Eilen illalla koulussa oli "tapaa opettajat"-ilta. Voi kuinka hauskaa! Olen ilmeisesti monena vuotena missannut tämän tapahtuman, sillä en muistanut etukäteen, millainen ilta on kyseessä. Ensin saimme eri väriset nimilaput kunkin lapsen opettajan mukaan. Olin pakahtua ylpeydestä, sainhan rintaani kolme nimilappua! Tämän jälkeen siirryimme juhlasaliin, jonne mennäkseen oli otettava mukaansa virvokkeita. Tarjolla oli viiniä ja limsaa. Ovella seisoi apurehtori, joka tarvittaessa auttoi löytämään omat opettajat. Ensin omien opettajien, ja toki kaikkien muidenkin, kanssa sai jutella vapaasti, minkä jälkeen alkoi varsinainen ohjelma.
Minulla oli hauskaa! Kenellepä ei olisi mukavaa jutella ihmisten kanssa, jotka ylistävät omia lapsiasi! Mutta hauskaa oli muutenkin.
Voih, nyt jo mietin, miten paljon tulen ikävöimään tätä koulua kun joskus muutamme pois.
ps. Erityisesti kuopuksestamme huomaa, että hän palasi kotiin kun tulimme takaisin Nepaliin. En ole paljoa nähnyt häntä kotona - niin innoissaan hän laukkaa ystäviensä luona. Ja välissä onnellisena mutustaa Dilun keittämää riisiä ja palak paneeria. Kadonnut on se kiukkuinen, eksyksissä ollut tyttö. (Vaikka hän itse sanookin mummin ja mamman luona olevan tietysti hänen oikeat kotinsa.) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti