Kuvamatka viikon tapahtumiin...

Uimista, ystäviä, harrastuksia, liikennekaaosta ja ostoksia. Siinä kuluneen viikon tapahtumat pääpiirteittäin. Viikko on ollut hyvä ja arki on alkanut taas rullata omalla tahdillaan. Lapsilla on ollut hyvä viikko koulussa (tuntuu, että kaikki menevät taas tyytyväisinä kouluun, vaikka esim. Mintulla kyllä rankkaa onkin), lapset ovat päässeet tapaamaan ystäviään myös vapaa-aikana ja töissä olemme päässeet rutiineihin kiinni. Lisäksi sisustimme kotiamme vähän uudelleen, vaihtelimme makuuhuoneita ja teimme hankintoja.

Kävin hakemassa puusepän verstaalta ennen lomia tilaamani tuotteet ja en voinut kuin ihailla työn tuloksia. Minusta on aina ollut kiva ostella kaikkea pientä ja kaunista ja täällä Nepalissa pikku kauppoineen, käsitöineen ja hämärine kujineen olen kuin kotonani. Täällä usein näkee kaikkea kaunista ja sitten olen innoissani lähtenyt seikkailuille sivukaduille etsimään, mistä löytäisin paikan niiden teettämiseen. Minusta on kiva käydä pikkuputiikeissa ja verstaissa ja suunnittelemassa tuotteita meille. Nyt minulla on jo vakiopaikat, missä teettää housuja ja farkkuja, pukuja ja kauluspaitoja, kenkiä ja muita nahkajuttuja, maalauksia ja kehyksiä ja viimeisimpänä kaikkea mikä liittyy puuhun. Täällä käden taidot ovat edelleen olemassa ja niin usein ei voi kuin ihmetellä, miten näiden kaikkien mahtavien töiden tekeminen on mahdollista.

Täälläkin puhutaan, että kädentaidot ovat häviämässä intialaisten ja kiinalaisten halpatuotteiden tieltä, mutta vielä täällä on taidot jäljellä. Suomessa tämä kaikki on häviämässä lopullisesti ja osasyynä tietenkin on ihmistyön hinta. Täällä ihmisen tekemä työ on todella halpaa (mikä tietenkin taas työssämme näkyy myös äärettömän negatiivisena asiana) ja mahdollistaa edulliset hinnat (meidän näkökulmasta, paikallisille on halvempaa ostaa huonolaatuista kiinalaista). Nahkakengät 15€, puku 100€, farkut 10€, vaatteiden paikkaus 50 senttiä, isot villamatot 200€, kuukauden käsin tehty peili 200€. Laatu vaihtelee ja aina ei saa mitä tilaa, mutta se kuuluu asiaan.

Ensi viikolla lähdemmekin sitten työmatkalle Kaakkois-Nepaliin. Tällä kertaa menemme koko perheenä, kun minulla ja Annilla on molemmilla siellä suunnalla työkohteita. Lähestyvät vaalit vaan alkavat jo nyt vaikeuttaa elämäämme ja ensimmäiset lakkoaikataulut lähiviikoille on julkaistu. Myös me jouduimme tiistaiaamun sijaan siirtämään lähtömme maanantai-iltapäivään, jotta ehtisimme ensimmäiseen kohteeseemme viimeistään tiistai-illaksi. Torstaina on lakko, mutta kunhan olemme perillä, minä pystyn tukikohdastamme kävelemään kyliin, joissa työskentelemme. Keskiviikon Kathmandun-lakkoa muuten jo siirrettiin päivällä, kun sattui niin hienosti, että Nepal selvitti tiensä jalkapallon Etelä-Aasian mestaruuskilpailujen finaaliin. Ilmoitettuja lakkopäiviä seuraavan kolmen viikon aikana on muuten 10 (kymmenen!) (osa koko maan, osa vain tietyssä osassa Nepalia) ja suuret puolueet eivät ole vielä näissä edes mukana. :) Poliittisesti vilkas syksy tulossa.

Lapsemmehan olivat muuten viime keväänä mukana muotikuvauksissa. Tuloksia voi ihastella täältä. :) Kun on ihastellut etusivun tyttöjämme, voi selata katalogia kesältä 2013. :)

Uintia Hyatt-hotellilla. Meillä on alkanut vaihe, jossa lasten uintia voi seurata altaan reunalta...

Santun parhaita koulukavereita on Julius-poika Saksasta.

Thoko Senegalista.

Minttu ja Sachi

Minttu kouluaskareiden kimpussa. Onneksi läksyjä ei ole liikaa, mutta vähäinenkin määrä vaatii ponnistelunsa. Tässä tutkittiin muinaista Egyptiä.

Uintigaalan tuloksia.

Tällä jaksolla Minttu harrastaa musiikkiteatteria, ekokerhoa, voimistelua ja tanssia (baletti & flamenco). Näistä kuitenkin vain tämä tanssi on erillinen harrastus, kaikki muut ovat koulupäivän jälkeisiä harrastuskerhoja. 

Uudet varta vasten teetetyt flamenco-kengät.

Muutimme tosiaan viime viikonloppuna huonejärjestelyä ja Mintun huoneesta tuli uusi makuuhuoneemme.

Arki-illat työn, koulun ja harrastusten jälkeen näyttävät tältä :)

Mintun uusi huone.

Samalla seinille laitettiin Suomesta tuotuja julisteita ja kaikki sai seinälleen kehystetyn Suomi-maiseman (Siirillä mansikkakuva ylhäällä).

Dilu meidän idean pohjalta alkoi valmistaa kermasta ja mangoista omaa jäätelöä (täällä ei ole paljoa jäätelöitä ja ne harvat hyvät ovat kalliita ulkomailta tuotuja). Ja on vaikea kuvailla kuinka hyvää siitä tuli!

Sesongin hedelmätarjontaa.

Katukojuja.

Meillä on myös vakio kukkakauppamme (täällä leikkokukat ovat todella edullisia ja tyttöjen suosikkeja), jossa meitä palvelee aina yhtä iloinen kääpiö (en tiedä onko soveliasta puhua kääpiöstä, mutta Nepalissa on erittäin paljon lyhytkasvuisia ihmisiä). Hän on aina niin positiivinen ja palvelualtis omine ideoineen.

Koulukatumme on viime viikkoina ollut poikkeuksellisen huonossa kunnossa, aiheuttaen todella pahat ruuhkat aamuisin. Aivan viimepäivinä katua on nyt onneksi jyrätty tiiviiksi ja kävelykatu alkaa olla valmis, joten ehkä kohta saamme siihen vielä asfaltinkin. Kuva on otettu Lähetysseuran toimiston katolta, edessä muurin takana brittikoulun piha. Anni ja lapset viettävät siis päivänsä aivan toisiaan vasta päätä!

Sitten viimeisimmät hankintamme. Tästä klaffipöydästä tuli Annin suosikki ja kyllähän työn laatu on aivan uskomattoman kaunista. Pienistä yksityiskohdista ilmassa olevat lohikäärmeen lieskat ovat upeat. Olisin voinut pajassa katsella ikuisuuden, kun he puunuijalla ja taltalla kaivertavat mitä upeimpia töitä.

Tässä avain- ja kuittikaappimme.

Tästä peilistä tuli oma suosikkini. Haluamaani kuvaillessa, en koskaan uskonut saavani näin upeaa lopputulosta. Peili oli puusepän ensimmäinen, mutta kyllä sitä oli naapurusto sitten kuulemma käynytkin ihastelemassa.

Sekä peili, että tämä kello kuvastavat niin sanottuja nepali-ikkunoita. Varsinkin Newari-talojen ikkunat ovat hyvin koriseltuja ja näitä samoja koristeita käytetään useissa koriste-esineissä.

Tämän taulun ostimme jo vuosi sitten.

Pari kuvaa vielä tästä päivästä (lauantaista):

Santtu ja Siiri koiria ruokkimassa.

Koko perheen pitsan valmistusta...

Hatti on pikkuhiljaa oppinut vähän käytöstapoja (paino tosin sanalla "vähän"!). Sen turkki on älyttömän hyvässä kunnossa, kiitos Dilun, joka jaksaa sitä pestä ja harjata. Mekin hoidamme koiria viikonloppuisin, mutta arkisin niiden hoito on pitkälti Dilun hommia.

Mintun päivän taisi pelastaa parin tunnin skypetys Tervakoskelle!

Ässät harjoittelevat jo kenttämatkalle lähtöä Chokon kanssa.