Hyvää Joulua!

Hei kaikki lukijat!

Reilu viikko sitten latasin tänne blogiin valmiiksi kuvia julkaisua varten. Kuvat liittyivät meidän arkeemme, Heikin kenttämatkaan ja Nepalin nykyiseen, erittäin hankalaan tilanteeseen. Nyt ei kuitenkaan ole ollut energiaa julkaista näitä juttuja. Ehkä myöhemmin.

Elämä muuttui taas kovasti kun viisumiprosessiimme tuli yllättäviä viivästyksiä. Jouduimme taas lähtemään pois Nepalista. Haluan tässä todeta, että nämä viivästykset prosessissa eivät johdu meistä emmekä voi niihin vaikuttaa. (Tänä syksynä hankala viisumitilanne on ollut suuri puheenaihe ulkomaisten työntekijöiden keskuudessa Nepalissa.)

Me olemme nyt viettäneet aikaa Singaporessa ja tänään pyrähdämme jouluksi toiseen kotiimme, Suomeen.

Kiitos teille kaikille, jotka muistatte meitä ja työtämme! Olette mahtava tukijoukko!

Levollista Joulua ja Siunattua Uutta Vuotta 2016 teille jokaiselle!

Kasvamista

"Sinun on itse hoidettava oma kasvamisesi,
oli isoisäsi kuinka pitkä tahansa." -Irlantilainen sanonta


"Life isn't about finding yourself.
Life is about creating yourself." -George Bernard Shaw


Kasvamista ja oman itsen löytämistä ovat kaikki nämä vuodet Nepalissa olleet. Moni asia, jota olen pelännyt, on toteutunutkin. Silti samaan aikaan luottamus elämään on kasvanut. Maailma on minulle kovin erilainen kuin neljä vuotta sitten. Silmilläni ovat erilaiset lasit. Ainakin ne ovat kovin värikkäät (ja joskus tarvitaan niitä Onnellisuuslasejakin). Mustavalkoista ei liene olemassa.

On myös asioita, jotka eivät koskaan ehkä muutu. Yksi niistä on se, miten äitinä haluaisi tasoittaa lasten tiet. Haluaisi poimia jokaisen kiven heidän polkujensa edestä, varmistaa, etteivät he kompastu pieneenkään kiveen. Kantaa heidät jokaisen risukon ja puron yli. Varustaa heidät kaikilla parhailla mahdollisilla varustuksilla elämää varten.

Tällä viikolla olen ottanut käyttöön sen puolen itsestäni, jota en yleensä ulkopuolisille kovasti näytä: hyvin temperamenttisen ja kiivaan. Uskokaa pois, te kaikki minua rauhallisena pitävät, olen rauhallinen vain toisinaan. Siksi oikeastaan päädyin tähän mietiskelyyn siitä, millainen oikeastaan olen ja millainen minun pitäisi olla.

Niin, toisinaan on oikein puuttua epäkohtiin heti, olla mieluummin kiivas kuin harkitseva. Viisautta lienee löytää oikea tapa joka kerralla, niillä aina erilaisilla kerroilla.

Ehkä niitä kertoja juuri kutsutaan elämäksi ja sitä oikean tavan löytämistä kasvamiseksi.

Ehkä lastenkin on ne tavat löydettävä, itselleen ominaiset ja oikeat. En voi löytää niitä heidän puolestaan. Eivätkä he voi niitä tapoja koskaan löytää, jos tielle ei joskus osu kivä, joihin kompastuu.


(Alla kuvia viime päiviltä, kuvat eivät sinänsä liity tekstiini.)

Maastopyöräilyä riisipellolla

 Arki

Joulunodotus

Kauneimmat joululaulut lähetystöllä ja meidän Tyypit

Ystävät, tapahtumat, yhdessäolemiset

Muutamia kohokohtia

Isänpäivä. Olimme juuri palanneet Kambodzhasta, mutta ehdimmepä silti leipoa kinuskikakunkin. Meidän iskä kun ei oikein tunnista merkkipäiviään ilman kinuskikakkua. <3 (Siinä sivussa minäkin olen melkein oppinut valmistamaan kinuskia tarvittaessa ilman kermaa tai sokeria.) 

Tihar, tuo lempijuhlani Nepalissa.

Pihapuumme täynnä mausambeja, namskis.

Itsetehdyt "neekerinsuukot".

Jumalanpalvelus suomeksi.

Kathmandun kadut, kuten koko elämä Nepalissa - aina yllätyksiä täynnä.

Pääsee täälläkin vähän kiipeilemään.

Mansikka-aika!

Aamukahvi Sydänkäpy-mukista.

Keskimmäisen kahden yön luokkaretki ja erityisesti siltä paluu!

Arjen rutiinit.

Työ, jossa saa myös kokea ilonhetkiä. Juhlimme vammaisia kumminuoriamme sekä lastenkotinuoriamme, jotka pääsivät peruskoulun päättävästä kokeesta läpi. Asenteet vammaisia kohtaan ovat yhä usein kielteisiä, mutta me haluamme siihen muutoksen ja se muutos olemme me!

Kambodzha, viimeinen osa

Kampotin jälkeen vietimme vielä viikon maan pääkaupungissa Phnom Penhissä. Tykkäsimme Phnom Penhistä oikein kovasti. Parasta antia oli kuitenkin kollegojemme tapaamiset ja heidän kanssaan vietetty aika (miten kiva on kuulla ja nähdä oman järjestön työtä toisessa maassa ja verrata sitä meidän täällä Nepalissa tekemäämme työhön!) sekä australialais-thaimaalais-ystäväperheemme kanssa vietetty aika. Viimeksimainittu perhe muutti täältä Nepalista noin vuosi sitten Kambodzhaan. Heidän läksiäistensä takia jätimme mm. viime vuoden itsenäisyyspäivän juhlat väliin! Mutta ne olivatkin ihan mahtavat läksiäiset.

Reissaajamme <3

Auringonlasku Phnom Penhin yllä.

Tapani ja Ari, hyvät hetket yhdessä. (He ovat nyt ainoat kollegamme, jotka tulivat kuvatuiksi.)

Kuljimme joka paikkaan tuk tukilla.

Esikoinen ja rakas ystävä, joka kuulemma kaipaa kovasti takaisin Nepaliin. Tämä kaksikko on muuten muutaman vuoden ajan kasvanut pituutta täsmälleen samaa tahtia.

Phnon Penhissä voi myös tehdä kaikenlaista, kuten luistella ja kiipeillä seinillä. Seinäkiipeily on laji, jota emme ole juurikaan harrastaneet, mutta nyt puri seinäkiipeilykärpänen meitä kaikkia ja aivan erityisesti Ässiä! Livahdimme seinäkiipeilemään joka välissä. Ekana kertana nauroimme, että jos voisimme käydä täällä säännöllisesti, voisimme ottaa haasteeksi selvittää paikan joka seinän. Mutta niin vain kävi, että neljän kerran jälkeen Keskimmäinen oli jo selvittänyt lähes kaikki seinät - Heikki ylsi vain pikkuisen parempaan tulokseen. (Noniin, mainittakoon, että minä jäin tässä lajissa perheemme viimeiseksi. Kestän tappioni joten kuten.)

Isä ja poika

Keskimmäinen

Esikoinen

Kuopus

No hyvä on, hyvä on. Minähän se siellä huipulla.

Nämä pylväät Heikki selvitti ainoana meistä loppuun asti.

Viimeisenä päivänä valmistauduimme kotiinpaluuseen ostamalla sähköisen induktiolieden sekä uuden vedenkeittimen. Intian Nepalille asettama saarto jatkuu yhä, eikä ruuanlaittoon tarvittavaa kaasua ole saatavilla. (Sähkökatkot eivät ole loppuneet, mutta meidän mielestämme sähköä on kuitenkin nyt ollut enemmän kuin yleensä tähän aikaan vuodesta.) Saarto on kestänyt jo yli kaksi kuukautta! Sen vaikutukset alkavat olla todella kouriintuntuvat. Kaikesta on pulaa - aivan erityisesti kaasusta ja polttoaineesta ja lääkkeistä - ja hinnat ovat nousseet tuntuvasti. Monet koulut ovat kiinni tilanteen takia, kun esim. koulubussit eivät pysty liikennöimään.

Minä esimerkiksi kävin eilen eräässä paikassa, jonne taksimatka on yleensä maksanut noin 10e. Nyt maksoin siitä 40e. Tämä nyt kuitenkin on pientä verrattuna tilanteeseen, ettei saisi tarvittavaa lääkitystä ja hoitoa tai ettei pystyisi valmistamaan perheelleen ruokaa. Eivätkä lapset pääsisi kouluun. Tai että olisi menettänyt kotinsa maanjäristyksessä eikä nyt tämän tilanteen takia pystyisi rakentamaan uutta. Ja tämä kaikki on totta monen nepalin kohdalla juuri nyt.

Viimeisen illan uinnit ja tanssiesitykset ystävien kanssa.

Ja taas matkaan, aamiaisboksien kera.

Kotona odotti ihana yllätys ystäviltä (samassa kutsu aamiaiselle). <3

Hyvä olla kotona taas.