Kuvaton kertomus

Hyvää Pääsiäistä Pokharasta!

Pääsiäisviikolla vietimme juhlia kaikissa lastenkodeissamme. Juhlat olivat tosi onnistuneita ja lapset tykkäsivät kovasti. Minttukin halusi tulla mukaani kaikkiin juhliin. Minulla oli ajatuksena tehdä tänne blogiin pääsiäistoivotukseksi kertomus pääsiäisjuhlista, joita lastenkotilasten kanssa vietimme, ja liittää mukaan pieni videokin. Loppuviikko oli kuitenkin aina iltaan asti täynnä ohjelmaa ja sitten kun vihdoin lauantaina istuimme kotisohvalla, ei meillä ollutkaan nettiyhteyttä. Nettitikulla saamme toki aina jonkinlaisen yhteyden, mutta kuvien, saati videoiden, lataamiseen se ei riitä.

Meillä on ollut tosi mukava pääsiäisviikko, johon on kuulunut ihanien lastenkotijuhlien lisäksi kiirastorstain kirkko, yökyläily ja kiireettömät hetket omien lasten kanssa. Viikon kirjaimellinen kohokohta oli tänään, kun nousimme pienen potkurikoneen siiville ja yhdessä hujauksessa saavuimme Pokharaan! Itse olen kyllä reissannut pikkukoneilla, mutta tämä oli minulle (ja lapsille) ensimmäinen kerta Nepalissa. Kyllä vähän jännitti, onhan se meno niin huojuvaa isoihin koneisiin verrattuna. Minttua jännitti eniten, hän istui aivan totisena koko lennon ajan. Siiri taas istui omalla paikallaan ja pyyteli lentoemännältä (niin, on kone kuitenkin aika iso, kun miehistöön kuuluu lentoemäntä!) milloin cokista, milloin suolapähkinöitä ja rouskutuksen lomassa katsahti silloin tällöin Minttuun todeten: "Mua ei pelota yhtään!" Ehta pikkusisko.

On ihanaa olla Pokharassa ja tutussa Temple Treessä, jossa jo henkilökuntakin meidät muistaa (jos Krisse seuraat yhä blogiamme, niin kiitos vielä teille kun neuvoitte meille Temple Treen!). Pokhara on hyvin virkistävä kaupunki Kathmanduun verrattuna ja vuoret ovat täällä niin lähellä, valtavan suurina. Heti tänään saimme niitä ihastella.

Heti saavuttuamme jätin Heikin ja lapset uimaan altaalle ja lähdin hakemaan meille trekkilupia. Sekin oli aika hauska seikkailu alkaen moottoripyöräkyydistä, jossa minä tottumaton rutistin kuljettajaa suunnilleen kaikin voimin. "Toivottavasti mun ei ole tarkoitus kuolla näin!", mietin kyydissä. Olin varmaan aika näky. Kuljettajan - joka on siis huomisesta alkaen varannut meille kaksi ponia ja oppaan - kanssa kiersimme sekä maahanmuuttoviraston (vahingossa) että turistitoimiston, josta luvat sitten sain. (Maahanmuuttovirastossa olin jo täyttänyt tarvittavat hakemukset kaikille meille viidelle, ja ihmetellyt mielessäni, miksi tässä kysytään näin tarkkoja kysymyksiä, kun virkailija tuli hymyillen luokseni: "Kyllä me aina nepalia puhuville visat uusitaan!" Siis täh, vastasin, en mä ole visoja uusimaan tullut! Johan selvisi syy yksityiskohtaisiin kysymyksiin. Väärässä paikassa siis olimme.)

Pokharassa on ainakin tähän vuodenaikaan paljon turisteja. Nepalin länsimaiset turistit voi hyvin jakaa kahteen luokkaan:  haaremihousuihin ja varvastossuihin pukeutuviin sykerönutturaiset värjäämättömät hiukset omistaviin naisiin ja miehiin, jotka tulevat tänne Intiasta, jossa ovat jooganneet ja etsineet itseään. He tulevat Nepaliin saadakseen uuden visan Intiaan, mutta sitten jäävätkin tänne, ainakin suunniteltua pitemmäksi aikaa. "Nepal on sittenkin aika cool!", he sanovat. Toinen ryhmä on meitä vanhemmat, ilman lapsia matkustavat pariskunnat, joilla on vähän seikkailunhalua, mutta jotka kulkevat kuitenkin vähintään neljän hengen laumassa ja pukeutuvat trekkivaatteisiin: trekkauskenkiin, ruskeisiin shortseihin, poolopaitaan ja aurinkolaseihin. Näiden lisäksi on tietysti aasialaisia turisteja, kuten Intian rikkaita, jotka tulevat katsomaan, miten piskuinen pikkuveli-Nepal oikein pärjää. He eivät halua myöntää, että Nepalissa on oikeastaan aika kivaa, vaan sanovat, että täytyyhän nyt Nepalissa kerran elämässään käydä, kun se on niin lähellä.

On hassu tunne huomata, ettei haluaisi itseään luokiteltavan täällä turistiksi. Jos saa tilaisuuden aukaista suun, niin asian todentaminen käy aika tehokkaasti (puhumalla nepalia), mutta muussa tapauksessa se taitaa olla aika mahdotonta. Mullakin on haaremihousut ja värjäämättömät hiukset ja... En kyllä käytä niitä housuja kovin usein (paitsi juuri tänään).

Me Pokharan-turistit lähdemme huomenna aamulla trekkaamaan Annapurnalle, kohteenamme Ghandruk circuit. Wish us luck!

ps. Täällä hotellissa on huono nettiyhteys, en siis saanut videota tai kuvia ladattua.