tiistai 25. maaliskuuta 2014

Varjosta valoon

"Tukenne tuo meidät vammaiset varjosta valoon. Apunne ansiosta voi vammainenkin olla kykeneväinen."

Näin sanoi minulle nuori mies nimeltä Toya. Hän on näkövammainen opiskelijamme Palpassa. Toyan sanat jäivät mieleeni pitkäksi aikaa. Tapasin Palpan ja Rupandehin lääneissä myös monia muita vammaisia kumminuoriamme. Heidän tarinansa ovat todella koskettavia.

Monen vammaisen lapsen ja nuoren elinolot voivat olla todella kurjat, sillä edelleen vammaisia hävetään ja piilotellaan. Heidän uskotaan olevan rangaistus perheelle jostakin edellisessä elämässä tehdystä teosta. Vammaisen lapsen kouluttamisen katsotaan olevan turhaa ja ilman pääsyä kouluun vammainen lapsi joutuu tekemään ainoastaan kotitöitä.

Onneksi pienelläkin tuella voimme auttaa. Tietoisuuden lisääminen sekä vammaisten oikeuksista että mahdollisuuksista on myös yhtä tärkeää.

Moni vamma olisi myös estettävissä, jos terveydenhoitopalvelut ja niistä tietoisuus saataisiin ulotettua mahdollisimman monen saataville. Kumminuoriamme haastatellessa kuulee surullisen usein tarinoita siitä, miten tauteja ei ole hoidettu - koska ei ole ollut rahaa tai tietoa mahdollisuuksista - vaan on yritetty perinnekonstein parantaa tauteja. Perinnekeinoihin kuuluu mm. eläinten uhraaminen, jotta tauti poistuisi jonkun ruumiista.

Tässä vähän kuvamatkaa Palpaan. Matkallamme oli tosin hyvin sateinen sää, joten "pala kauneinta Nepalia" jäi kunnolla näkemättä.



Kuvia Tansenin sairaalasta, jota Lähetysseura on tukenut monen vuoden ajan:







Sairaalan odotushuone


Kuva otettu äidille ja Teressalle :)


Tansenissa oli festivaali (jonka nimeä en muista) alkamassa.


Kummiopiskelijoitamme Tansenin kaupungissa:


Asha ja Samjhana
Kummiopiskelijoitamme Madanpokharassa:

Äärimmäisenä oikealla Toya.


Tässä valmistetaan meille lounasta.




Sisarukset, kaikki kolme asuvat asuntolassa.

"Pitäähän sinustakin kuva ottaa kun saat huivin kaulaasi!" :)

Rupandehista, läheltä Intian rajaa:



Kuurojen koulu - kaikki uteliaina seuraamassa, mitä ulkomaalaiset puuhaavat.

Kumminuoremme Dila ja Laxmi
Kummiopiskelijoitamme Butwalissa:



Dil Maya ja Kimanan

4 kommenttia:

  1. Kiitos kuvan ommaamisesta! :) Tuo paikka olisi pitänyt kyllä nähdä ihan omin silmin, samoin kyllä yleensäkin koko legendaarinen Tansenin sairaala.

    Kiitos taas tosi kivoista teksteistä ja kuvista viimeaikoina! Erityisesti jäi mieleen se Anni sun vaatejuttu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te tt:t olette usein mun mielessä, erityisesti tietysti vammaistyöhön liittyen. <3

      Kiitos ja samoin! Ahkerasti luen teidän blogia, mutta harvoin tulee kommentoitua. Halaukset!

      Poista
  2. Aion opetalla kirjoittamaan tuon "toimintaterapian" nepaliksi. Se on niin kaunis, kuin ornamentti, jossa sanotaan: Tulkaa rakkaat, suurisilmäiset, ihanat lapset tänne harjoittelemaan. Jos vien sen terveyskeskukseen, niin Niina saa sillä toivottaa nepalilaiset tervetulleiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Jos sen teet, niin herättää varmaan kyllä huomiota, jos siellä on ketään intialaistaustaisia maahanmuuttajia. Sehän olisi heille kivaa nähdä tervetulotoivotus lähes omalla kielellä! Ja sinä se näet kauniita ornamentteja ja muuta kauneutta joka puolella, sekin on ihana taito.

      Poista