"At the edge we see horizons denied to those who stay in the middle." Martin Wallace ("Reunalla näemme sellaisia horisontteja, joiden näkeminen ei ole mahdollista keskellä pysytteleville.") (Kiitos Tuija!)
Tänään oli taas lakko - eilinen päättymättömäksi julistettu lakko päättyi illalla, mutta uudet ryhmät julistivat tänään aamulla uuden päättymättömän lakon. Lastemme koulu oli siis kiinni, enkä minä päässyt suunnitellulle lastenkotivierailulle Mandiran kanssa. Aamupäivän vietimme siis uima-altaassa kukkivan Jakaranda-puun alla. Lämpömittari näytti 34:ää. Ei hassumpaa! (Huomautettakoon, että iltapäivän kielitunnit saimme pidettyä normaalisti.) Santtukin jo innoissaan harjoittelee pää edellä hyppäämistä; kovasti on hänelle kertynyt rohkeutta ja yhtäkkiä hän on oppinut monta uutta asiaa.
Tälläisenkin mukavan asian saimme päätökseen. (Minulta puuttuu yksi M, olen siis maailmanmestari, eikös niin.)
Dilu on muuten ollut huolissaan, kun Santulle varsinkaan ei usein oikein tarkarit ja daalit maistu (kasvikset ja linssit), joten suunnittelimme yhdessä vähän uudenlaisia ruokia. Heti tänään hän sitten teki meille peruna-kinkkukiusausta! Minä en ole koskaan ollut kiusausten ystävä, mutta kyllä maistui hyvältä. Ensi viikolla hän aikoo tehdä meille ainakin lasagnea ja makaronilaatikkoa. Ei voi mitään, mutta hyvältä kuulostaa. Kyllä linssikastike jo tuntuu tursuavan korvistamme ulos, vaikka ihan hyvin se yhä meille maistuukin.
ps. Tämän päivityksen järjestysnumero on jo 101! Sadan postauksen raja meni rikki Heikin turvallisuuspäivityksellä. Melkein vuoden ajan olemme nyt blogia kirjoittaneet ja aika mukavaa tahtia, vai mitä. Kiitos kun jaksatte kommentoida - kommenttien saaminen on tosi kivaa!
 |
| Sirppu, Santtu ja Minttu maailman reunalla - no, katon reunalla ainakin. (Olenko muuten tullut kertoneeksi, että lastemme nimet ovat nepaleiden mielestä helppoja; varsinkin Minttu ja Santtu voisivat kuulemma hyvin olla nepaleiden nimiä. Santtu tosin saa kirjoitettuna yhden h:n lisää, eli muotoon Shanttu. Siiri taas vääntyy usein Seriksi. Minttu on Minttu!) |
Tänään oli taas lakko - eilinen päättymättömäksi julistettu lakko päättyi illalla, mutta uudet ryhmät julistivat tänään aamulla uuden päättymättömän lakon. Lastemme koulu oli siis kiinni, enkä minä päässyt suunnitellulle lastenkotivierailulle Mandiran kanssa. Aamupäivän vietimme siis uima-altaassa kukkivan Jakaranda-puun alla. Lämpömittari näytti 34:ää. Ei hassumpaa! (Huomautettakoon, että iltapäivän kielitunnit saimme pidettyä normaalisti.) Santtukin jo innoissaan harjoittelee pää edellä hyppäämistä; kovasti on hänelle kertynyt rohkeutta ja yhtäkkiä hän on oppinut monta uutta asiaa.
 |
Tälläisenkin mukavan asian saimme päätökseen. (Minulta puuttuu yksi M, olen siis maailmanmestari, eikös niin.)
Dilu on muuten ollut huolissaan, kun Santulle varsinkaan ei usein oikein tarkarit ja daalit maistu (kasvikset ja linssit), joten suunnittelimme yhdessä vähän uudenlaisia ruokia. Heti tänään hän sitten teki meille peruna-kinkkukiusausta! Minä en ole koskaan ollut kiusausten ystävä, mutta kyllä maistui hyvältä. Ensi viikolla hän aikoo tehdä meille ainakin lasagnea ja makaronilaatikkoa. Ei voi mitään, mutta hyvältä kuulostaa. Kyllä linssikastike jo tuntuu tursuavan korvistamme ulos, vaikka ihan hyvin se yhä meille maistuukin.
ps. Tämän päivityksen järjestysnumero on jo 101! Sadan postauksen raja meni rikki Heikin turvallisuuspäivityksellä. Melkein vuoden ajan olemme nyt blogia kirjoittaneet ja aika mukavaa tahtia, vai mitä. Kiitos kun jaksatte kommentoida - kommenttien saaminen on tosi kivaa!
Kiitos mahtavasta blogista, on ollut kiva lukea ja katsella. Ekassa kuvassa jotenkin hieno tunnelma :)
VastaaPoistaKyllä on tosi mukava lukea blogia, ei vaan ole tullut kommentoitua vaikka monesti mielen päällä asiaa olisikin ollut. Upeita kuvia maisemista, ihmisistä, asioista, teistä ja lapsista. Arjen asiat tulevat niin arkisina kuin ne ovatkin, surut ja murheet löytävät usein aina jotain kautta myös ilon, elämän ja työn haasteet välittyvät niin konkreettisina, halu myötäelää ja tukea ja muistaa rukouksin teitä. Kiitos kun jaatte palan teidän tästä hetkestä tänne:) Milloin liikutun / iloitsen lasten kuvista, milloin tekstissä olevista asioista. Toivon teille kaikkea hyvää edelleen ja teillä varmasti paljon mukana eläjiä tässä haastavassa elämänne vaiheessa!
VastaaPoistaOllaan kuulolla ja ajatuksissa <3
Hanna-Mari
HEIPS!
VastaaPoistaLakot eivät varmasti helpota elämää, mutta mukavaa on silti, että ne päättymättömätkin lakot loppuvat, tai ainakin uskoisin näin. Tänään täällä meidän suunnassa on ollut noin 17 astetta lämmintä, mutta ei ihan vielä rantatuolit kutsu, kuten teidän lapsia kivassa kuvassa. Ja jääkiekkoakin pelataan, vaikka sää sopii paremmin muille lajeille ainakin hetken aikaa. Luen jotenkin innoissani aina teidän juttuja. Ne ovat niin rehellisiä ja aitoja, ihan oikeata elämää. Tällä hetkellä erityisesti kertailen noita patikointimatkoja. Olen lähdössä viikon päästä pikku partiolaisteni kanssa lyhyelle vaelluksella ja toivon, että rinkat kulkevat selässä ja pojat ovat ainakin yhtä reippaita, kun teidän lapset. Toivon tosiaan...
Tuo makaroonilaatikko kuulostaa oikeasti aika hyvältä (kyllä, linsseihin voi todella kyllästyä, vaikka ne hyviä ovatkin... aika pitkään olette linssipohjaisia ruokia jo syöneetkin, joten ihanaa, kun suomi-reseptit kulkeutuvat toiselle puolelle maailmaa) ja ehkä tekijän mielestä jopa eksoottiselta. Nauttikaa siis täysin siemauksin uudesta kokemuksesta. Ei sitä ihan jokapoika ole syönyt makaroonilaatikkoa Himalajan "rinteillä".
KATA
Kiva, että tuon ekan kuvan tunnelma välittyy, sillä siinä oli tosiaan mukava tunnelma. Löysimme Mintun fiilistelemästä katonreunalta ja tietty Santtu ja Siirikin oli nostettava fiilistelemään. Heikki taisi sanoakin jotain, että "tällaiset on ihan parhaita hetkiä". :D
VastaaPoistaKiitos Hanna-Mari kauniista sanoistasi! Ja tännepäin on myös ihanaa kuulla asioista ja elämästä sieltä. <3
Kata, miten sä saitkin ton makaronilaatikon syömisen kuulostamaan huippujutulta! Nyt me voidaan syödä sitä hyvällä omallatunnolla täällä Himalajan rinteillä :) Tsemppiä sulle pikkupartiolaisten kanssa! Luulisi, että porukassa he jaksavat kävellä. Toivotaan! Täälläkin muuten seurattiin netin kautta jääkiekkoa. Heikillä vaan meni hermo jossain vaiheessa, ja asiasta ei puhuttu enempää. Heh, Heikki ei ole muuttunut :D Oottekos te jo varanneet Intian/Nepalin-reissunne??