Kun Nepalissa alkaa festivaali, me alamme leipoa. Tämä on selkeä perinne ja johtuu tietysti siitä, että festivaalien aikaan on tarjolla sekä sähköä että meillekin toisinaan lyhyempiä työpäiviä. Tämä allaoleva kuva on minusta ihana, niin todellinen. Meidän arkemme (tai festivaalimme) näyttää juuri tältä. Vaikka talossa olisi tilaa, olemme yleensä kaikki ahtautuneet samaan huoneeseen. Me tytöt leivoimme porkkanaleipää ja banaanikakkua ja kun tuli keittiön siivouksen aika, haki Siiri myös hepat pesua varten.
Lasten kasvun huomaa myös siitä, miten yhtäkkiä saa muistella asioita omasta nuoruudesta. Minttu harjoittelee jo lauluja koulun joulujuhlaa varten ja esitykseen kuuluu muunmuassa Abbaa. Niinpä täällä on nyt raikunut Mamma Miat jne - ja voitte vain arvata, kuka osaa sanat parhaiten. Niin hauskaa!
Karistimme sitten Kathmandun tomut jaloistamme ja lähdimme Pharpingiin. Olimme varustautuneet ottamaan BB/kummienolle kuvia tulikärpäsistä, mutta ei siellä nyt ollutkaan yhtä ainutta kärpästä! Kiiltomatoja oli kyllä.
Teimme kaksi mukavaa kävelylenkkiä. Kieriminen oli pop.
Laxmi Puja-iltana lapset saivat auttaa koristeluissa.
Ilotulituksia. :)
Tiharin iltoina Kathmandu näyttää jokseenkin suurkaupungilta. On valoja, ja sähköä.
Aamu Pharpingissa klo 6:30.
Laxmi Pujan jälkeen oli "lehmäpäivä" eli lehmät saivat tikoja jne. Tihar on siis se juhla, jossa on koirille, lehmille ja variksille oma päivänsä. Tänä vuonna näimme koirien päivänä yhdenkin koiran, jolla oli joka tassussakin tika! Ja tietysti kukat kaulassa. Alakuvassa perinteistä tihariin kuuluvaa koristelua.
Nyt on suuret festivaalit hetkeksi takanapäin. Huhujen mukaan seuraavaksi alkavat poliittiset lakot ja mielenosoitukset, sillä perustuslakihan on yhä tekeillä ja yhä suurempi - tai ainakin äänekkäämpi - joukko kannattaa hinduvaltiota ja kuningasta takaisin.
Katsotaan, miten käy. Minä suuntaan huomenna matkani Muguun, jossa on kuulemma juuri satanut lunta! Toivottavasti pääsemme kuitenkin perille.
Hyvää alkavaa viikkoa lukijoillemme!
Ihanaa päästä taas kirjoittamaan teille! Olen osittaisessa nettipimennossa eli saan useammin luttua kuin kirjoitettua ja tietysti aina silloin, kun minulla on vaan lukumahdollsiuus, postaatte jotain sellaista, johon minulla olisi niin paljon ihmeellisen järkevää kommentoitavaa.Olkaatte siis onnellisia, että näitä postauksia ei tule eetteriin.
VastaaPoistaKyllähän se vähän on suomalainenkin perinne, että juhlan tullessa aletaan leipoa. Joten perinteiden yhdistämistä, turvallisuutta ja toistuvuutta sekin. Ja totta myös mielestäni se, että ruoalla ja leipomuksilla saa juhlan ihan eri asteelle, vaikka rakkaimmat eli juhlijat sen juhlan tietysti tekevätkin. On ollut mielenkiintoista seurata kauppojen hyllyjä, kun lähes joka juhlalle on omia leivoksia. Runebergit, munkit ja laskiaispullat ovat tuttuja, oranssit Halloweenleivokset ja vaaleanpunaiset Ystävänpäivän imelyydet ovat nekin jo "arkipäivää", mutta ennen tätä syksyä en ollut kuullutkaan Martti Ahtisaari-päivän leivoksista. Jokainen päivä ansaitsee oman leipomuksen tai ainakin jokainen sellainen hetki, jolloin leipominen on mielekästä, mahdollista, innostava aja ehkä terapeuttistakin. Ja kyllähän leipomuksia vaan on niin ihana syödä!
Toivottavasti Mugun matkasi sujui hyvin ja sait muutakin syötävää kuin matkalle varattuja snackeja. Heikki onkyllä siinä suhteessa oikeassa, että sellaisia aina matkalla tulee olla. Itse aina ostan "matkaeväitä", mutta muutaman epäonnistuneen kokeilun jälkeen olen päätynyt siihen, että vaan tutut maut sopivat matkalle. Uutuuksia on kiva kokeilla, mutat ei ehkä missään täpötäydessä linja-autossa kuoppaisella tiellä tai illan pimeinä tunteina ties missä. Siitä on tuttuus ja turvallisuus kaukana.
Lehdet ovat täällä jo melkein kaikki varisseet. On se aika syksystä, jota inhoa kaikkein eniten. Pimeää, märkää, kylmää. Minua ei yhtään auta se, että uilkona on raikasta ja hyvä henkittää. Ruska oli kaunios ja lumi tuo valoa, joten tämä epämääröinen aika saisi olla vaan mahdollisimman lyhyt. Puut ihan notkuvat pihlajanmarjoja ja toivonkin, että vanhan kansan sanonta siitä, että runsas pihlajanmarja vuosi tarkoittaa hyviä talvieväitä linnuille lumimassojen keskellä, pitää paikkansa. Eikä se toinen, jossa sanotaan, ettei pihlaja jaksa kantaa kahta kuormaa samana vuonna. Toisaalta tämä pimeys antenee kai luvan hyvällä omalla tunnolla sytyttää kynttilöitä, kääriytyä huopaan ja lukea hyvää kirjaa...
Voikaa hyvin, te ihanat! K
PS:Toivon, että syyssateet ja siellä olleet lumimyrskyt eivät sekoita ihan postin kulkua. Ajatus on ainakin ollut teissä, kun merkkejä liimailin :)
Hei ihana K! Kuules, olen kaivannut sun kommentteja ja alkanut jo epäillä, onko siellä kaikki kunnossa, kun et ole vähään aikaan ennättänyt kommentoida mitään. Hyvä, että kommentoimattomuus on johtunut yhteyksistä ;)
PoistaVoi, ihanaa että olet uskaltautunut laittamaan postia! <3 Täytyy pitää tarkkaan silmällä! Kiitos!!
Jaa, täytyykin varmaan googlettaa Martti Ahtisaaren leivos. Ja itse asiassa mulla jäi Mugun snäksit syömättä, meille kun tarjottiin joka kylässä ja talossa jotakin syötävää. Mutta hyvähän tosiaan on aina olla jotakin mukana, varmuuden vuoksi.
Toivotaan, että saatte lunta! Toivotaan, että lunta olisi myös joulunaikaan, jolloin käväisemme siellä kotimaassa. Ehkä nähdään perinteiseen tapaan Marttilan kirkossa. :D
Terkkuja ja halauksia <3