Työviisumin saaminen ei ole Nepalissa aivan helppoa. Ehkä joku muistaa aiemmat postaukset aiheeseen liittyen.
Menemättä yksityiskohtiin, olemme taas viettäneet lähes kaksi päivää maahanmuuttovirastossa. Tuntuu, että tässä asiassa olemme Heikin kanssa samanlaisia: kestämme, ymmärrämme ja jaksamme - pitkään - kunnes pinna katkeaa. Ja kun se katkeaa, ei sitä enää saa korjattua. Ainakaan juuri siinä hetkessä. No näiden kahden päivän aikana meiltä kummaltakaan ei pinna katkennut, sillä tiesimmehän jo varsin hyvin, mitä tuleman piti. Sen sijaan virastossa tapahtui muuan hauska tai kamala - miten sen nyt ottaa - tapaus.
Oli kohtelias ulkomaalainen mies (ehkä kiinalainen) ja nepalilainen virkailijanainen, tapahtumapaikkana muuan virasto Kathmandussa. Yleisöä paljon, sillä kaikki odottivat vuoroaan, kuka mihinkin, tuntitolkulla. Virkailijanaista voisi luonnehtia hyvin kyllästyneeksi, mutta ei nyt aivan epäystävälliseksi. Virkailijanaisen tapana on viskellä viattomien ihmisten passeja huolettomasti tiskin yli.
Kohtelias ulkomaalainen mies oli vihdoin saanut passiasiansa kuntoon ja odotti vain, että virkailijanainen palauttaisi hänen passinsa. Virkailijanainen palauttikin: heittämällä passin tiskin yli miestä kohden onnistuen heittämään passin tiskin takana olevaan rakoon. Passi lensi tiskin ja seinän väliin ja passin lentoa seurasi monipäinen yleisö. Mitä tapahtui? Ei mitään. Kohtelias mies yritti ilme hölmistyneenä kysyä, voisiko kenties saada passinsa tuolta raosta pois, ja sai vastauksesi tylyn "odota". Niin hän odotti. Odotti vain, vaikka asiat olisivat muuten olleet kunnossa ja hän olisi varmasti jo tuntien mittaisen odotuksen jälkeen ollut valmis lähtemään ulos auringonpaisteeseen pimeästä, kylmästä ja tupaten täydestä virastosta.
Minä menin puhumaan nepalia eräälle toiselle virkailijalle ja selitin tilanteen, muttei hänkään pannut tikkua ristiin. Enkä vaatinut - sillä seurasin silmä kovana meidän omaa passipinoamme, joka oli juuri lopulta työn alla ja johon näin huolellisen miesvirkailijan ensin liimaavaan viisumeja, sitten hönkivän niihin ja varovasti irrottavan ne ja liimaavan toisin. Päätin siis haukkamaisesti vahtia hänen työtään. (Varmaan aika ärsyttävää.)
Kohtelias mies kyllästyi lopulta ja haki ulkoa pitkän kepin, jolla alkoi sohia seinänvierustaa. Virkailijanainen ei keskeyttänyt työtään. Kohtelias mies siirsi uhkarohkeasti kevyttä lastulevytiskiä - virkailijanaisen ilmekään ei värähtänyt. Passi kuitenkin pysyi ulottumattomissa. Kohtelias mies siirsi tiskiä lisää ja alkoi riisutua. Hän otti pois takkinsa ja huivinsa ja ryömi pienestä raosta tiskin ja seinän väliin ja sieltä tiskin alle. Virkailijanainen kohotti kulmakarvojaan. Kohtelias mies sai kuin saikin passinsa, yleisö taputti suoritukselle ja virkailijanainen jatkoi työtään. Tiski siirrettiin takaisin paikoilleen - niin että rako jäi yhä.
Meidän passimme saatiin valmiiksi. Näin, kun huolellinen miesvirkailijani pinosi ne yhteen - ja h e i t t i minua kohti. Paria senttiä vaille jäi, etteivät kaikki viisi passiamme pudonneet samaiseen rakoon tiskin taakse.
Voi Nepal. Jännitystä joka mutkassa.
[Kohtelias mies antoi luvan tilanteen taltioinnille.]
Menemättä yksityiskohtiin, olemme taas viettäneet lähes kaksi päivää maahanmuuttovirastossa. Tuntuu, että tässä asiassa olemme Heikin kanssa samanlaisia: kestämme, ymmärrämme ja jaksamme - pitkään - kunnes pinna katkeaa. Ja kun se katkeaa, ei sitä enää saa korjattua. Ainakaan juuri siinä hetkessä. No näiden kahden päivän aikana meiltä kummaltakaan ei pinna katkennut, sillä tiesimmehän jo varsin hyvin, mitä tuleman piti. Sen sijaan virastossa tapahtui muuan hauska tai kamala - miten sen nyt ottaa - tapaus.
Oli kohtelias ulkomaalainen mies (ehkä kiinalainen) ja nepalilainen virkailijanainen, tapahtumapaikkana muuan virasto Kathmandussa. Yleisöä paljon, sillä kaikki odottivat vuoroaan, kuka mihinkin, tuntitolkulla. Virkailijanaista voisi luonnehtia hyvin kyllästyneeksi, mutta ei nyt aivan epäystävälliseksi. Virkailijanaisen tapana on viskellä viattomien ihmisten passeja huolettomasti tiskin yli.
Kohtelias ulkomaalainen mies oli vihdoin saanut passiasiansa kuntoon ja odotti vain, että virkailijanainen palauttaisi hänen passinsa. Virkailijanainen palauttikin: heittämällä passin tiskin yli miestä kohden onnistuen heittämään passin tiskin takana olevaan rakoon. Passi lensi tiskin ja seinän väliin ja passin lentoa seurasi monipäinen yleisö. Mitä tapahtui? Ei mitään. Kohtelias mies yritti ilme hölmistyneenä kysyä, voisiko kenties saada passinsa tuolta raosta pois, ja sai vastauksesi tylyn "odota". Niin hän odotti. Odotti vain, vaikka asiat olisivat muuten olleet kunnossa ja hän olisi varmasti jo tuntien mittaisen odotuksen jälkeen ollut valmis lähtemään ulos auringonpaisteeseen pimeästä, kylmästä ja tupaten täydestä virastosta.
Minä menin puhumaan nepalia eräälle toiselle virkailijalle ja selitin tilanteen, muttei hänkään pannut tikkua ristiin. Enkä vaatinut - sillä seurasin silmä kovana meidän omaa passipinoamme, joka oli juuri lopulta työn alla ja johon näin huolellisen miesvirkailijan ensin liimaavaan viisumeja, sitten hönkivän niihin ja varovasti irrottavan ne ja liimaavan toisin. Päätin siis haukkamaisesti vahtia hänen työtään. (Varmaan aika ärsyttävää.)
Kohtelias mies kyllästyi lopulta ja haki ulkoa pitkän kepin, jolla alkoi sohia seinänvierustaa. Virkailijanainen ei keskeyttänyt työtään. Kohtelias mies siirsi uhkarohkeasti kevyttä lastulevytiskiä - virkailijanaisen ilmekään ei värähtänyt. Passi kuitenkin pysyi ulottumattomissa. Kohtelias mies siirsi tiskiä lisää ja alkoi riisutua. Hän otti pois takkinsa ja huivinsa ja ryömi pienestä raosta tiskin ja seinän väliin ja sieltä tiskin alle. Virkailijanainen kohotti kulmakarvojaan. Kohtelias mies sai kuin saikin passinsa, yleisö taputti suoritukselle ja virkailijanainen jatkoi työtään. Tiski siirrettiin takaisin paikoilleen - niin että rako jäi yhä.
Meidän passimme saatiin valmiiksi. Näin, kun huolellinen miesvirkailijani pinosi ne yhteen - ja h e i t t i minua kohti. Paria senttiä vaille jäi, etteivät kaikki viisi passiamme pudonneet samaiseen rakoon tiskin taakse.
Voi Nepal. Jännitystä joka mutkassa.
![]() |
| Tapahtumapaikka |
![]() |
| Kohtelias mies ja ensimmäinen yritys. |
![]() |
| Kohtelias mies naisystävänsä kanssa tutkii tilannetta ja mahdollisuuksiaan. |



Kiitos! Tästä tarinasta. Pelasti surkean päivän. Olisinpa siellä teidän kanssa ihmettelemässä lentäviä passeja sun muita! Muisk.
VastaaPoistaNo niinpä, olisitpa täällä <3 Otettais sut heti. Mutta mä en usko, että sulla supertoimittajalla on koskaan surkeaa päivää! ;) Kiva jos passitarina piristi. Tilanne oli jotenkin niin epätodellinen.
PoistaMuisk!!