Eilen, 7.2., tuli kuluneeksi tasan neljä vuotta siitä, kun muutimme Nepaliin.
Uskomatonta, miten nopeasti aika kuluu.
Nämä neljä vuotta ovat kyllä olleet aika uskomattomat. Tässä olisi hyvä tilaisuus monenlaiselle pohdinnalle elämästä, ajasta, kasvamisesta, rakkaudesta ja työstä. Ehkä muistakin asioista. Toisinaan onkin hyvä pysähtyä olennaisen äärelle. Katsoa armollisin mielin taaksepäin, oppia menneestä ja päästää irti turhista taakoista. Keskittyä tähän päivään ja iloita siitä sekä unelmoida huomisesta.
Tällä kertaa nämä kuvat puhukoot puolestaan. Sisäinen kasvaminen ei niissä näy, mutta moni muu olennainen asia kyllä - toivon niin.
Uskomatonta, miten nopeasti aika kuluu.
Nämä neljä vuotta ovat kyllä olleet aika uskomattomat. Tässä olisi hyvä tilaisuus monenlaiselle pohdinnalle elämästä, ajasta, kasvamisesta, rakkaudesta ja työstä. Ehkä muistakin asioista. Toisinaan onkin hyvä pysähtyä olennaisen äärelle. Katsoa armollisin mielin taaksepäin, oppia menneestä ja päästää irti turhista taakoista. Keskittyä tähän päivään ja iloita siitä sekä unelmoida huomisesta.
Tällä kertaa nämä kuvat puhukoot puolestaan. Sisäinen kasvaminen ei niissä näy, mutta moni muu olennainen asia kyllä - toivon niin.
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan
ja sade täytti sen, ja pisarassa
kimalsi taivas tuulta pidättäen.
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
Nyt malja elämämme rikkaudelle.
(Helvi Juvonen)
Kiitos kun olette kulkeneet tätä matkaa kanssamme!
 |
| Nagarkot (Nepal) helmikuussa 2012 |
 |
| Kathmandu (Nepal) helmikuussa 2016 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti