen itse päätettävissä.)

Niin ja entäs se Mintun brittienglanti, kun pääsin sitä omassa ympäristössä kuuntelemaan... Juuri viime viikonloppuna Erin mainitsi, miten Minttu kuulostaa aivan 7-vuotiaalta brittitytöltä! Ei tässä auta muu kuin alkaa harjoitella omaa ääntämistä Minttua kuuntelemalla.

Oppilaat olivat kuvanneet oman videonkin.

Niinkuin olemme ennenkin todenneet, brittikoululla odotetaan myös vanhempien läsnäoloa ja osallistumista. Heikkiä pyydettiin jo hyvissä ajoin osallistumaan liikunta- ja terveysviikon perjantain assemblyyn. Itse ehdin palaverista juuri ja juuri paikalle, ja kun tulin, näin tämän:

Voittajaa ei juhlittu, mutta kyllä Heikki voitti. :) Seuraavana lavalle nousivat nurseryläiset (Siiri) ja foundationilaiset (Santtu), joita oli pyydetty pukeutumaan hihattomiin paitoihin. Sitten jumpattiin ja voimisteltiin. Siiri oli kaikessa mukana, ottaen koko ajan mallia Santusta. On se vaan niin erilaista olla tienraivaaja-esikoinen kuin valmiita polkuja kulkeva kuopus - en voinut olla ajattelematta.

Siiri siis reunimmainen.

Kuka löytää Santun hymyn?!

Siiri meinaa, että jos Santtu tekee, niin sit mäkin.

Ja Santtu vain hymyilee. Niin Heikki junior!!

Perjantaina pääsimme myös Suomi-piiriin, jossa oli poikkeuksellista ohjelmaa:

Suikki oli järjestänyt tanssi- ja musikkiryhmän esiintymään! Lisäksi Eero kertoi Raamatun ajan arkeologiasta, mikä oli todella mielenkiintoista.

Suomi-piiriläisiä. Piiri pidettiin muuten uudella Felmin vierastalolla.

Yksi asia perheessämme on muuttunut. Lapsemme nimittäin keksivät ja toteuttavat nykyään mitä hienoimpia leikkejä yhdessä, Siirikin kaikessa täysin mukana. Tätä olemme odottaneet! Viime viikonloppuna kotiimme rakennettiin mm puhelinjärjestelmä purkeista ja nauhoista, tänään museon lisäksi hieno pienoiskaupunki.

Mintun museo on kyllä ihan huippu. Tässä tosin kuvia pelkistä kylteistä, sillä itse museota vielä osittain rakennetaan. Mukana on Mintun taideteosten lisäksi Santun legotöitä ja Siirin maalauksia. Kaikki tämä lasten itse kehittelemää, en ole ollut mukana missään vaiheessa apuna, paitsi materiaalien tarjoajana. Tietenkään ei tarvitse pähkäillä, mistä Minttu näitä ideoita saa, sillä koulun asiat siirtyvät suoraan leikkeihin. Hyvä niin!

Pääsyliput leimataan asiaankuuluvasti.

Retki Hattibanille:

"Moi, nok!"

Iso porukka munkkeja sattui olemaan paikalla samaan aikaan. En kuvannut heitä, mutta rukousnauhojansa kyllä.

Kathmandu valley

On Hattibanillakin kova kapuaminen. Choco protestoi, etteikö käännyttäisi jo takaisin.

Eväinä alusta alkaen itse tehtyjä hampurilaisia, nam.

Kiipeilypuu. Tältä puulta otettuja kuvia on blogissamme ollut useampaankin kertaan.

Siiri pitkäkoipi.

Heikki lähtee huomenna aikaisin aamulla työmatkalle kolmeksi päiväksi. Me muut suuntaamme synttäreille jonnekin Kathmandun puolelle, toivottavasti löydämme perille. Ensi viikon jälkeen alkaa lapsillamme reilun kahden viikon mittainen väliloma, samalla myös dashain-loma. Dashain on hindujen suurin vuosittainen juhla. Itse odotan heti dashainin jälkeen tulevaa tiharia, joka on niin kaunis juhla valoineen ja väreineen. Saamme myös rakkaita ystäviä Suomesta luoksemme ja pidämme itsekin viikon loman dashainin aikaan, joten mikäs tässä!