Lapsilla on ollut koulussa taas kaikenlaista ohjelmaa. Ensi viikko tuo tullessaan kansainvälisyyspäivän ja sitten täällä alkaakin jo kahden viikon mittainen Dashain-loma!
Santtu esiintyi perjantaina assemblyssa. Santtu oli luokkansa näytelmässä yksi kertojista ja näin ollen hänellä oli useita repliikkejä. Minua vähän jännitti - mutta Santtua ei. Hymyillen ja huomiosta nauttien hän sanoi vuorosanansa selkeästi ja kuuluvasti, eikä yhtään edes hätäillyt. Voi kun tuo esiintymistaito ja -halu säilyisi hänellä ikuisesti!
Pari viikkoa sitten minulla oli keskustelut jokaisen lapsemme opettajan kanssa. Ajattelin tässä kertoa jotakin jokaisesta keskustelusta. Toisaalta on ehkä vähän hölmöä kovasti kehuskella omia lapsiaan. Toisaalta olen heistä jokaisesta valtavan ylpeä ja kaikki kolme vuotta blogia seuranneet lukijat tietävät, ettei tähän pisteeseen ole päästy kivuitta. Kuka muistaa vielä Mintun puoli vuotta kestäneen puhumattomuusjakson (koulussa) tai Santun opettajan epäilyksen, ettei Santtu ole sosiaalisesti ikätovereidensa tasolla, kun ei halua esiintyä luokassa. Hmm. En totta vie haluaisi palata ajassa kolmea vuotta taaksepäin, vaikka sen asian myöntäminen vähän kurkkua kuristaakin.
** Mintulla on opettajana ihana ja sympaattinen afrikkalaistaustainen brittinainen. Hän kertoi, että useimmiten hän saa sanoa Mintulle, ettei tämä turhaan huolehtisi asioista. Minusta tuntui hyvältä, että hän oli huomannut tämän murehtija-huolehtija-piirteen Mintussa. Minttu pärjää koulussa hyvin ja on erityisen etevä matematiikassa, tieteessä, avaruudellista hahmottamista ja loogista päätelykykyä vaativissa tehtävissä. Mintun ikäryhmälle oli jo suoritettu testaus (CAT4), jossa kartoitetaan oppilaan kykyä erilaisissa ongelmanratkaisutilanteissa. Testi tehtiin usean päivän aikana aina kaksi tuntia kerrallaan yksin tietokoneella. Avaruudellista hahmottamiskykyä ja ei-sanallisia taitoja vaativissa tehtävissä Minttu oli korkeimmalla mahdollisella tasolla. Sanallista taitoa vaativissa hän oli keskitasolla. Olin todella äimistynyt tuloksesta - lähinnä siksi, että Mintun akateeminen englanninkieli ei kuitenkaan ole vielä ikätovereitansa vastaavalla tasolla.
Esimerkkejä testikysymyksistä. (Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi!)
** Santulla puolestaan on opettajana melko tiukan ja tomeran oloinen brittinainen. Santulla on tätä nykyä koulussa sellainen ongelma, että hän ei ole joka asiassa paras ja siinä sitä sitten ollaan. Niin, asiaa voi tarkastella monelta kantilta:
1) Santtu siirrettiin viime keväänä vuotta ylemmäs. Hän oli tottunut olemaan luokkansa paras.
2) Miksi oppilaan tarvitsee tietää, onko hän paras vai toiseksi paras?
3) Millaiset voivat ylipäätään olla odotukset lasta kohtaan, joka käy koulua kakkoskielellä?
Santun opettaja painotti, että Santtu on edelleen luokan välkky, joka loistaa kaikissa aineissa. Ongelma on se, että esim. matematiikassa jonkun toisen pojan päässälaskutaito on vielä Santtua parempi. Santtu sitten ottaa ja suuttuu. Noniin, meitä tuntevat ihmiset tietävät, että kilpailuhenkisyyttä ei tarvitse kaukaa hakea. Santtuparalla on varmasti perimä täynnä kilpahenkeä.
Kakkoskohtaan huomautus, että brittikoulussa oppilaat saavat usein omaa osaamistaan vastaavia tehtäviä, mikä on minusta lähtökohtaisesti hyvä asia. Tällöin oppilaat voivat osittain edetä omaan tahtiin, eikä kukaan turhaudu liian nopeasta tai hitaasta vauhdista. Asian varjopuoli näyttää olevan se, että lapset ovat turhan tietoisia siitä, minkä tasoisia tehtäviä kukin ratkoo.
Keskustelu Santun opettajan kanssa oli joka tapauksessa hyvä ja taas voi vain miettiä, kuinka kaukana ollaan siitä kolmen vuoden takaisesta esiintymiskammoisesta Santusta. Santun kanssa olen tästä paremmuudesta keskustellut moneen kertaan ja häntä tuntuu auttavan kuvitelma, jos hänen brittiystävänsä laitettaisiin ummikkoina suomenkieliseen kouluun pärjäämään. "Mitä siitäkin tulisi, eiväthän he osaisi vastata edes kysymykseen, mitä on nolla plus nolla!" nauroi Santtu.
** Siiri-kuopuksemme puolestaan tykkää olla koulussa ja minusta se on kaikessa aivan paras mittari. Siirin opettaja on Santun viime vuoden alun opettaja, josta tykkään todella paljon. Siirin ikäiset saavat oppia leikin kautta, eikä heille pidetä mitään oppitunteja (näin ei ollut edellisen foundation-opettajan kohdalla). Siiri on aktiivinen, puhuu ja touhuaa. Nyt hän on kovasti innostunut kirjoittamisesta ja kirjoittelee jo hienosti meidän kaikkien nimet ja helppoja sanoja. Siirin opettaja lataa päivittäin Twitteriin kuvia lasten koulupäivästä. Minä pidän usein Twitteriä auki toimistolla istuessani ja näen sieltä lähes online mitä Siiri puuhaa. Aika kätevää ja hauskaa!
Niin että kovin kiitollinen mieli on näistä lapsista ja kaikista asioista. Yhdessä on kuljettu aika piikkinen tie, mutta tässä kohdassa on hyvä myös katsoa taaksepäin ja voida todeta, että jokainen raskas vaihekin meni ohi.
Uusia haasteita ja raskaita vaiheita lastenkin elämään tullee jatkuvasti, mutta on hyvä huomata, että kaikki on hyvin, juuri tässä ja nyt!
Siiri nautiskelee lauantaiaamun aamupalaa katolla:
