Kesän tulossaldo

Kesä alkaa olla ohi ja syksyn kiireet edessä. Kiirettä varmasti riittää, eikä tarvitse olla edes kummoinen näkijä tietääkseen sen. Ensimmäiset kurssit on takana ja jo tuli tunne, että pitääkö vanhoihin töihin vielä palata. Jotkut aina sanoo, että silloin tällöin pitää vaihtaa työpaikkaa, että pysyy kiinnostus.... Sitä en olisi ennen heti suostunut uskomaan, kun on ollut työ ja työpaikka, josta on aina pitänyt. Vaikka olenkin aina viihtynyt, olen silti tiennyt, että omaa onneani en töistä löydä vaan sen ulkopuolelta. Asiasta sivuun, mutta uuteen työhön suunnaten ja uuden työnantajan leivissä, kaikki tuntuu hyvältä. Aivan kuin meitä varten tehdyltä, oikealta. Mutta ei silti, tämä on tietenkin tuonut nykyistenkin töiden hoitamiseen vielä uutta puhtia ja tänään viimeksi otin vastuulleni taas uuden firman tuotteet (hassua tietenkin siinä koko ajan ajatella, että turhaan sä näitä mulle liian tarkkaan selität, kun sitten taas saat kohta selittää uudellleen). Mutta tosiaan mulla ei ole ollut töissäni missään vaiheessa suuremmin valittamista ja enkä ihmettelisi, josko taas joskut ässä-mafiassa olisin mukana. Ei minun tästä pitänyt kertoa, mutta tulipahan tästäkin nyt kirjoitettua. Kuten varmaan jo aiemminkin kirjoitin, vaikka väsyttää ja liian harvoin jaksaa aloittaa (eikä tiedä mitä kirjoittaa), niin kun aloittaa, aina on mitä kertoa.

Asuntommekin on tosiaan jo myynnissä, josko joku tämän blogin lukijoista ei sitä vielä tiedä. Ensin tuli (kolme viikkoa sitten) heti pari innostunutta ja ajattelin, että tämähän menee helposti. No eipä niistä sitten ole kuulunut ja viime vkl, kun pidin ihan avoimen näytön, niin tulos oli masennuttava, ei yhtään katsojaa ja maha tuli kipeeksi liiasta kahvista (jota join yksinäni asunnonkatsojia odotellessani). No onneksi viikko voi paljon muuttaa. Meillä on uusi näyttö vkl ja jo tänään tuli kaksi iloista puhelua, että tällä kertaa sentään joku tulee ja toiset on sananmukaisesti SIKAKIINNOSTUNEITA :) Tuo on aika pitkä tarina, joka alkaa pariviikkoa sitten tapahtuneesta parturireissusta (tämä tarina myöhemmin, jos sunnuntain jälkeen olisi muutenkin iloista kerrottavaa). Mutta kuitenkin tässä viikolla on jo valtava vanha Ikean tv-taso, akvaario ja toivottavasti yläkerran kulmasohva löytäneet uudet mukavat kodit. Että vaikka joku ehkä epäili, kauppamies oikealla asenteella löytää ostajan tavaralle kuin tavaralle ja vielä rahallista korvausta vastaan. Kohta tulee muuten myyntiin Annin aina inhoama, mun iki-ihana kirpparilöytö Loimaan kirpputorilta vuonna 2005. Valtavan raskaalle, kauniin ruskealle kodinhoitohuoneen räsymatolle tuli silloin hintaa kokonainen 10€. Nyt kun kaikki vanha on muodissa, lähtöhinta on ainakin 50€ ja 100€ sais heti (jos joku meinaan heti innostu, kun on jollain niitä uusiakin asuntoja, joissa tilaa löytyy :) Silti tavaraa vielä nurkista löytyy ja kun mistään itsetehdystä ei malttaisi luopua niin kyllähän sitä tulee jäämäänkin muuttomiesten ja -naisten riesaksi. Ja kun tällä viikolla, kaiken edellämainitun lisäksi, on saanut liikkeelle muitakin muuttoa koskevia asioita, kuten leikkimökin siirron selvitystyön ja lasten rokotusaikataulun selvittelyn ja alustavan päätöksen lähetysseurasta, että tammikuussa se sitten lähtö olisi, on tässä viikossa varmasti vielä muitakin aiheita hymyyn :)

Tämäkään ei ollut asia mistä piti kirjoittaa. Piti vain laittaa miten ylpeä isä onkaan lapsistaan ja miten sitä jo pienestä pitäen alkaakin harrastamaan lastensa kautta. Meillä on ollut tosi kiva yleisurheilukesä, joka päättyi tänään (siis torstaina, nyt on jo perjantai kun tätä kirjoitan ja huomenillalla vasta julkaisen, kun en jaksa enää kuvia laittaa) JANA:n mestaruuskilpailuihin. Ja millä tavalla; Minttu 2 kultaa ja Santtu kultaa ja hopeaa (5v sarjassa). Minttu on pitkä tyttö ja kun kesä ollaan saatu harjoitella ja isi on päässyt ohjaamaan on siitä kehittynyt ikäisekseen juoksuissa ja hypyissä oiva menijä. Kesän enkkat 30m 6,6s, 150m 35,82 ja pituudessa huimat 2,15m (näillä päihitetään pojatkin mennen tullen). Heitoissa on vielä vähän kehitettävää, vaikka mitallitilat onkin hallussa :) Santtu ei todellakaan häpeä tässä vertailussa ja yllätys yllätys, heittopuolella ollaan 5v sarjassa aina kärkikahinoissa. 30m meni jo 9 sekuntiin ja pituuttakin kaveri hyppää hymy huulilla 1,37. Paras oli kyllä tuossa muutama viikko sitten, kun pikkukaveri juoksi 150m koko matkan nauraen ja nauttien. Siinä ei voi olla kuin ylpeä ja iloita mukana. Mintun suhteen jo vähän miettii, et ottaako se liian vakavasti isin sanomiset, kun ennen kisoja ei voi juosta, verryttelyä lukuun ottamatta ollenkaan, et on sitten parhaassa terässä kisasuorituksessa. Mutta onneksi Minttukin nauttii ja iskäkin on kesän aikana oppinut ottamaan rennosti ja neuvomaan ja opastamaan hymy huulilla (tietenkin parempiin tuloksiin pyrkien :) Iskäkin kesän aikana pääsi urheileen ja vaikka maailman kärki on vielä vähän edellä, ikämieskisat lähestyy (pituus 5m, korkeus 150 (tuossa loukkaannuin ja jouduin jättämään kisan kesken), 800m 2,53,00, kuula 10,80, kiekko 28m, moukari 20m (tämä oli hauskaa :)) Ja vielä kaikille, miten aliarvostettua yksilölajit nykyään onkaan ja miten monipuolinen, edullinen ja rento harrastus yleisurheilu lapsille isolla kentällä onkaan.

Mestariperhe

Kuvasaldoa mestaruuskisoista ja näitä ennen olleesta kesäkisojen kokonaiskilpailujen palkintojenjaosta. Tähän kun lisätään tuleva korkeanpaikan leiri, on meidän perheessä varmasti vielä monia tulevia mestareita (presidenttiä mä en niistä haluakaan).

Elämä on välillä outoa ja osaa aina yllättää niin iloisesti kuin surullisesti. Aina silloin kun sitä vähiten odottaa. Nauttikaa lapsista ja toisistanne ja antakaa lasten nauttia teistä!

Paljon jäi kertomatta, tästä on taas hyvä jatkaa. Ja vielä muutama kuva kisojen tiimellyksestä... 

Nyt lähtee...

Tuleeko se ollenkaan alas?

Ensimmäinen palkinto 4,72m

Aina hymyssä suin :)

Hyppy

1,37

2,15m

Miten se iskä lähtöasennon näytti

Ei tämä tosiaan hassummalta tunnu.
Mihin se täti niiden mitallien kanssa meni?

Nautitaan

Minttu edellä, muut perässä

Loppuun asti

Voittajien riemua