Loma Loma Loma

Tänään se alkoi ja huomenna alkaa matka kohti kylmää pohjolaa :) Älkää huolehtiko, tuomme kyllä lämmön mukanamme ja ensi viikolla pääsemme siitä jo kaikki nauttimaan. Loma tulee selkeästi tarpeeseen, mutta huoltakin se aiheuttaa. Vaikka aikaa on viisi viikkoa, tuntuu, ettei se kuitenkaan meinaa riittää kaikkien teidän rakkaiden ihmisten riittävän rauhalliseen näkemiseen. Erilaisia suunnitelmia oman mielenrauhamme takia olemmekin väsänneet ja hyvillä mielin olemme sinne huomenna lähdössä!

Meidän perhe on aina aika näky lentokentillä :)

Näitä on tehty muutama.....

Kivenhakkaajanuoret

Kävin taas Mahadev Besissä, "kivenhakkaajakylässä". Lähetysseura tukee 18 nuoren jatko-opintoja, jotta he saisivat ammatin ja työpaikan eikä heidän tarvitsisi tehdä raskasta ja vaarallista kivenhakkuutyötä. (Olen kirjoittanut kylästä aika montakin kertaa täällä blogissa.)

Juhlistimme työpaikan saanutta Kamal-poikaa. Kamal on niin ihana, että melkein suren sitä, ettei hän ole enää kummiohjelmassa mukana! Mutta hyvän työpaikan hän sai ja tämä poika etenee varmasti vielä vaikka mihin.

(Sivuseikka: Jos on tottunut katsomaan Nepalin karttaa, kääntää vaistomaisesti Suomenkin kartan tällä tavoin kuin Kamal.)

Pidimme "kerhoa" (perustimme tammikuussa nuorille oman kerhon, jonka puitteissa he tapaavat ja voivat keskustella ja jakaa asioita, pelata, askarrella tai pitää muuten hauskaa). Tänään vetonaulana oli muistipeli. Puheenjohtajan toimi Pradeep, joka oli suunnitellut päivän ohjelmaksi vitsien kertomisen ja laulamisen. Niin sitten teimme.

Sanjaya ja Pradeep

Samana päivänä sattui olemaan dahi-jiura khane din, eli päivä jolloin syödään jugurttia ja hakattua riisiä. Tarjosin sitten päivän kunniaksi kaikille jugurttia riisihiutaleilla.

Tuli mieleen samainen päivä kahden vuoden takaa. Päivää voi muistella täällä.

Tapasin myös Mahadev Besin näkövammaisia kummioppilaitamme.

Kerhon kokoontumisen jälkeen kävelin joenvarteen, jossa kivenhakkuutyötä tehdään.

Abina oli heti kerhon jälkeen sännännyt hakkaamaan kiviä. (Tapasin Abinan ensimmäistä kertaa. Hän on hakenut mukaan kummiohjelmaan.)

Kokeilin itsekin kivenhakkaamista. Ensimmäinen tuntemus oli yllätys siitä, että kivet todella menevät rikki vasaralla hakkaamalla. Hakkasin kiviä viisi tuollaista rengallista. Illalla kyllä tunsin ranteessani tehneeni jotakin erilaista. (Ja ilmeisesti nuo kauniisti ohimoilla pullottavat verisuonet kertovat jotain ponnistelusta...)

Kumminuoremme Laxmi näyttää kasaa, jonka on hakannut yhdessä äitinsä kanssa. 12-tuntisen päivän palkka on noin 1,5 €.

Ei voi olla miettimättä sitä, että nuo kuvissa näkyvät pylväät kannattelevat siltaa, joka menee joen yllä. Siltaa pitkin matkustavat mm. kaikki Kathmandusta Pokharaan kulkevat turistit - tai ylipäätään Kathmandusta länteen maanteitse kulkevat. Harva varmaan tietää, mitä sillan alla tapahtuu ja millaisissa oloissa siellä eletään.

Paluumatkalla takaisin laaksoon noustessamme (siis ensin noustaan, sitten laskeudutaan) en voinut olla nappaamatta kuvaa maisemasta. Sumuiset vuoret.

Lauantai.. Satasen lainaan..

Lapset toivat meille aamukahvit sänkyyn. Mukit ovat Heikin uusin ostos! Nämä pöllöt kyllä herättävät unisimmankin nukkujan.

Kuumuus ja allas. Ei hullumpi yhdistelmä. Plus kolme maailman parasta ihmistä.

U.K.:n tyyliin Glastonbury Festival, Kathmandussa!

Expat-perheemme täällä on niin kiva. Tässä porukassa oman yhteyden luo se, että kaikki olemme kaukana kodeistamme. Toisin sanoen, kaikki yleensä osallistuvat kaikkien juhliin - niin lasten syntymäpäiviin kuin aikuistenkin juhliin - koska "omia menoja" ei juuri kenelläkään ole. Paitsi tietysti työ. Kesäkuussa ei kuitenkaan juuri kukaan tee kenttämatkoja ja moni pitää läksiäisiä tai muita juhlia. Menoja on siis ollut jos jonkinlaisia. Olemme jo expat-perheemme kanssa sopineet, että samat juhlat on pidettävä Euroopassakin, sitten joskus, kun kaikki olemme taas siellä. Tällaisia asioita on kiva suunnitella!

Kello 22 pyöräilimme kotiin. (Moni tietysti jäi vielä juhlimaan, mutta yleisesti ottaen klo 22 on jo täysin yö Kathmandussa).  Taksit alkavat verottaa yötaksaa jo siinä seitsemältä, pimeän tultua.

H: "Aijettä. Tässä me vaan pyöräillään suurkaupungin lämpimässä yössä tähtitaivaan alla."

A: (mutisee) "Mä voisin kyllä ottaa tänne pari katulamppua..."

H: "Noo, äläs nyt, ei täällä nyt niin pimeä ole, kajastaahan tuolta edestäkin valoa. Otetaas oikein kuva."

Lukuisten salamallisten kännykkäkamerayritysten jälkeen yksi kuva tallentaa muutakin kuin pimeyttä.

On tämä metka kaupunki tämä Kathmandu.

Koulu-uutisten jatkoa - ja vähän muutakin

Tänään saimme lasten todistukset kotiin. Jokaisesta on kirjoitettu monen sivun arvio. Niin mahtavaa luettavaa! Todistuksia lukiessamme emme tienneet itkeäkö vai nauraako. Liitän tähän jokaisesta annetun yleisen arvion tai kommentin, vaikka ylpeänä liittäisin monia muitakin kohtia todistuksista. :)

Pitäiskö tähän väliin todeta, että tästä on hyvä jatkaa!

Mintusta mainitaan mm. tämän olevan ystävällinen, aina valmis auttamaan muita, huomaavainen, reilu ja siten hyvin pidetty luokassaan. Mintulla on selkeästi taiteellisia lahjoja. Englannin kieli on kehittynyt huimasti, samoin esiintyminen. Sujuvaa lukemista on vielä harjoiteltava, pitkät sanat tuottavat toisinaan vaikeuksia. Minttu teki parhaansa Shivapurin luokkaretkellä ja Minttu on aina valmis ottamaan osaa joukkuepeleihin, urheiluun ja kaikkiin aktiviteetteihin. Erityisen taitava Minttu on uinnissa, jossa hän voitti kolme kultamitalia. Opettajalle tulee Minttua ikävä!

Santun siirto foundationista ykkösluokalle on sujunut odotettua paremmin ja Santtu asettui uuteen luokkaansa hyvin nopeasti ja iloisin mielin. Santtu on kypsä ja järkevä poika. Santtu on iloinen ja ystävällinen ja siksi hyvin pidetty luokassaan. Santtu nauttii toisten poikien kanssa pelaamisesta ja kutsuu usein peliin mukaan myös poikia muilta luokilta.  Santtu on hyväkäytöksinen ja tunnollinen ja tekee aina parhaansa. Santtu on edistynyt mahtavasti.

Santusta oli paljon mahtavia kommentteja (mm. hänen lukemisestaan ja matemaattisesta älystään), mutta tämä sai minut ehkä erityisen iloiseksi. Tässä todetaan lopussa, että Santtu tuntee hyvin oman suomalaisen kulttuurinsa ja on aina valmis kertomaan siitä. Santun luokassa kulttuurien kirjo on suuri ja Santulle kehittyi hyvä ymmärrys eri kulttuureista. 

Siiristä mainitaan mm. että Siiri on ihana tyttö, jonka itseluottamus on kasvanut kovasti kuluneen vuoden aikana. Siiri on sosiaalinen ja leikkii kaikkien kanssa. Siiri on innostunut ja kykeneväinen oppimaan ja ottaa luottavaisin mielin osaa kaikkeen toimintaan. Toisinaan Siiriä on muistutettava kuuntelemisesta ja oman vuoron odottamisesta. Assemblyssa oleminen ilman itkua ja jännitystä on ollut Siirille vaikeaa. (Siirille tosiaan assemblyt, eli koko koulun kokoontumiset isoon liikuntasaliin ovat olleet koko vuoden ajan jännittäviä ja hän kysyy lähes joka aamu ennen kouluun menoa, onko tänään tiedossa assemblya.) Alun hiljaisuuden ja epävarmuuden jälkeen Siiri on nykyään puhelias ja hänellä on aina jotain kerrottavaa omista kokemuksistaan. Siiri on huomaavainen kaikkia kohtaan. Siiri rakastaa sotkuisia leikkejä ja vesileikkejä.

 ***

Olemme saaneet taas nauttia oman puutarhan maisseista! Nam!

Australiasta tai Intiasta tuodun maidon sijaan olemme jo jonkin aikaa tilanneet nepalilaista luomumaitoa ja se on maistunut hyvin tytöillekin, jotka normaalisti eivät ole olleet Santun tapaan kovia maidonjuojia.

Mintun ja Dilun kanssa ostoksilla.

Auringonlasku Kumari pathilla. Kuvassa näkyy myös sateenjumala, Rato Machhendranath, jota jo keväällä kuljetettiin paikasta toiseen ja juhlittiin sankoin ihmisjoukoin ja riehakkain menoin. Nyt sateenjumalan rippeet nököttävät Jawalakhelilla. Ehkä jumalan kuljettaminen riitti: sateet ovat kuin ovatkin alkaneet. (Vakavasti puhuen, kyllä Santtukin kysyi, auttoikohan se sateenjumalan kuljettaminen ympäri kaupunkia, kun nyt taas tosiaan sataa paljon.)

Open afternoon

Kouluvuosi huipentuu huomenna alkavaan taideviikkoon. Lapset saavat silloin nauttia musiikista ja konserteista, tehdä erilaisia taidejuttuja ja näytelmiä. Minttu ja Santtu odottavat taideviikkoa innoissaan. Eilen koululla oli avoimet ovet-tyyppinen tapahtuma, jossa lapset esittelevät vuoden aikana tehtyjä töitä vanhemmilleen. (Tunnustan tässä, että unohdin koko tapahtuman, mutta olin kuitenkin koululla, sillä tilaisuus alkoi Santun luokan juhlalla, minkä kyllä muistin.)

Kaikista kolmesta sai taas olla niin ylpeä!

Alla olevat kuvat ovat lähes kaikki (ensimmäistä lukuunottamatta) Siirin ottamia mun kännykällä. Ja niin sitten kävi, että kun kuvaaja oli kiireinen omaa luokkaa ja töitään esitellessään, jäivät sieltä kuvat ottamatta. Mutta tässä vähän tunnelmia Santun ja Mintun luokista.

Santun kertomus pääsiäislomasta. Selvennyksenä mainittakoon, että Santtu on kirjoittanut tekstiin hotellimme nimen (Temple Tree).

Mintun vihot olivat niin täynnä tekstiä, että ihan hiki tuli katsoessa. Ei ole ihme, jos ei Minttu enää iltaisin kotona ole innostunut kirjoittamaan äidinkielen tehtäviä!

Brittikoulussa lapsilla on siis isot omat vihot eri aineista: English, topic, science, spelling jne. Nämä vihot saa vuoden jälkeen pitää muistona itsellään. Siiristä opettajat ovat koonneet oman nursery-kansion, jossa kerrotaan ja kuvataan kaikkea, mitä Siiri on koulussa vuoden aikana tehnyt.

Näen jo mielessäni Mintun kuvataiteilijana, joka ammentaa töihinsä inspiraatiota lapsuuden Nepalin-vuosista! :)

Siirin mielestä tämä työ oli paras.

Lapsillamme on muuten kuvissa liikuntavaatteet päällä, sillä aamulla heillä oli ollut koko koulun yhteinen köydenvetokilpailu. Minttu on kuulemma luokkansa vahvin tytöistä ja suurinta osaa pojistakin. Hän olikin ihan varma Kangchenjungan voitosta, mutta sitä ei tullut. No, on hyvä oppia häviämäänkin (vaikka tietysti häviö oli niiden heikkojen syy). (Vitsi.)

Kiitollinen mieli! Ja odottava - kohta alkaa loma!

Super-juhannus

Aiemminkin olemme tainneet todeta, että jostain syystä juhannus on suomalaisista juhlista se, jota minä ja Heikki kaipaamme jopa eniten. Ehkä se johtuu siitä, että kaikki muut juhlat pystyy itsekin - ilman "perinteisiä" ihmisiä tosin - luomaan, mutta juhannusta ei. Tänne ei saa kesämökkiä eikä järvenrantaa eikä niittykukkia eikä yötöntä yötä eikä lohta ja uusia perunoita.

Tänä juhannuksena onnistuimme kuitenkin luomaan todella mahtavan juhannuksen tännekin! Aattona olimme Suomen lähetystöllä saunomassa, mutta kaikki huipentui juhannuspäivään, jolloin olimme kutsuneet ystäväperheitä meille. Monta kansallisuutta oli edustettuna, perheitä oli kahdeksan ja lapsiakin taisi vilistä meillä ainakin parikymmentä.

Minttu, Santtu ja Siiri odottivat juhlaa kovasti eivätkä olleet pysyä nahoissaan ennen vieraiden tuloa. Niinpä he askartelivatkin ahkerasti kaikenlaisia kylttejä, kuten "Takko's party" "Lake Takko" "Sauna - naked only". Kyltit herättivät suurta hilpeyttä. ("Takkojen juhla" "Takko-järvi" "Sauna - vain alasti")

Tarjolla oli feta- ja perunasalaattia, karjalanpiirakoita, patonkia ja juustoa, ranskalaisia, juustokakku ja donitseja, poppareita jms ja lisäksi Heikki grillasi lihaa ja kasviksia. Juomana tarjoiltiin mm. sangriaa. Illan mittaan sytytimme myös "kokon", jossa paahdoimme vaahtokarkkeja.

Parasta oli kuitenkin sauna! Olin alkuun hieman epäröinyt koko ajatusta saunan lämmittämisestä - lähinnä siksi, että saunamme on niin pieni ja piskuinen. Mutta saunominen oli aivan jymymenestys! Olin arvellut, etteivät kaikki varmaankaan halua edes saunoa - väärin. Olin arvellut, ettei pikkuisessa saunassa saunominen nyt olisi niin ihmeellistä - väärin. Oli niin hauskaa, kun naiset kysyivät saunomisen terveysvaikutuksia (ja koko sunnuntain sain viestejä, miten itse kunkin iho tuntui nyt niin pehmeältä) ja ihmettelivät, kun kerroin, ettei Suomessa niin niistä terveysvaikutuksista puhuta. Kaikki vain saunovat. Ahtauduimme siis kaikki saunaamme (no, kolme naista ei tullut, sillä kaksi lähti aiemmin pois ja yksi ei halunnut). Tunnelma oli todella korkealla. Parasta oli huilia saunan ulkopuolella ja ihailla suurkaupunki Kathmandua, joka siis on lähes valoton öiseen aikaan.

Miesten sauna oli ollut yhtä hulvaton. Emme kuitenkaan lisää tänne kuvia saunomisista, vaikka meidän mielestämme kuvat olisivat hyvinkin soveliaita. Niin paljon kuitenkin "alastomuus" (pyyhkeeseen kiedottu sellainen) herätti ihmetystä, hilpeyttä ja eräässä saunojassa jopa ärtymystä, kun hänen oma tyttärensä meni näkemään sen.

Ilta jatkui saunomisen jälkeen vielä myöhään yöhön. Lapset metsästivät sammakoita yön pimeydessä. Oikeastaan tytöt juoksivat sammakoiden perässä huutaen Santtua apuun, ja Santtu sai sitten Super-Santtuna tulla paikalle, ottaa sammakon ja esitellä sitä kaikille. Kiljahdusten jälkeen Santtu-urhea palautti sammakot takaisin loikkimaan. Sammakot olivat muuten aivan valtavia, en ehkä olisi halunnut nähdä, että pihallamme loikkii sellaisia jättiläisiä. Toki niiden kurnutuksen olen kuullut.

Juhlista jäi kyllä niin hyvä mieli, että ei voi muuta todeta, kuin että on meillä mahtava porukka täällä!

Santun kyltti

Mintun - ja tässä siis saunamme ovi.

Odotuksen lomassa oli pelattava kaikkia mahdollisia pelejä. 

Juhlavalmistelujen keskellä nautittu pikalounas, josta juhannuksen juhlinta oikeastaan alkoi!

Pidin "puheen", jossa kerroin, miten tärkeä tämä keskikesän juhla on meille. (c) Jeannine

Sadekausi on alkanut ja lauantaina satoikin lähes koko päivän. Se oli tietysti vähän harmi, mutta lämmin oli kuitenkin ja Heikki viritteli pihallemme vielä toisenkin pressun katokseksi.

Kokko - ei nyt mikään hassumpi!

Vaahtokarkkien paahtamista.

Mintun uusi kummitädiltä saatu mekko on aivan täydellinen juhannusmekko!

Tässä jo saunan jälkeistä illanviettoa... 

Siellä Suomessa on kuulemma ollut hyvin kylmää. Me olemme luvanneet tuoda Nepalin auringon tullessamme! Täällä on tosiaan hyvinkin kuumaa - vaikka myös sateista.

Sunnuntai kuluikin sitten suurinpiirtein tällaisissa merkeissä.