maanantai 17. maaliskuuta 2014

Pukeutumiskriisiä pukkaa

Kathmandu on länsimaalaistunut kahdessa vuodessa. Kun tulimme, kiirehdin ostamaan pitkiä tunikoja ja kurtia. Nyt kahden vuoden jälkeen koen toisinaan palavereissa olevani pukeutunut enemmän nepalilaisittain kuin naispuoliset kollegani. Tietysti suurin osa Kathmandun naisista pukeutuu kurta-asuun, eikä muunmuassa lyhyet hameet tai shortsit ole edelleenkään hyväksyttäviä. Silti muutosta on tapahtunut. Se tuntuu vähän surulliselta. Kulttuurien muuttuminen on vääjäämätöntä, ja haluammehan mekin ehkä muuttaa joitakin asioita (naisten oikeudet nyt vaikka esimerkiksi) mutta kuinka paljon mahdamme vaikuttaa näihin toisiin muutoksiin, kuten vaikkapa pukeutumiseen? Minua ei kukaan nepalilainen nainen ole voinut nähdä täällä narutopissa ja minihameessa, mutta tuommeko kuitenkin länsimaisia asioita mukanamme, tahtomatta ja tahtoen? Onko se hyvä vai huono?

Asian syvällinen pohdiskelu on tarpeen, mutta nyt jätän sen ja kerron pari kohtausta arkiaamuistamme.

1. Minä olen pukenut ylleni kauluspaidan, pitkänmallisen sellaisen. Olen tuonut paidan Suomesta, mutta en ole tainnut kertaakaan käyttää sitä täällä.
Siiri: Äiti sulla on ruma paita päällä!
Santtu: No ei niin ruma, mutta tosi poikamainen.
Siiri: Laita joku kaunis paita.

2. Olen pukenut ylleni mustan peruspaidan, jossa on pari hauskaa yksityiskohtaa.
Minttu: Äiti, ööh, toi on vähän nuoremman ihmisen paita kyllä. Vaikka niinkuin Lotan (Mintun 14-v serkku, toim. huom.). Sä olet liian vanha tohon paitaan.

3. Etsiskelen netistä mekkoja ja juhlapukuja miettien ensi kesän erästä suurta juhlaa. Aion ehkä teettää itselleni mekon täällä. Löydän ensimmäisen mieleiseni. Klikkaan kuvaa. Mekko löytyy verkkokaupan sivuilta kategoriasta "Morsiamen äidin vaatteet". Eih!

5 kommenttia:

  1. Kiitos Anni päivän piristyksestä! Lapset on ihan parhaita suoruudessaan. Holi-kuvat näytti mahtavilta ja se suklaahyvyys. Sitä pitäis ehkä kokeilla täälläkin. Meillä lapset odottaa Sonkrania ja vesisotaa. Ensi kuussa sitten. Iloa eloon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ja kai me vaan sit vanhetaan - juuri yksi päivä mietittiin, milloin alkaa virallisesti keski-ikäisyys. Kääk! ;) Joo, hauskoja nää erilaiset juhlat, niinkuin holit ja sonkranit. Sitten joskus Suomessa varmasti muistellaan ja kaivataan niitä. Voikaa hyvin, terkkuja kaikille!

      Poista
  2. Moikka morsiamen äiti! :) Hei yksi kysymys liittyen tuohon Holi-postaukseen: en edelleenkään ihan tajua, miten noita värijauheita käytetään. Sekoitetaanko ne veteen vai mitä? Entä mistä jauheet on tehty? Ihmettelin niitä silloin viime syksynä moneen otteeseen mutta unohdin varmaan kysyä tarkemmin.

    Mä muistan myös mun ja Mintun muotiaiheisen keskustelun: Minttu kertoi tykkäävänsä kaikista väreistä paitsi harmaasta. Kerroin, että mun vaatekaapissa taitaa olla harmaata ehdottomasti eniten :) Kummasti silmä tottui väreihin siellä puolella maailmaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tervepä terve! :)

      Värijauheet ovat joko luonnonmukaisia tai keinotekoisia. Perinteisesti tietysti luonnonmukaisia, ja edelleen kai suurin osa on luonnonmukaisia. Jauheita tehdään mm. kurkumasta, sahramista, neemipuun lehdistä ja dhak-puun kukista (puu on latinaksi Butea monosperma, en tiedä nimeä suomeksi). Esimerkiksi kurkuma kuivataan ja jauhetaan, jolloin saadaan keltaista ja jos jauheeseen lisätään kalsiumhydroksidia, saadaan punaista. Jauheita käytetään sellaisenaan (holina lätkitään toisten kasvoihin) ja niitä käytetäänkin hyvin monissa hinduseremonioissa ja tikoissa. Mutta holina usein jauhe sekoitetaan veteen, jolloin saadaan värjättyä vettä. Värit ei lähde kunnolla vaatteista pois, joten siksi mekin pukeudutaan mahdollisimman huonoihin vaatteisiin holin aikana.

      Ostitko sä niitä värikkäitä vaatteita vielä Delhistä? Joo, täällä on eri tavalla värikästä (paitsi talvella kun kaikki vetävät värikkäiden vaatteidensa päälle harmaat toppatakit).

      Poista
    2. Lisäys vielä, juttelin aiheesta Mandiran kanssa. Kun punaisesta jauheesta tehdään tikoja, jauheeseen lisätään voita ja tuhkaa. Samoin ne pienten lasten silmämeikit on tehty tuhkasta ja voista (ja siis niiden uskotaan olevan silmille hyväksi). Hindut voivat laittaa itselleen tikan ennen temppeliin menoa tai puhdistautumisen jälkeen. Tika painetaan otsaan aina oikean käden nimettömällä (vasemman käden katsotaan olevan epäpuhdas). Lisäksi dashainin ja muiden erityisjuhlien aikaan tikaan lisätään riisiä. Kun kaikki suvun vanhimmat asettavat tikoja nuorempien otsalle, voi tuloksena olla se, että koko otsa on punaisen riisimössön peitossa. Niitä näkee täällä aina silloin tällöin. Vielä tikan paikasta: se asetetaan otsalle siihen kohtaan, missä on "kolmas silmä". Tällä kolmannella silmällä me katsomme maailmaa silloin, kun silmämme ovat kiinni. Hindut uskovat myös, että maailmanloppu koittaa silloin kun Shiva aukaisee kolmannen silmänsä. Tikoja tehdään myös keinotekoisesti. Perinteen mukaan naimisissa olevat naiset käyttävät tikaa joka päivä, avioliitossa elämisen merkkinä. Tämä tika on usein melko pieni ja kuulemma keinotekoisista aineista tehty. Eri asia sitten taas on sindur, punainen pitkä viiva, joka alkaa naisen otsasta ja jatkuu päälaen yli keskijakausta pitkin. Ainoastaan aviomies saa tehdä sindurin ja se merkitsee, että nainen kuuluu miehelleen. Vielä lisäys, että daliteilla näkee hyvin harvoin tikoja tms, vaikka ovat toki yleensä hinduja. Tämä johtuu siitä, että uskontoon liittyvät riitit ja temppeleissä käyminen on heiltä kiellettyä.

      Poista