Kyynistyminen

Rakas Nepal, joka vasta yrittää jotenkin selviytyä kevään maanjäristyksistä (voimakkaita jälkijäristyksiä tapahtuu edelleen), on myös taas suurten ristiriitojen repimä. Toisaalla Nepalia yli kolme miljoonaa ihmistä asuu edelleen väliaikaisissa suojissa, pressujen alla, kotinsa ja kaiken menettäneinä, ja samaan aikaan toisaalla Nepalia on erittäin väkivaltaisia levottomuuksia, yleislakkoja ja niiden seurauksena ulkonaliikkumiskieltoja. Sairaaloiden, koulujen, toimistojen, kauppojen, kulkuneuvojen ja tavarankuljetusten toiminta on lamaantunut.

Ihmisiä on tapettu erimielisyyksien vuoksi. Uutisissa kerrottiin, että ihmisiä oli poltettu elävältä ja mm. nujakkaan päätynyt 2-vuotias tyttö oli ammuttu. Ainakin 20 kuollutta.

Maan perustuslaki on nimittäin taas valmisteilla ja koko perustuslakiprosessi on jo ainakin kahdeksan vuoden ajan ollut hyvin sotkuinen. Nyt kolme suurinta puoluetta ilmoitti, että valmisteilla olevassa perustuslaissa Nepal on federaalinen valtio ja jaettu seitsemään provinssiin. Tätä mallia ei moni kuitenkaan hyväksy.

Perustuslaissa mainittujen provinssien oikeasta jakamistavasta on vaikeaa päästä yksimielisyyteen. Jotkut toivovat jakoa ihmisten etnisen taustan mukaan, toiset oikeuksien mukaan, toiset eivät jakoa ollenkaan ja lisäksi vielä on äänekäs joukko, joka vaatii Nepalia muuttumaan takaisin hinduvaltioksi ja kieltämään kaikki muut uskonnot.

Olen kuluneella viikolla keskustellut tilanteesta monen nepalin kanssa ja koettanut ymmärtää sitä. Kuvaavaa on, ettei kenelläkään tunnu olevan oikein selkeää käsitystä siitä, mitä on meneillään. Viimeksi eilen eräs Itä-Nepalissa asuva mies vastasi minulle, kun aloitin kysymällä maanjäristyksen vaikutuksista: "Maanjäristys? Se ei tuntunut meillä mitenkään. Mutta nyt meillä vasta maanjäristys onkin. Kukaan ei uskalla liikkua minnekään eikä tehdä edes päivittäisiä askareita."

Samaan aikaan myös ulkomaisten työntekijöiden olosuhteita yritetään tiukentaa - jopa järjenvastaisin perustein. Kun puhuin asiasta eräälle hyvin arvovaltaiselle kristitylle, vastasi hän: "Tällaista ei saisi tapahtua demokraattisessa Nepalissa. Nyt pienet, oman valtansa puolesta pelkäävät ihmisryhmät ovat päässeet mellastamaan."

On ihan hyvä, että monet Nepalissa toimivat kansalaisjärjestöt saadaan jonkinlaisen kontrollin alle. Nyt kuitenkin on kyseessä mielivaltaiset toimenpiteet, joilla pyritään vaikeuttamaan järjestöjen toimintaa.

Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Suomessa leikataan käsittämättömin perustein kehitysyhteistyöstä, ilman minkäänlaista arviota siitä, mitä kehitysyhteistyörahoilla on saatu ja saadaan koko ajan aikaan. Omat edut ovat tärkeämpiä kuin maailman köyhimpien ihmisten auttaminen. Se, että heille voisivat edes perusihmisoikeudet olla totta.

Nepalissa puolestaan korkeassa asemassa olevat ihmiset haluavat ajaa pelkkiä omia etujaan ja pelkäävät syrjittyjen ja hyljeksittyjen ihmisryhmien vahvistumista. (Tämä oli yleistys ja täysin oma mielipiteeni.) Demokratia, ihmisoikeudet ja kaikille kuuluva ihmisarvo ovat kaukaisia haaveita.

Olen pettynyt meihin ihmisiin.

Toisaalta koen, että työtämme tarvitaan täällä entistä enemmän. Työtämme kohtaan en ole kyynistynyt. Meihin ihmisiin "vain".

Levottomuuksista voi lukea halutessaan linkin takaa.