Tästä blogista on ehkä muodostunut meille turhan päiväkirjamainen. Voidakseni nimittäin kertoa teille kuluneen viikon tärkeimmistä tapahtumista - Juhaninmäkien paluusta ja Suomen-lomasuunnitelmistamme - tuntuu, että välähdyksenomaisesti olisi kerrottava kaikesta tässä välissä tapahtuneesta. Tai ainakin jostakin tapahtuneesta, sillä enhän voi hypätä kokonaisen viikon yli kertomatta siitä mitään. Onkohan tämä jo vähän turhaa dokumentointi-intoilua. No olkoot. Seuraavassa postauksessa siis vauvakuvia ja tietoa lomasuunnitelmista. Nyt vielä... Mitä tapahtui tänään, ei kun viime viikon perjantaina:
 |
| Deborahin luona illallisella. |
 |
| Simon, Deborah ja Alina. Deborahin mies on paljon poissa työmatkoilla, ei ollut tuolloinkaan kotona. |
 |
| Alina leikki pitkään Mintun, Santun ja Siirin kanssa. |
 |
| Työn osalta päivät ovat kuluneet mm. KYT-päivillä Godawarissa. |
 |
| Maanantai-iltana vihdoin KYT-päiviltä kotiuduttuamme saimme nauttia hienosta musiikkiesityksestä. Kiitos kannel- ja muskariope Arjalle! |
 |
| Kummitätini lähetys. Kyllä nyt kelpaa pääsiäistä odotella! |
 |
| Maailman mukavimmat aamupalatreffit Dylanin, Erinin ja Dylanin vanhempien kanssa. Olimme kyllä tosi otettuja, että Dylan halusi esitellä meidät vanhemmilleen! |
 |
| Holi. Kotikatumme ei ollut niin täynnä menoa kuin viime vuonna vanhalla kodillamme, mutta vesisotaan jouduimme (tai pääsimme) silti. |
 |
| Minttu ja Santtu vaanivat kulman takana... |
 |
| ...Tätä joukkoa! |
 |
| Naapurinpojilta loppui vesi, joten saivat hakea sitä meiltä. |
Mitäs mitäs, Mintulta on lähtenyt hammas?!
VastaaPoistaHih, tarkkasilmäinen kummitäti :) Joo, lähti, kommelluksien kera (Minttu onnistui askarrellessaan saamaan aika ison helmen heiluvan hampaan alle. Sitä sitten ihmeteltiin ja sain sen lopulta pinseteillä pois. Oli kyllä houkutus nykäistä koko yhden säikeen varassa roikkuva hammas samalla kertaa, mutta olin luvannut olla tekemättä niin.).
VastaaPoistaHei lisäkekuva on matkalla! :D
Ihania kuvia, näitä on kiva katsella! (Ja on varmasti vielä tärkeämpää niille, jotka eivät teitä näe jokapäiväisessä elämässä.) Mutta tunnistan kyllä tuon saman pakottavan tunteen, että pitäis joka juttu muistaa/jaksaa laittaa blogiin. :) Toisaalta on myös itselle kiva, kun jää vähän niin kuin perheen päiväkirja tästä ajasta.
VastaaPoistaKiitos <3 Niinpä, sillä ajatuksella juuri kuvia tänne laitammekin, että sukulaiset näkisivät meitä ja lapsia erityisesti, vaikka joskus varmaan pitäisi tehdä vähän "virallisempiakin" juttuja... :) Mut se on just tosi kiva, että tästä muodostuu loppujen lopuksi perheen oma päiväkirja ajasta Nepalissa.
Poista