Mintulla oli koulussa Viikinkipäivä.
Kyllä, otimme päivän vähän omaksemme (onhan Suomessa ainakin melkein ollut viikinkejä) ja panostimme Mintun asuun.
Huomasin, että olimme vuosi sitten aloittaneet uintikauden täsmälleen tähän aikaan. Nytkin meillä kyllä on jo kausikortit ostettuina, mutta joko olemme aasialaistuneet ja koemme, että on liian kylmä uimiseen tai kevät on vähän myöhässä täällä. Vaikka näissä kuvissa olemme illan viilettyä käärineet villatakkeja ympärillemme, on täällä päivisin jo ihanan lämmin. Lapset voivat hyvin aamuisin polkea t-paidoissa kouluun. Kevät on siis tullut Kathmanduunkin ja mikä on hauska huomata - minusta paras keväänmerkki on heinäsirkkojen siritys.
Yhtenä iltana lämmitimme pitkästä aikaa kattosaunamme, söimme päivällista katolla ja vain olimme. Tämän hetken voimalla jaksaa taas Heikin huomenna alkavan Bangladeshin-matkan.
(Alueellamme on ollut murtovarkaita, mutta asia ei sinänsä minua niin huoleta, onhan meillä Hatti ja yleensä vartijakin. Kokeilin kuitenkin huvikseni ikkunoidemme kaltereita, ilmeisesti ensimmäistä kertaa, sillä suurin osa kaltereista oli kokonaan irti, ilman ruuveja! Heikki sai sitten pakkaamisen ohella ruuvailla kaltereita paikoilleen.)
Tottakai olisi ihana kun voisimme saada mummin, mamman, lasten serkkuja, rakkaan ystävän tai sukulaisen luoksemme. Kyllä me kaikkia teitä kaipaamme.
Kyllä, otimme päivän vähän omaksemme (onhan Suomessa ainakin melkein ollut viikinkejä) ja panostimme Mintun asuun.
Huomasin, että olimme vuosi sitten aloittaneet uintikauden täsmälleen tähän aikaan. Nytkin meillä kyllä on jo kausikortit ostettuina, mutta joko olemme aasialaistuneet ja koemme, että on liian kylmä uimiseen tai kevät on vähän myöhässä täällä. Vaikka näissä kuvissa olemme illan viilettyä käärineet villatakkeja ympärillemme, on täällä päivisin jo ihanan lämmin. Lapset voivat hyvin aamuisin polkea t-paidoissa kouluun. Kevät on siis tullut Kathmanduunkin ja mikä on hauska huomata - minusta paras keväänmerkki on heinäsirkkojen siritys.
Yhtenä iltana lämmitimme pitkästä aikaa kattosaunamme, söimme päivällista katolla ja vain olimme. Tämän hetken voimalla jaksaa taas Heikin huomenna alkavan Bangladeshin-matkan.
(Alueellamme on ollut murtovarkaita, mutta asia ei sinänsä minua niin huoleta, onhan meillä Hatti ja yleensä vartijakin. Kokeilin kuitenkin huvikseni ikkunoidemme kaltereita, ilmeisesti ensimmäistä kertaa, sillä suurin osa kaltereista oli kokonaan irti, ilman ruuveja! Heikki sai sitten pakkaamisen ohella ruuvailla kaltereita paikoilleen.)
Tottakai olisi ihana kun voisimme saada mummin, mamman, lasten serkkuja, rakkaan ystävän tai sukulaisen luoksemme. Kyllä me kaikkia teitä kaipaamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti