Kathmandu, Nepal

Perillä ollaan ja kiitos jounille tilanteemme päivittämisestä tänne :)

Ensimmäiset savuntuoksuiset henkäisyt, Khatmandun ilmaa.

23 tunnin matkustuksen jälkeen saavuimme pienen kiertelyn (Khatmandun lentokenttä oli sopivasti suljettu 17-19 välisen ajan ruohikkopalosta johtuen ja me muutaman ympyrän (30 min) sitten pyörimme koneella Kathmandun yläpuolella, syytä tietämättä) jälkeen perille n. klo 19.10. Matka oli ehkä odotettua rankempi, varsinkin kun Mintulla oli enemmän tai vähemmän huonompi olo kaikilla kolmella lennolla. Abu Dhabin loungessa vietetty 5 tuntia kuitenkin oli erittäin mieluisa kokemus ja varsin suositeltavaa, vaikka se vähän kustantaakin.

Tämä auto oli vain meidän matkatavaroille.

Kentältä kului sitten reilu tunti, ennen kuin viisumit oli kunnossa ja 7 matkalaukkua ja 7 käsimatkatavaraa oli saatu kärryille pakattua. Kentältä sitten matkasimme hotellille, jossa tulemme ensimmäisen viikon asustelemaan. Matka oli pimeä ja näkymät vaihtelevia. Meillä on tosiaan täällä ollut hieman yhteysongelmia, kun Annin dna-liittymä ei toiminut ollenkaan, Nepal-liittymistä soittaminen ulkomaille oli vahingossa estetty (pitäis korjaantua parissa päivässä) ja vieläkään muutamalle henkilölle ei mene tekstiviestit perille ollenkaan (syy täysi mysteeri). Tähän kun lisätään pari ukkosmyrskyä (täällä ei ole satanut pariin kuukauteen (tuli siis tarpeeseen) ja ilmeisesti ei sitten eilisen ja tämän päiväisen sateen jälkeen taas sada neljään kuukauteen) ja jatkuvat sähkökatkot (sähköt tällä hetkelle ilman generaattoreita tai akkuja päällä keskipäivällä ja keskiyöllä 4 tuntia) on alku ollut riittävän haastava. Skype saatiin tänä illalla jo täällä hotellilla toimimaan toiseen koneeseen ja netit molempiin. Että eiköhän nämä tämä tästä ala sutjaantumaan. Yhteysongelmat ovat kuitenkin henkisesti olleet vaikeita, kun niiden nyt ikävästä ja mm. maanjäristysuhkasta (tänään saatiin jo paksu selviytysmis/toimintasuunnitelma järistyksen sattuessa) johtuen toivoisi toimivan luotettavasti, sinne koti Suomeen asti. Lisäksi täällä on sisällä taloissa edelleen (ulkona varjossa oli edellispäivänä, kun aurinko paistoi jo 22 c.) todella kylmä ja vaikka tämä tiedettiin on se silti totuttelun paikka.

Sirpukkamme

Tänään (kello on kyllä täällä taas jo yli 1) sitten herättyämme 11.30 suuntasimme viikko-ohjelma mukaisesti tulevalle toimistollemme (tai ainakin Annin toimistolle) ja saimme viettää mukavan pienen tervetulotilaisuuden ja tutustua ihmisiin. Tämä tuntui jo hyvältä. Täältä suuntasimme uuteen kotiimme, johon viikon kuluessa tehdään viimeiset maalaukset ja hankinnat, jotta ensi viikon alussa sinne sitten pääsisimme muuttamaan. Koti näytti hyvältä ja olisi kiva päästä nopeammin asettautumaan. Samalla pääsimme nopeasti tervehtimään naapurimmekin ja iloksemme saimme huomata seinänaapurissa asuvan 5 vuotiaan tytön, joka Minttua ilahdutti kovasti. Minttu jo valitsi sitten itselleen huoneen, josta on parvekeyhteys naapuritaloon (tämän huoneen on kyllä tarkoitus olla meidän yhteinen talvinen makuuhuone, kun sijaitsee kolmannessa kerroksessa, yhdessä keittiön kanssa. Kotiin oli siis ihana päästä käymään ja vierashuoneitakin on sitten riittävästi :)

Täältä sitten jo suuntasimme kiireellä, hotelli piipahduksen jälkeen Nepalin suomalaisten tapaamiseen, joita järjestetään muutaman viikon välein. Matka kaupunkin toiselle puolelle (11 km) kesti ruuhkassa ja sokkelokujia ajellessa reilun tunnin. Matkalla näimme paremmassa valossa vähän kaupunkia, ensimmäisen apinan ja kaupungin läpi kulkevan joenkin, joka oli kyllä karmeaa nähtävää. Yleisesti vesistöt kaupungissa ovat ihan piristäviä juttuja, mutta tämä kyllä oli likaisuudessaan todella masentavaa nähtävää. Muuten kaupungista ei hirvittävän likaista (vertailu on kyllä hankalaa) kuvaa ole, vaikka roskia kyllä on siellä täällä. Tiet (jos näitä kujia voi tieksi kutsua) ovat aika huonossa kunnossa ja todella ahtaita, muutamaa valtaväylää lukuunottamatta. Talotkin on monin paikoin aika huonokuntoisia ja hökkeleitä erinäköisiä, mutta on myös näkymää paremmasta ja sekä teitä, että taloja ollaan monin paikoin parantamassa. Kuitenkaan kaaoksen ja tuhon määrästä ei ole epäilystäkään, jos tänne paha järistys iskee. Tapaaminen meni kuitenkin mukavati, vaikka jouduimmekin ruuan suhteen (jotkut oli kyllä kovin tyytyväisiä) varta vasten tehtyyn suomalaiseen ruokaan. Noviiseiksi meidät kyllä erotti, kun olimme ainoina ilman villasukkia tai tohveleita ja jälleen jalat kylminä.

Vaikka ikävä on jo monin paikoin kova ja tunteet vaihtelevat, on hyvä olla perillä ja ihmiset ympärillä ystävällisiä. Meidät on otettu hyvin vastaan. Parhaat uutiset illalla kuitenkin saimme kuulla sieltä Suomesta, kun pari hassua viisumia oli sinne viimein saapuneet. Onnea, siunausta ja voimia Turkuun, viimeisiin matkavalmisteluihin. Mekin voimme nyt alkaa katselemaan lomalentoja Thaimaan lämpöön :)

Terveisiä siis kotiin, perille olemme päässeet, vaikka matka on vasta alkanut!