Vastauksia rukouksiin...

Uusi viikko on taas alkanut ja vaikka aamu näytti synkältä, ilta toi tullessaan monta ilonaihetta. Ennen tähän päivään siirtymistä muutama sana kuluneesta vkl:sta. Perjantaina olimme oikein yökylässä ystävillä, ystävien kera, menolippua pelaillen. Ihanaa vaihtelua ja yhteisöllisyyttä. Eilen sitten vietimme ihanan äitienpäivän ihanan äidin kunniaksi (vähän myöhäiset onnittelut kaikille äideille, mitä maailma olisikaan ilman teitä). Lasten kanssa oli viikon varrella ihana käydä kaupoilla ja eilen aamulla valmistaa aamupalaa, kun kaikki ovat jo innolla mukana. Aamun jälkeen lähdimme läheiselle hotellille koko päiväksi uimaan ja köllimään, ihanan rentouttava hetki ja vedetkin jo lämpimiä.

Uinnin jälkeen kävimme ”pikaisesti” pääpostissa hakemassa taas muutaman paketin (kiitos niistä). Tällä kertaa menimme itse niitä hakemaan, ajatuksella sanoa muutama valittu sana samalla pakettien avaamisesta. Ajatus oli hyvä, mutta jo ensimmäisten sanojen jälkeen alkoi vähän pelottamaan mitä tästä tulee J Onneksi otin Mintun mukaan, niin se ehkä hieman tasoitti tietä, että ne edes antoi meille paketteja. Pakettien avaamiselle kuitenkin löytyi syy ja paketit oli tosiaan avaamattomia ennen viikateveitsen heiluttamista. Toisin sanoen kaikki isot paketit jää pääpostiin ja jokainen avataan ja katsotaan mitä sieltä löytää. Tämän jälkeen paketit jätetään avattuna keskelle lattiaa ja lähdetään takahuoneeseen täyttämään papereita ja maksamaan jotain maksuja (näitä siis maksettiin neljä n. 1€ suuruista maksua). No sitten paperien kanssa saatiin paketit käteen. Tällä kertaa siis kaikki tavarat oli tallella ja vaikka kokemus ei ollut miellyttävä (paikka haisi lisäksi todelta pahalta), oli se opettava. Eli paketit pitää hyvin pakata ja teipata ja sitten ne pitää itse hakea, jolloin kukaan ei ilmeisesti kehtaa niistä mitään ottaa. Tämä asia on siis yleisesti ollut meille todella ärsyttävä, koska pakettien ja postin saaminen tänne on todella ihanaa ja lapsia ilahduttavaa. Ja kun muille posti on perille tullut, niin ehkä se tästä meillekin pikkuhiljaa.

Meillä oli muutenkin vkl:na auto paljon käytössa ja se oli kyllä mukavaa. Vaikka auton käytöstä onkin vähän eri mielipiteitä ja meidänkin pihalle jonkun projektin auto on kohta jo tulossa, niin sitä on vaikea ymmärtää (mitä ei itsekään ymmärtänyt), miten iso asia se täällä lapsiperheelle on. Vaikka taksit ovat halpoja, niin saasteiden ja liikeenteen kaaoksen määrää on muualta mahdoton käsittää. Vapaus ilmastoidulla autolla liikkumiseen, kaiken kaaoksen ja saasteen keskellä on ihanan vapauttavaa.

Eilen illalla tuli taas tieto, että tänään olisi lakkopäivä. Kaikki suunnitelmat siis uusiksi, koska piti taas valmistautua siihen, että Mintun ja Santun koulu olisi kiinni. Meidän piti siis tänään olla klo 8 British Schoolilla Mintun toisessa englannin kielen testissä. Viime viikolla oli ensimmäinen ja tämä kouluasia ei ole myöskään ollut meille helppo. Lyhyesti Kisc:iin (kansainväliseen kristilliseen kouluun) meidän lapsemme pääsisi ilman jonoja, mutta sinne heitä ei voida ottaa, koska vaatimus englannin kielesta on todella tiukka (Mintun pitäisi jo osata lukea ja kirjoittaa englanniksi). British Schooliin pääsee, koska heillä on useista erityisopettajia luokassa auttamassa, mutta sinne on jonot ja englantilaiset lapset menee meidän edelle. British School testasi Mintun viime viikolla luokanopettajan toimesta ja tänään sitten erityisopettajien toimesta, onko heillä mahdollisuutta Minttua ottaa. Ongelmana oli, että 1. luokka on täynnä ja 2. luokka (iän puolesta siis Mintulle oikea täällä) todella vaativa kielellisesti ja Minttu tarvitsee oman erityisopettajansa. Aamulla siis lähdimme Annin kanssa tuonne molemmat olettaen, että asiasta siellä keskustellaan ja sitä mietitään. Perille päästyämme, Minttu vain otettiin taas testiin ja ilmoitus tulisi sitten myöhemmin. Tästä sitten minä lähdin takaisin kotiin hakemaan Santtua mukaan (lakkoa ei siis kuitenkaan ollutkaan ja koulut olivat auki). Tästä seurauksena Siirin raastava itku, kun isi tulikin jo kotiin, vain lähteäkseen uudestaan Santun kanssa pois (yleisesti siis Siiri jää jo ihanasti Dilun ja Dambarin kanssa kotiin ja tuntuu että sillä on hyvä olla). Lapset siis omaan kouluun (jonne Santtu urhoollisesti jää, mutta kyyneleet valuu poskilla) ja sitten toimistolle tutustumaan tuleviin töihin. Sitten taas lapsia hakemaan ja kotiin nepalin kielitunnille. Opettajamme on kyllä hyvä ja ihana, kun kestää meidän kaaosta ja opettaa hyvin (aloitimme tänään uuden kielikirjan opiskelun).

Sitten olikin Mintun baletti (jossa on todella mukava tunnelma, kiva opettaja ja iloinen Minttu) ja sitten alkoi puhelin soimaan. Ensin Mukunda soitti toimistolta, että olemme saaneet katsomamme talon tästä aika läheltä. Talo on vähän pienempi, mutta tosi kiva. Iso piha, ylhäältä kukkulalta ja rauhalliselta puhtaalta paikalta. Kolmen kuukauden haku on siis ohi ja koko perhe onnellinen (keinullekkin jo paikka katsottuna). Kuukauden päästä pääsemme muuttamaan. Sitten muutama minuutti ja soitto British Schoolilta. Erittäin fiksu, etevä ja hyvin käyttäytyvä Minttu saa varmasti paikan koulusta. Toiselle luokalle, mutta omalla erityityisopetuksella. Tämä oli meille ja Mintulle erittäin iso asia. Kiitos meitä näissä asioissa muistaneille. Todella isot asiat ovat tänään meille ja varsinkin lapsille järjestyneet, iso kiitos.  

Ps: Omaan taloomme Tervakoskelle olemme siis myös saaneet vihdoin vuokralaiset ja ilmeisen hyvät olemme saaneetkiin. Seuraavaan vuoteen ei tarvitse siis murehtia asioita sieltä kotisuomesta J Lisäksi mummin&mamman lentoliput heinäkuun lopulle on varattu. Siis vaikka monia asia aina ahdistaakin, on iloisia ja ihania asioita taas paljon enemmän!

Äiti päästettiin lauantaina valmistelujen ajaksi naisten kanssa käveylle lähikukkuloille. Tähän temppeliin tuodaan vanhoja kattiloita ja paistinpannuja kuolleiden muistoksi ja lapsettomuuden torjumiseksi. 

Annin seurana Nina, Hanna-Leena & Kirsti

Kauniit Jakarandat kukkivat parhaillaan ympäri kaupunkia.

Luostarissa oli pelkästään tyttöjä ja kotiin pääsi käymään kerran kolmessa vuodessa.

Maisemat oli hienot täältäkin.

Äitienpäivä aamu, aamupala ulkona terassialla.

Santtu, Siiri & Minttu

Äiti ja lapset

Aika paljon se äiti saikin kaikkea.

Huiiiii

:)

Jos joku muistaa blogimme alusta kuva-arvoitukset mustikkametsästä. Tässä jatkoa....

Näissä vesissä jo viihtyy.

Ja Siiriä ei vieläkään jännitä

Joitain asioita tulee varmasti ikävä tästäkin talosta. Pihaleikit naapurilasten kanssa ovat olleet kivoja.

Santtu oppi tänään polkemaan kunnolla. Mahtava, naurava poika huristaa pihatietämme kuopista ja mutkista välittämättä.

Minttu baletissa.