Sarlahi & Hetauda

Kävin kaksi viikkoa sitten kenttämatkalla Sarlahissa ja Hetaudassa, Etelä-Nepalissa. Vierailimme vanhoissa kohteissa ja uusissa, joissa työtämme olemme juuri aloittamassa. Tässä vähän huomioita ja kuvamatkaa reissusta...

Viikonloppu oli kokonaisuudessaan sateinen ja jo mennessä oli kukkuloilla poikkeuksellisen voimakas sumu, joka vaikeutti matkantekoa mutkaisella ja kapealla tiellä.

Perille SUS:n toimistolle/guesthouseen päästiin illalla klo 21 ja Devi-didi oli valmistanut meille ruuan valmiiksi. 

Netragunj:n kylä Sarlahi. WC:n viimeistely työ loppusuoralla. WC:n pitäisi olla käyttökunnossa kolmen viikon päässä. Alueella on vielä huomattavia ongelmia, kuten se, että jätevesille ei vieläkään ole kaivettua poisto-ojaa yläkastisten vastustuksesta johtuen. Netargunjin kylän lapsista ja heidän koulunkäynnistään Anni jo aiemmin vähän kirjoittikin. Kun työ alueella aloitettiin, lapset eivät edes tienneet mikä koulu on, vaan kaikki aika meni polttopuiden ja ruohon keräämisessä, sekä ruokapalkalla yläkastisten taloissa työskentelyyn. Nykyään lapset ovat ylpeitä koulustaan ja tulevaisuuden mahdollisuuksistaan. Yläkastiset yrittävät kuitenkin edelleen houkutella lapsia takaisin töihin heidän taloihinsa lupaamalla hienoja vaatteita tai polkupyöriä ja näin estää alakastisten koulussa käynnin. Nykyään yläkastiset maksavat lapsille työnteosta noin 5 €/kuukausi. 

14 -vuotias Lakhendram Maji oli ensimmäinen kylän lapsista joka aloitti koulun Sus:n tukemana kolme vuotta sitten. Hän on ylpeä koulunkäynnistään ja suoriutuu siitä hyvin. Tulevaisuuden haaveena hänellä on tulla lääkäriksi.

Netargunjissa elinkeinon hankinta on myös edelleen ongelma, koska kylässä ei ole tilaa maanviljelykselle ja eläintenpitoonkin käytettävä tila on minimaalinen ja monesti eläimiä joudutaan pitämään samoissa tiloissa, joissa ihmisest itse asuvat. Ihmiset ovat kuitenkin positiivisempia tulevaisuudensa puolesta ja uusi vessarakennus on myös odotettu muutos kylään. 

Kylän ensimmäinen vessa valmistuu noin 200 metrin päähän kylästä. Rakennuksessa on kymmenen vessaa.

Tässä yhden huoneen savitalossa nukkuu 10 ihmistä.

Tilanpuutteen vuoksi kotieläimet ja ihmiset joutuvat monin paikoin jakamaan samoja tiloja. Tämän perheen koti on sisältä kokonaan tyhjä ja he nukkuvat paljaalla savilattialla. Kouluksen ja tuen ansiosta he ovat pystyneet hankkimaan ensimmäisen vesipuhvelinsa, josta he saavat vähän lisää elantoa.

Asanmaa on Musar-kylä, jossa on 48 taloutta. Kylä on hyvin samankaltaisessa asemassa kuin Netargunj. Ihmiset ovat maattomia, heillä ei ole vessoja, ei viljelymaata, koko alueela kaksi vesipumppua. Terveyskeskukseen on pitkä matka ja monsuunikautena sinne ei pääse ollenkaan.Täällä lähellä on kuitenkin koulu, jossa suurin osa lapsista käy, tosin tytöt vain kaksi ensimmäistä luokkaa ja pojat 10+2. Suurimmalla osalla ihmisistä on henkilöllisyystunnukset. Iso osa kyläläisistä ei puhu Nepalia ollenkaan. Alueen ihmisillä on erittäin korkeat odotukset ja vaatimukset SUS:n nyt alkavaa työtä kohtaan. 

Täällä ihmisillä on isot odotukset ja vaatimukset työtämme kohtaan. Työmme alkaa täällä vierailuilla ja kyläläisten kanssa yhdessä olemisella. Käymme kyläläisten kanssa tarkasti läpi mahdollisuuksia ja mitä työmme tulee sisältämään. Kaikki työmme tullaan tekemään kyläläisten kautta, yhdessä suunnitellen ja toivottavasti siten kestävällä pohjalla.

Tämä huonokuntoinen savimaja on neljän henkilön koti.

Taiwantiran –kylä. Myös täällä SUS on alaittamassa työtään kuluvana vuotena. Ihmisten odotukset ja vaatimukset ovat todella korkealla. Useilla ihmisillä on kuitenkin vähän maata talojensa yhteydessä ja tilaa pitää kotieläimiä. Isoin ongelma tuntuu olevan tällä hetkellä ihmisten oma voimattomuus ja tietämättömyys mahdollisuuksista, joilla olosuhteita voitaisiin parantaa.Taiwantiran alueella asuu tulvauhreja, jotka valtio siirsi alueelle vuonna 1994. Alueella on 586 alakastista taloutta ja yhteensä yli 3000 ihmistä. Alue on vuokrattu yksityiseltä yhtiöltä 25 vuoden sopimuksella ja samalla alueella asuu myös yläkastiset omissa ”lokeroissaan”. Ihmisillä ei käytännössä ole minkäänlaista toimeentuloa, vain epämääräisiä tuloja polttopuiden keruusta ja yläkastisilla työskentelystä. Alkoholi on myös ongelma. Alueella on koulu, jota kylän lapset käyvät, mutta SLC:n (peruskoulun loppukokeen) läpäisyprosentti on erittäin huono. Alueella on kaikilla vessat, mutta ne ovat kaikki käyttämättöminä, tietotaidon puuttumisen ja huonon rakentamisen myötä. Tästä johtuen alueella on myös paljon sairauksia, kuten lavantautia. Alueelle tulee myös sähkölinja, mutta kaikilla ei ole varaa sen käyttöön ja linjan teho on erittäin heikko.

Taiwantira on saanut nimensä Taiwanilta, jonka hallitus 20 vuotta sitten rahoitti ihmisille uudet talot ja vessat. Täällä kuitenkin koulutuksen puutteen ja huonon suunnittelun johdosta, kaikki vessat ovat käyttämättöminä. 

Ramantaarin –kylä CCDN:n työalueella. CCDN:llä on menossa kylässä 5. vuosi. Kylässä vain kiersimme ja katselimme muutamia kohteita kunnes siirryimme osuuskunta talolle. Osuuskunnassa on tällä hetkellä mukana 250 taloutta ja loppuja yritetään saada mukaan pikkuhiljaa. Osuuskuntamaksu on 50 NPR, jonka jälkeen osuuskuntalaiset voivat säästää kuukausittain 50 NPR ylöspäin. Osuuskunnan myötämän lainan korko on 18% ja säästökorko 9%. Projektin myötä naisten asema ja osallistuminen on kehittynyt, kuten myös moni muu asia

-          lasten koulussäkäynti parantunut ja viime vuonna kylästä 60% läpäisi SLC:n

-          kaikilla kyläläisillä on vessat

-          yleinen terveydentilanne yhteisössä parantunut

-          lapsiavioliitot vähentyneet

-          nuorilla oma nuorten ryhmä, joka järjestää tietokonekursseja, auttaa tiedon etsimisessä      ja tulevaisuuden suunnittelussa. Myös huumeiden käyttö on vähentynyt.

-          HIV perheiden lapset saavat erillistukea koulunkäytiin (30 kpl).

CCDN on toiminnassaan erittäin edistyksellinen ja monet heidän ideoistaan on pitkälle vietyjä. Kuten tästä sikalastakin näkee.

Tässä valmistetaan riisiviinaa.

Kylän osuuskunnan lihakauppa lähikaupungissa.

Juomavesi on edelleen ongelma paikoittain, mutta uutta vesijärjestelmää ollaan rakentamassa. Nuorten kylästämuutto on myös edelleen suurta. Kyläläiset ovat varsin luottavaisin mielin ottamassa projektin vastuulleen, ainoastaan tukea ja seurantaa he toivovat jatkossakin. 

Koska viikonloppu oli sateinen ja kylmä, paluumatkalla saimme ihastella lunta myös matalempien kukkoloiden huipulla.