Kävin kaksi viikkoa sitten kenttämatkalla Sarlahissa ja Hetaudassa,
Etelä-Nepalissa. Vierailimme vanhoissa kohteissa ja uusissa, joissa työtämme
olemme juuri aloittamassa. Tässä vähän huomioita ja kuvamatkaa reissusta...
| Viikonloppu oli kokonaisuudessaan sateinen ja jo mennessä oli kukkuloilla poikkeuksellisen voimakas sumu, joka vaikeutti matkantekoa mutkaisella ja kapealla tiellä. |
| Perille SUS:n toimistolle/guesthouseen päästiin illalla klo 21 ja Devi-didi oli valmistanut meille ruuan valmiiksi. |
Netragunj:n kylä Sarlahi. WC:n viimeistely työ
loppusuoralla. WC:n pitäisi olla käyttökunnossa kolmen viikon päässä. Alueella
on vielä huomattavia ongelmia, kuten se, että jätevesille ei vieläkään ole kaivettua
poisto-ojaa yläkastisten vastustuksesta johtuen. Netargunjin kylän lapsista ja heidän koulunkäynnistään Anni jo aiemmin vähän kirjoittikin. Kun työ alueella aloitettiin,
lapset eivät edes tienneet mikä koulu on, vaan kaikki aika meni polttopuiden ja
ruohon keräämisessä, sekä ruokapalkalla yläkastisten taloissa työskentelyyn. Nykyään lapset ovat ylpeitä koulustaan ja tulevaisuuden mahdollisuuksistaan. Yläkastiset yrittävät kuitenkin edelleen houkutella lapsia takaisin töihin
heidän taloihinsa lupaamalla hienoja vaatteita tai polkupyöriä ja näin estää
alakastisten koulussa käynnin. Nykyään yläkastiset maksavat lapsille
työnteosta noin 5 €/kuukausi.
Netargunjissa elinkeinon hankinta on myös edelleen ongelma, koska kylässä ei ole tilaa maanviljelykselle ja eläintenpitoonkin käytettävä tila on minimaalinen ja monesti eläimiä joudutaan pitämään samoissa tiloissa, joissa ihmisest itse asuvat. Ihmiset ovat kuitenkin positiivisempia tulevaisuudensa puolesta ja uusi vessarakennus on myös odotettu muutos kylään.
| Kylän ensimmäinen vessa valmistuu noin 200 metrin päähän kylästä. Rakennuksessa on kymmenen vessaa. |
| Tässä yhden huoneen savitalossa nukkuu 10 ihmistä. |
Asanmaa on Musar-kylä, jossa on 48 taloutta. Kylä on hyvin samankaltaisessa asemassa kuin Netargunj. Ihmiset ovat maattomia, heillä ei ole vessoja, ei viljelymaata, koko alueela kaksi vesipumppua. Terveyskeskukseen on pitkä matka ja monsuunikautena sinne ei pääse ollenkaan.Täällä lähellä on kuitenkin koulu, jossa suurin osa lapsista käy, tosin tytöt vain kaksi ensimmäistä luokkaa ja pojat 10+2. Suurimmalla osalla ihmisistä on henkilöllisyystunnukset. Iso osa kyläläisistä ei puhu Nepalia ollenkaan. Alueen ihmisillä on erittäin korkeat odotukset ja vaatimukset SUS:n nyt alkavaa työtä kohtaan.
| Tämä huonokuntoinen savimaja on neljän henkilön koti. |
Ramantaarin –kylä CCDN:n työalueella. CCDN:llä on menossa kylässä 5. vuosi. Kylässä vain kiersimme ja katselimme muutamia kohteita kunnes siirryimme osuuskunta talolle. Osuuskunnassa on tällä hetkellä mukana 250 taloutta ja loppuja yritetään saada mukaan pikkuhiljaa. Osuuskuntamaksu on 50 NPR, jonka jälkeen osuuskuntalaiset voivat säästää kuukausittain 50 NPR ylöspäin. Osuuskunnan myötämän lainan korko on 18% ja säästökorko 9%. Projektin myötä naisten asema ja osallistuminen on kehittynyt, kuten myös moni muu asia
-
lasten koulussäkäynti parantunut ja viime vuonna
kylästä 60% läpäisi SLC:n
-
kaikilla kyläläisillä on vessat
-
yleinen terveydentilanne yhteisössä parantunut
-
lapsiavioliitot vähentyneet
-
nuorilla oma nuorten ryhmä, joka järjestää
tietokonekursseja, auttaa tiedon etsimisessä ja tulevaisuuden suunnittelussa.
Myös huumeiden käyttö on vähentynyt.
-
HIV perheiden lapset saavat erillistukea
koulunkäytiin (30 kpl).
| CCDN on toiminnassaan erittäin edistyksellinen ja monet heidän ideoistaan on pitkälle vietyjä. Kuten tästä sikalastakin näkee. |
| Tässä valmistetaan riisiviinaa. |
| Kylän osuuskunnan lihakauppa lähikaupungissa. |
| Koska viikonloppu oli sateinen ja kylmä, paluumatkalla saimme ihastella lunta myös matalempien kukkoloiden huipulla. |
Kiitos Heikki upeista kuvista ja työn kuvauksesta. Päihdeongelmat on täälläkin tosi yleisiä ja paljon olemme miettineet, minkälaista panostusta siihen asiaan voisi tuoda. Iloa teidän viikonloppuun! t.aaha
VastaaPoistaKiitos. Tuohon päihdeongelmaan ei oikein auta muu kuin valistus ja yleisen elintason nousu. Ongelma meillä on myös, että kyläyhteisöt ovat pieniä ja valistuksen myötä viinanpolttajat menettävät tienestinsä (jotka ovat köyhissä yhteisöissä ihan merkittävä tulonlähde). Lisäksi nämä viinanpolttajat ovat usein kylän aktiiveja ja siten ovat muuten meidän työssämmekin tärkeässä roolissa. Joten heillekkin pitäisi löytää vaihtoehtoisia tulonlähteitä viinanpolton sijasta.
VastaaPoista