Tänään olimme taas videoneuvottelun kautta yhteydessä kurssiimme Helsinkiin. Esittelimme omat lopputyömme ja kuulimme muutamia kurssilaisten esityksiä. Voi kuinka virkistävää oli kuulla asioita ja esityksiä suomalaiselta kantilta katsottuina (vaikka toki esitysten aiheet olivat koko maailmaa syleileviä; eihän ulkomaantyöhön tähtäävässä koulutuksessa voida keskittyä Suomeen.) Minun työni aiheena oli "Lasten kokemukset muuttamisesta - sadutuksen keinoin". Työn tekeminen yhdessä lasten kanssa oli hauskaa ja aiommekin jatkaa sadutusta perheessämme. Monet ovat kyselleet työni "tuloksia". Ajattelinkin nyt jakaa tässä yhden Mintun kertoman sadun.
Sitä ennen - meille tosiaan on tämän viikon aikana tapahtunut monia mukavia asioita, kuten uuden, ihanan ja toimivantuntuisen talon löytyminen ja Mintun mahtavat testitulokset British Schoolilta. Nepalin tilannetta varjostaa kuitenkin tällä hetkellä perustuslain kirjoittamisen määräajan umpeutuminen - enää 12 päivää jäljellä. Lakkoja ja mielenosoituksia täällä on koko ajan. Nuo lakot ja mielenosoitukset aiheuttavat ainakin minulle jatkuvaa huolta, sillä pahimmillaan lakko tarkoittaa sitä, että kaikki kaupat ovat kiinni, eikä ulkona saa liikkua muuten kuin kävelemällä. Lakkovaroituksia tulee nyt jatkuvasti, mutta kaikki lakot eivät toteudu, ja usein lakot myös toteutuvat lievempinä (eli jotkut kaupat ovat kuitenkin auki jne). Tällaisista asioista ei kuitenkaan voi tietää, ja siksi meilläkin on kotona nyt normaalia suurempi vesi- ja ruokavarasto varattuna. Huomenna meidän piti olla matkalla Pokharaan, mutta tämä reissu peruuntui - taas -, sillä saimme selkeän ohjeen olla lähtemättä Kathmandun ulkopuolelle näin sekavan tilanteen vallitessa. Esimerkiksi Länsi-Nepalissa ovat lakot olleet laajoja ja voimakkaita ja ainakin sanomalehden mukaan jo neljä ihmistä on alueella kuollut lakkojen takia (kun eivät ole päässeet sairaalaan, joko kulkemaan tai sitten lääkkeet ovat loppuneet). Moni epäilee, ettei perustuslakia saada vieläkään kirjoitetuksi. Olisi tietenkin mahtavaa, jos tälle maalle saataisiin vihdoin perustuslaki aikaan, ja hyvä sellainen. Monia uhkia on ilmassa, eikä niistä vähäisimpiä ole ihmisoikeuksiin liittyvät mahdolliset epäkohdat kuten uskonnonvapauden rajoittaminen. Nepalissa on hinduvaltiota takaisin toivovia ihmisiä. Tällä hetkellä valtapuolue, maoistit, toivovat ilmeisesti jonkinlaista jakoa eri etnisten ryhmien kesken ja ryhmille itsemääräämisoikeutta. (En ehkä täysin ole perillä poliittisista jännitteistä, toim. huom.) Tilanne täällä on joka tapauksessa sekava, ja meidän arjessamme se näkyy mm siten, että aamuisin kurkimme tielle, nähdäksemme, kulkeeko siellä autoja. Sen mukaan voimme miettiä päivän kulkupelimme. Dilu ja Dambar tulevat myös lakkopäivinä yleensä hieman myöhässä, sillä he joutuvat kävelemään meille reilun tunnin matkan. Mintun ja Santun koulu on lakkopäivinä kiinni (tässä ero kansainvälisiin kouluihin, jotka yleensä ovat lakkopäivinäkin auki, vaikka pitävätkin matalaa profiilia). Pitkän ja kokonaisvaltaisen lakon mahdollisuus on pelottava. Tänään saimme kuulla, että huomenna alkaisi "päättymätön lakko", mutta nähtäväksi jää, kuinka tiukka lakko on ja mitä maan osia se koskettaa.
Se uutisista. Sitten lumileopardiin.
Olipa kerran lumileopardi. Se halusi tavata jonkun muun. Se lähti vuoristosta metsään. Se tapasi metsämiehen, joka kaatoi puita. Metsämies kysyi: ”Mistä asti sinä olet tullut?” Lumileopardi vastasi: ”Minä olen kaukaa vuoristosta. NIIN pitkältä, minä olen täältä kaukaa.” ”Olet lumileopardi niin kaukaa, etten voi uskoakaan. Menit yhden metsän läpi ja tulit toiseen. Nyt sinä tapasit minut”, metsämies sanoi ja jatkoi: ”Nyt kun olet tavannut minut, voit saada jonkun perheestäni ystäväksesi.” Ja metsämies vei lumileopardin kotiinsa. Siellä oli häkissä pieni lumileopardi. ”Tuo on minun kaverini! Voisitko antaa sen takaisin ja lähettää takaisin vuoristoon minun kyydissäni. Se on nuorempi kuin minä.” Metsämies vastasi: ”Saat tietysti. Kysyin häneltä, mistä asti hän on, mutta hän ei osannut vastata. Ajattelinkin, että jos tuntisit hänet, voisitko lähettää hänet takaisin vuoristolle.” Ja sitten kaksi lumileopardia lähti tallustelemaan takaisin omaan kotiinsa päin. Siihen loppui tämä tarina.” (Minttu 25.4.2012)
Ps. Iso kiitos muistamisesta Siirin kummeille! Kyllä on kirje luettu ja valokuvat katsottu moneen kertaan. Kova ikävä tuli teitä.
Sitä ennen - meille tosiaan on tämän viikon aikana tapahtunut monia mukavia asioita, kuten uuden, ihanan ja toimivantuntuisen talon löytyminen ja Mintun mahtavat testitulokset British Schoolilta. Nepalin tilannetta varjostaa kuitenkin tällä hetkellä perustuslain kirjoittamisen määräajan umpeutuminen - enää 12 päivää jäljellä. Lakkoja ja mielenosoituksia täällä on koko ajan. Nuo lakot ja mielenosoitukset aiheuttavat ainakin minulle jatkuvaa huolta, sillä pahimmillaan lakko tarkoittaa sitä, että kaikki kaupat ovat kiinni, eikä ulkona saa liikkua muuten kuin kävelemällä. Lakkovaroituksia tulee nyt jatkuvasti, mutta kaikki lakot eivät toteudu, ja usein lakot myös toteutuvat lievempinä (eli jotkut kaupat ovat kuitenkin auki jne). Tällaisista asioista ei kuitenkaan voi tietää, ja siksi meilläkin on kotona nyt normaalia suurempi vesi- ja ruokavarasto varattuna. Huomenna meidän piti olla matkalla Pokharaan, mutta tämä reissu peruuntui - taas -, sillä saimme selkeän ohjeen olla lähtemättä Kathmandun ulkopuolelle näin sekavan tilanteen vallitessa. Esimerkiksi Länsi-Nepalissa ovat lakot olleet laajoja ja voimakkaita ja ainakin sanomalehden mukaan jo neljä ihmistä on alueella kuollut lakkojen takia (kun eivät ole päässeet sairaalaan, joko kulkemaan tai sitten lääkkeet ovat loppuneet). Moni epäilee, ettei perustuslakia saada vieläkään kirjoitetuksi. Olisi tietenkin mahtavaa, jos tälle maalle saataisiin vihdoin perustuslaki aikaan, ja hyvä sellainen. Monia uhkia on ilmassa, eikä niistä vähäisimpiä ole ihmisoikeuksiin liittyvät mahdolliset epäkohdat kuten uskonnonvapauden rajoittaminen. Nepalissa on hinduvaltiota takaisin toivovia ihmisiä. Tällä hetkellä valtapuolue, maoistit, toivovat ilmeisesti jonkinlaista jakoa eri etnisten ryhmien kesken ja ryhmille itsemääräämisoikeutta. (En ehkä täysin ole perillä poliittisista jännitteistä, toim. huom.) Tilanne täällä on joka tapauksessa sekava, ja meidän arjessamme se näkyy mm siten, että aamuisin kurkimme tielle, nähdäksemme, kulkeeko siellä autoja. Sen mukaan voimme miettiä päivän kulkupelimme. Dilu ja Dambar tulevat myös lakkopäivinä yleensä hieman myöhässä, sillä he joutuvat kävelemään meille reilun tunnin matkan. Mintun ja Santun koulu on lakkopäivinä kiinni (tässä ero kansainvälisiin kouluihin, jotka yleensä ovat lakkopäivinäkin auki, vaikka pitävätkin matalaa profiilia). Pitkän ja kokonaisvaltaisen lakon mahdollisuus on pelottava. Tänään saimme kuulla, että huomenna alkaisi "päättymätön lakko", mutta nähtäväksi jää, kuinka tiukka lakko on ja mitä maan osia se koskettaa.
Se uutisista. Sitten lumileopardiin.
Olipa kerran lumileopardi. Se halusi tavata jonkun muun. Se lähti vuoristosta metsään. Se tapasi metsämiehen, joka kaatoi puita. Metsämies kysyi: ”Mistä asti sinä olet tullut?” Lumileopardi vastasi: ”Minä olen kaukaa vuoristosta. NIIN pitkältä, minä olen täältä kaukaa.” ”Olet lumileopardi niin kaukaa, etten voi uskoakaan. Menit yhden metsän läpi ja tulit toiseen. Nyt sinä tapasit minut”, metsämies sanoi ja jatkoi: ”Nyt kun olet tavannut minut, voit saada jonkun perheestäni ystäväksesi.” Ja metsämies vei lumileopardin kotiinsa. Siellä oli häkissä pieni lumileopardi. ”Tuo on minun kaverini! Voisitko antaa sen takaisin ja lähettää takaisin vuoristoon minun kyydissäni. Se on nuorempi kuin minä.” Metsämies vastasi: ”Saat tietysti. Kysyin häneltä, mistä asti hän on, mutta hän ei osannut vastata. Ajattelinkin, että jos tuntisit hänet, voisitko lähettää hänet takaisin vuoristolle.” Ja sitten kaksi lumileopardia lähti tallustelemaan takaisin omaan kotiinsa päin. Siihen loppui tämä tarina.” (Minttu 25.4.2012)
Ps. Iso kiitos muistamisesta Siirin kummeille! Kyllä on kirje luettu ja valokuvat katsottu moneen kertaan. Kova ikävä tuli teitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti