Tunnelmia viime viikonlopulta

Anni lähti taas aikaisin aamulla kenttämatkalle Gorkhan lääniin ja jossain vaiheessa päivää selviää (riippuen siis menomatkan kestosta), ehtiikö hän palamaan vielä tämän päivän aikana, vai vasta huomenna. Se on lapsille vähän kurjaa, kun ei pysty varmasti sanomaan koska tulee takaisin (varsinkin Minttu miettii kovin, että koska äiti tai isi tulee taas takaisin työmatkoiltaan), mutta siihen on tässä maassa vaikea vaikuttaa. Meillä meni kuitenkin taas aamu mukavasti, lapset on koulussa ja illaksikin on ohjelmaa ihan riittävästi. Arki onneksi pyörii hyvin omalla tahdillaan, joka helpottaa monia asioita.

Viikonloppuna meillä oli jälleen yhdet haikeat jäähyväiset (iloisissa merkeissä onneksi), syntymäpäiväjuhlat (kolmen lapsen kanssa ja koulujen alettua näitä riittää (edellis vkl oli Santun ystävän, nyt oli Mintun koulukaverin ja ensi vkl on Siirin ensimmäiset koulukaverin synttärit)), mukavaa kotona olemista ja jalkapallokauden avausottelu, joka mukavasti voitettiin 5-0. Me olemme Suomesta palattuamme pyrkineet (ainakin näin aluksi) hieman rauhoittamaan viikonloppuja, jotta lapset ehtisivät myös vain olemaan kotona ja touhuamaan haluamiinsa asioita.

Poltiittinen tilanne täällä on edelleen hyvin epäselvä ja marraskuulle suunniteltuja vaaleja ilmeisesti nyt ollaan jälleen siirtämässä (jopa ensi maaliskuulle). Tämä tavallaan rauhoittaa taas tilannetta lakkojen suhteen (ainakin tämän ja huomisen päivän lakko peruttiin), mutta muuten on maalle todella huono asia.

Ensi sunnuntaina minun olisi tarkoitus lähteä Tanahun lääniin kolmeksi päiväksi tutustumaan yhden projektimme uusiin alueisiin. Vaikka Tanahun lääni onkin Pokhara tien varrella (noin kolmen-neljän tunnin päässä Kathmandusta), uudet kyläkohteemme vaativat lisäksi useamman tunnin kävelyn tieltä ja näin koko päivän kylään päästäksemme. Tämä kertoo paljon tämän maan vaikeista kulkuyhteyksistä.

Tässä kuitenkin tunnelmia viime vkl:lta!

Viikonloppuisin ollut kiva olla kotona ja vain leikkiä...

....askarrella (esim kaikkien kummien joulukortit ovat jo valmiina ja Siirikin jaksaa askarrella ja maalata tunteja)

(En tiedä, miksei tämä kuva suostu kääntymään oikein päin..)

Sitten katsoimme elokuvan Brave, jonka julisteen Minttu sai Suomesta huoneensa seinälle. Elokuva oli rehellisesti hyvä ja kaikki katsoimme sen alusta loppuun.

Dylania ja Eriniä tulee ikävä. Mintun viime vuoden opettajasta ja hänen tyttöystävästään tuli meille hyvät ystävät ja onneksi hyvästien lisäksi saimme myös erittäin onnellisia uutisia! Lisäksi he ovat Amerikan visiitin jälkeen suuntaamassa Tammikuussa Prahaan, parin vuoden pestille, joten ehkä ensi kesänä, jos suomeen pääsemme, näemme taas pitkän viikonlopun merkeissä :)

Sitten suuntasin Mintun kanssa tämän koulukaverin synttäreille, jotka olivat jälleen hienossa 4 tähden hotellissa. 

Mintun parhaita koulukavereita; Vani ja Sachi

Lopuksi kuva asiasta joka täällä aina ihmetyttää. Täällä sähköjutut yleisesti ja johdotukset kaduilla ovat mitä sattuu, mutta edes hienostohotellissa, lasten syntymäpäiväjuhlilla, ei kaikissa sähkölaitteissa ole pistoketta, vaan käytetään perinteistä nepali tyyliä! Täällä esim kaikki vesiautojen pumput ja käsityöläisten säkötyökalut kytketään siis näin. Ainakin maadoitus on kunnossa :)