Joskus mietin, miksi minä arka ja rutiineja rakastava ihminen olen tällaisessa seikkailuhenkisessä työssä. Työssä, jossa asiat ja suunnitelmat muuttuvat koko ajan. Meillä on kollegoiden kanssa sanonta, että asiat hoidetaan joko Suomen-tyylillä (tarkkaan etukäteen sopien) tai Nepalin-tyylillä (viime hetkellä ja kaikki mahdolliset epäselvyydet hyväksyen). Esimerkiksi tämän kevään kenttämatkat olimme sopineet Mandiran kanssa Suomen-tyylillä ja kuitenkin ne tuppaavat menemään Nepalin-tyylillä. Siinä hetkessä, kun en jaksaisi näitä jatkuvia muutoksia, on vain pakko ottaa asiat huumorilla - ja Nepalin-tyylillä. Hyvä niin! Elämänkoulua kerrakseen.
[Oikeasti olen rohkea ja seikkailuhenkinen.]
Onneksi jotkin asiat eivät muutu. Alla on valokuvia muutamista joko muuttumattomista tai iloa tuottavista asioista.
Ennen kuvia kerron kuitenkin lyhyesti kaksi asiaa:
1) Olemme olleet vähän sairaina. Nepalit sanovat, että sairastaminen johtuu sään muuttumisesta (kylmästä lämpimäksi). Olen nämä vuodet nauranut asialle, mutta nyt kun katsoin sairastelukalenteriani (minä kätevänä emäntänä pidän sellaista lapsistamme) on totta, että olemme aina sairastaneet tällaisiä epämääräisiä tauteja maalis-huhtikuussa. Nepalin-tyyli (tai tieto) taitaa olla oikea.
Siiri oli jo niin sairaana, että häntä uhkasi kuivuminen ja tiputusletku Ciwecissä. Tämä muistutuksena: vaikka mahatauti ei ollut ollenkaan vakavan oloinen, voi pieni ihminen mennä äkkiä huonoon kuntoon.
2) Lasten kuulumiset: Heikki kävi eilen kaikkien lasten opettaja-vanhempitapaamisissa. On ilo voida kertoa - tietysti teille kaikille blogin lukijoille - erityisesti lähisukulaisillemme, että kaikilla lapsilla tuntuu menevän koulussa oikein hyvin.
Siiri on luokkansa nuorin, mutta hienosti mukana kaikessa. Hän puhuu jo kokonaisia lauseita englanniksi. Siirin kohdalla kolmikielisyys on toisinaan hämmästyttävää, kun hän kotona ollessaan kommunikoi Dilun kanssa pääosin nepaliksi. Siiri rakastaa koulun tarjoamia aktiviteetteja: näytelmiä, liikuntaa, kirjastoa jne.
Santtu on puolestaan luokkansa älykkö. Opettaja kehotti meitä miettimään Santun mahdollista siirtämistä yhden luokan yli (eli ensi syksynä suoraan 2-luokalle) koska hän on lukemisessa, matematiikassa ja muissa taidoissa niin pitkällä. Tahdon tässä huomauttaa, miten yksilöllisiä lapset ovat, sillä Santun oppiminen on mennyt vastoin monia olettamuksia: hän oppi itse lukemaan jo lähes vuosi sitten ja on siitä lähtien harjoitellut (omasta tahdostaan) lukemista sekä suomeksi että englanniksi. Nyt hän lukee sujuvasti molemmilla kielillä. Joskus hän alkaa ääntää suomea englannin äänteillä, mutta vaihtaa sen pian. [Hyvin todennäköisesti emme kuitenkaan siirrä Santtua luokkaa ylemmäs, sillä tässä ryhmässä on hyvä olla ja muutos voisi kuitenkin olla vaikea. Ehkä annamme hänen patsastella luokan nerona. Brittikoulussa on sekin hyvä puoli, että Santtu voi jo nyt loikata 1-luokkaan matikan tunnin ajaksi, jos oman luokan tehtävät tuntuvat liian helpoilta.] Santtu pelaa jalkapalloa ja sählyä ja on mukana musiikkikerhossa, mutta haluaisi alkaa kunnolla harjoitella jonkin instrumentin soittamista.
Minttu taas on perheemme tunnollinen ahertaja, joka ei ehkä loista luokassa, mutta on kerännyt kaikkein eniten (ja hurjaa vauhtia) house pointeja. Minttu sai erityiskehuja käsialastaan, matemaattisista taidoistaan ja englannistaan - hän pystyy kyseenalaistamaan hyvinkin abstrakteja asioita englanniksi ja puhuu englantia todella sujavasti. Mintun lukeminen sujuu molemmilla kielillä, mutta hänen lukemisestaan puuttuu ilo. Tästä syytän valitettavasti itseäni, sillä Nepaliin muuttaessamme Mintun ollessa 5, yritin puoliväkisin opettaa hänelle lukemista, jotta hänen olisi helpompi alkaa lukea englanniksi. Minttu oppi molemmat, mutta vailla iloa ja lukeminen on hänelle täyttä työtä. Minttu rakastaa eko-kerhoa, tennistä ja flamencoa ja odottaa todella kovasti kohta alkavaa uintikautta. Lisäksi hän uppoutuisi tuntikausiksi Tintteihin, Aku Ankkoihin jne.
Mutta hyvin siis on asiat ja siitä olemme kiitollisia.
Sitten kuviin, joita tässä nyt on vähän enemmän kuin muutama. No ensi kerralla sitten taas lyhyesti ja ytimekkäästi!
Nepalin mahtava luonto. Nämä kuvat on otettu pari viikkoa sitten Nagarkotista. (Enää ei kuoritakkia tarvitse.)
Ystävät, eri puolella maailmaa. Meininki on kuitenkin sama. Tässä yökyläilyä.
2-vuotispäivän skoolausta. Hienoa, että voi jakaa merkkipaalut ystävän kanssa!
Brittikoulun ohjelmanumerot. Tässä kuvia viime perjantain eko-päivästä, jossa Minttu piti Coconyt Shy -ständiä.
Perheemme pelaajat... Kaikki voittivat taas t-paidat pallonheitossa.
Peliteeman jatkoa. Koko perheen lautapelit. Näissä kuvissa näkyvä Dixit-lautapeli on viime aikoina ollut perheemme suosikki. Siirikin pelaa sitä omilla korteillaan, vaikka pelin ikäsuositus on 8. Pelin ideana on lauseella tai sanalla kuvata jotakin omaa korttia. Kaikki etsivät korteistaan omasta mielestään kuvausta vastaavan kortin ja sitten kortit lyödään pöytään. Tarkoitus on, että joku, mutta eivät kaikki, arvaisi omaa korttia. On hauskaa, miten erilailla samoista asioista ajattelemmekaan!
Peli- ja leikkiseura. Olemme saaneet nauttia kyläilijöistä, niin vieraammista kuin tutuista.
TYÖ. Olkoonkin Nepal-tyyliin. Heh ;)
Maatalousmarkkinat (joita Kathmandussa järjestetään viikonloppuisin useita) ja sen jälkeiset pitkät brunssit, joko perheen tai ystävien kesken.
Sisarukset, jotka hoitavat toisiaan. Minttu ja Santtu kasasivat kaikki mahdolliset Siirin tarvitsemat tavarat tämän sairasvuoteelle ja pitivät pikkusiskolle seuraa.
Koiruudet...
Dilu, joka hoitaa meitä. Ja pesee, kuorii ja pilkkoo vihannekset ja hedelmät valmiiksi. Se ON luksusta.
Tästä postauksesta ei näytä tulevan loppua. Loppuun kuitenkin vielä toteamus edelliseen postaukseen liittyen... Filippiinittäret kuvasivat itseään tyylillä! Ja me olimme kuvauksesta innoissamme, kuten kuvasta näkyy.
MOIDO!
[Oikeasti olen rohkea ja seikkailuhenkinen.]
Onneksi jotkin asiat eivät muutu. Alla on valokuvia muutamista joko muuttumattomista tai iloa tuottavista asioista.
Ennen kuvia kerron kuitenkin lyhyesti kaksi asiaa:
1) Olemme olleet vähän sairaina. Nepalit sanovat, että sairastaminen johtuu sään muuttumisesta (kylmästä lämpimäksi). Olen nämä vuodet nauranut asialle, mutta nyt kun katsoin sairastelukalenteriani (minä kätevänä emäntänä pidän sellaista lapsistamme) on totta, että olemme aina sairastaneet tällaisiä epämääräisiä tauteja maalis-huhtikuussa. Nepalin-tyyli (tai tieto) taitaa olla oikea.
Siiri oli jo niin sairaana, että häntä uhkasi kuivuminen ja tiputusletku Ciwecissä. Tämä muistutuksena: vaikka mahatauti ei ollut ollenkaan vakavan oloinen, voi pieni ihminen mennä äkkiä huonoon kuntoon.
2) Lasten kuulumiset: Heikki kävi eilen kaikkien lasten opettaja-vanhempitapaamisissa. On ilo voida kertoa - tietysti teille kaikille blogin lukijoille - erityisesti lähisukulaisillemme, että kaikilla lapsilla tuntuu menevän koulussa oikein hyvin.
Siiri on luokkansa nuorin, mutta hienosti mukana kaikessa. Hän puhuu jo kokonaisia lauseita englanniksi. Siirin kohdalla kolmikielisyys on toisinaan hämmästyttävää, kun hän kotona ollessaan kommunikoi Dilun kanssa pääosin nepaliksi. Siiri rakastaa koulun tarjoamia aktiviteetteja: näytelmiä, liikuntaa, kirjastoa jne.
Santtu on puolestaan luokkansa älykkö. Opettaja kehotti meitä miettimään Santun mahdollista siirtämistä yhden luokan yli (eli ensi syksynä suoraan 2-luokalle) koska hän on lukemisessa, matematiikassa ja muissa taidoissa niin pitkällä. Tahdon tässä huomauttaa, miten yksilöllisiä lapset ovat, sillä Santun oppiminen on mennyt vastoin monia olettamuksia: hän oppi itse lukemaan jo lähes vuosi sitten ja on siitä lähtien harjoitellut (omasta tahdostaan) lukemista sekä suomeksi että englanniksi. Nyt hän lukee sujuvasti molemmilla kielillä. Joskus hän alkaa ääntää suomea englannin äänteillä, mutta vaihtaa sen pian. [Hyvin todennäköisesti emme kuitenkaan siirrä Santtua luokkaa ylemmäs, sillä tässä ryhmässä on hyvä olla ja muutos voisi kuitenkin olla vaikea. Ehkä annamme hänen patsastella luokan nerona. Brittikoulussa on sekin hyvä puoli, että Santtu voi jo nyt loikata 1-luokkaan matikan tunnin ajaksi, jos oman luokan tehtävät tuntuvat liian helpoilta.] Santtu pelaa jalkapalloa ja sählyä ja on mukana musiikkikerhossa, mutta haluaisi alkaa kunnolla harjoitella jonkin instrumentin soittamista.
Minttu taas on perheemme tunnollinen ahertaja, joka ei ehkä loista luokassa, mutta on kerännyt kaikkein eniten (ja hurjaa vauhtia) house pointeja. Minttu sai erityiskehuja käsialastaan, matemaattisista taidoistaan ja englannistaan - hän pystyy kyseenalaistamaan hyvinkin abstrakteja asioita englanniksi ja puhuu englantia todella sujavasti. Mintun lukeminen sujuu molemmilla kielillä, mutta hänen lukemisestaan puuttuu ilo. Tästä syytän valitettavasti itseäni, sillä Nepaliin muuttaessamme Mintun ollessa 5, yritin puoliväkisin opettaa hänelle lukemista, jotta hänen olisi helpompi alkaa lukea englanniksi. Minttu oppi molemmat, mutta vailla iloa ja lukeminen on hänelle täyttä työtä. Minttu rakastaa eko-kerhoa, tennistä ja flamencoa ja odottaa todella kovasti kohta alkavaa uintikautta. Lisäksi hän uppoutuisi tuntikausiksi Tintteihin, Aku Ankkoihin jne.
Mutta hyvin siis on asiat ja siitä olemme kiitollisia.
Sitten kuviin, joita tässä nyt on vähän enemmän kuin muutama. No ensi kerralla sitten taas lyhyesti ja ytimekkäästi!
Nepalin mahtava luonto. Nämä kuvat on otettu pari viikkoa sitten Nagarkotista. (Enää ei kuoritakkia tarvitse.)
Ystävät, eri puolella maailmaa. Meininki on kuitenkin sama. Tässä yökyläilyä.
 |
| Mintun isommat serkut arvaavat varmasti leffan! |
2-vuotispäivän skoolausta. Hienoa, että voi jakaa merkkipaalut ystävän kanssa!
Brittikoulun ohjelmanumerot. Tässä kuvia viime perjantain eko-päivästä, jossa Minttu piti Coconyt Shy -ständiä.
Perheemme pelaajat... Kaikki voittivat taas t-paidat pallonheitossa.
 |
| (Aika hyvä kuva, vaikka itse sanonkin.) :) |
Peliteeman jatkoa. Koko perheen lautapelit. Näissä kuvissa näkyvä Dixit-lautapeli on viime aikoina ollut perheemme suosikki. Siirikin pelaa sitä omilla korteillaan, vaikka pelin ikäsuositus on 8. Pelin ideana on lauseella tai sanalla kuvata jotakin omaa korttia. Kaikki etsivät korteistaan omasta mielestään kuvausta vastaavan kortin ja sitten kortit lyödään pöytään. Tarkoitus on, että joku, mutta eivät kaikki, arvaisi omaa korttia. On hauskaa, miten erilailla samoista asioista ajattelemmekaan!
Peli- ja leikkiseura. Olemme saaneet nauttia kyläilijöistä, niin vieraammista kuin tutuista.
 |
| (Takana oleva lelukaaos johtuu osittain siitä, että olemme järjes.. siis sisustaneet kotiamme uudelleen.) (Muutoin meillä ei ole koskaan lelu- tai muutakaan kaaosta.) |
TYÖ. Olkoonkin Nepal-tyyliin. Heh ;)
Maatalousmarkkinat (joita Kathmandussa järjestetään viikonloppuisin useita) ja sen jälkeiset pitkät brunssit, joko perheen tai ystävien kesken.
Sisarukset, jotka hoitavat toisiaan. Minttu ja Santtu kasasivat kaikki mahdolliset Siirin tarvitsemat tavarat tämän sairasvuoteelle ja pitivät pikkusiskolle seuraa.
Koiruudet...
Dilu, joka hoitaa meitä. Ja pesee, kuorii ja pilkkoo vihannekset ja hedelmät valmiiksi. Se ON luksusta.
Tästä postauksesta ei näytä tulevan loppua. Loppuun kuitenkin vielä toteamus edelliseen postaukseen liittyen... Filippiinittäret kuvasivat itseään tyylillä! Ja me olimme kuvauksesta innoissamme, kuten kuvasta näkyy.
MOIDO!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti