Taksimatka

Lähdin aamulla Siirin ja Santun kanssa käymään taas ciwecin
klinikalla, toisella puolella kaupunkia. Santtu sai toisen rabies rokotteen ja
Sirpukalta katsottiin varmuuden vuoksi korvat ja kuunneltiin keuhkot. Sairastelua
tosiaan on riitänyt ja kun Minttu, Santtu ja Anni alkaa olla kunnossa, niin
Siirillä on nyt ollut parina iltana jo yli 39 kuumetta ja raasu nukkuu nytkin
ihanana, mutta lämpöisenä pallona sylissäni. Kaiken muun alkuhässäkän lisäksi
sairastelut turhaan lisäävät taakkaa ja vaikeuttavat varsinkin lasten
kunnollista sopeutumista, kun ei päästä rauhassa touhuilemaan ja tutustumaan
paikkoihin. Toivottavasti vkl päästäisiin jo kukkuloille patikoimaan ja
haukkaamaan raitista ilmaa.

Vaikka klinikalle meno ei koskaan mitenkään mukavaa olekaan, oli meillä Ässien kanssa kuitenkin aika hulvaton taksimatka. Täällä taksit ja kuskit ovat jos jonkinlaisia, mutta
aamuinen oli kyllä kaikessa huvittavuudessaan yliveto. Siirin silloinkin nukkuessa
sylissä, oli meillä Santun kanssa ihmettelemistä, miten oikein perille
pääsemme. Yleisesti täällä kannattaa suosia vanhempia kuskeja, kun ovat monesti
rauhallisempia ja luotettavampia. Tämä kyseinen herra oli siinä viisissä
kymmenissä ja muistutti elävästi Bob Marleyta ilman rastoja. Olin siis hyvin
tyytyväinen onnistuneesta valinnasta ja hintakin oli edullinen (täällä takseissa
on mittarit, mutta niitä ei yleisesti haluta käyttää, kun matka on tällöin
kovin halpa tai sitten niitä on vähän viritelty, joten neuvottelulla kaikki
ovat perillä tyytyväisiä).

Kuskimme kuitenkin osoittautui jo alussa ikäisekseen hyvin
eläväiseksi kaveriksi. Ratti vispasi puolelta toiselle kuin mikäkin, vaikka tie
sisänsä oli aivan suora. Santtukin tähän jo heti alkuun toteamaan, että ollaan
kuin vuoristoradalla. Tyyttiä täällä sinänsä käytetään yleisesti ja mielestäni
kuitenkin aika järkevästi, mutta tämä paineli sitä niin jatkuvalla syötöllä,
että olisi kaverin luullut olevan rumpali, komppi vain oli turhan yksipuolinen.
Oli tie vapaa tai ei, sormi paineli koko matkan tyyt tyyt tyyt tyyt tyyt tyyt
tyyt tyyt. Tässä parasta oli se, että tyyttinappula oli toiseltapuolelta rattia
kulunut jo puhki ja toiseltakin oli merkki kadonnut. Kaveri varmaan vaihtaa
autoa (tai rattia) aina sen mukaan miten tyyttinappula kestää. Jatkuvan ratin
vispauksen ja tyytin lisäksi toinen käsi kävi jatkuvasti joskus valkoisena
ollutta lippalakkia suoristamassa, rätillä naamaa pyyhkimässä ja taas takasin
rattiin, rattia vispaamaan.

Reittivalintakin oli eksoottinen ja matkan varrella ehti
monta kertaa miettimään, että olipa tuossa kivan näköinen pikkukauppa, mutta
ainakaan ensimmäiseen vuoteen en tule koskaan tänne löytämään uudelleen.
Jossain vaiheessa matkaa ihmettelin myös molempien käsien yhtäkkistä
irroittamista ratista, käsien yhteenpainamista ja sitten huitomista sinne sun
tänne, ennenkuin tajusin, että tällöin ohitettiin aina hindutemppeli. Syvästi
uskonnollinen kaveri siis ainakin oli ja tuolla ajotavalla en sitä ihmettele.
Matkan edetessä jouduimme sitten pahaan ruuhkaan ja tähän kuski heikolla
englannilla ”bad traffik jam” käsi viittoo vasemmalle ja sinne siis. Heti
pysähdys ”bad bad traffik jam”, tiukka u-käännös ja takaisin bad traffik
jamiin. Pian tämän jälkeen suuntasimme ahtaalle kävelykadulle (ainakaan muita
autoja ei näkynyt mutta ihmisiä oli paljon), kolmosta silmään (täällä harvoin
päästään edes kakkoselle) ja tyytti lauloi. Kaikessa ihmeellisyydessään tämä
oli oikeastaan ainoa hetki kun pelkäsin, enkä niinkään meidän, kuin kaikkien
edeltä pois hyppivien ihmisten puolesta. Perille päästiin ja sympaattinen
kaveri jatkoi vispaavaa matkaansa eteenpäin.

Toivottavasti meiltä olisi nyt hetkeksi lääkärissä käynnit
suoritettu. Iltapäivällä kävimme taas Annin (ja kipeän Siirin jota emme kotiin
raaski tällä hetkellä jättää) kanssa kielikoulussa ja vaikka jotain jo olemme
oppineet ja opettajamme on todella mukava (ikävä kyllä vaihtuu ensi viikolla)
niin onneksi koulua on vielä paljon edessä. Minulle ei kielen oppinen varmastikaan
tule olemaan helppoa. Tosin
devanagari-aakkosten hahmottaminen on minulle ehkä helpompaa (miksi tietyt merkit
tulevat joskus eteen, joskus taakse tai toisinaan alle ja pällekin). Illalla kävin taas katsomassa muutamaa
asuntoa, mutta mitään lähellekään eilisen tapaista ei tullut vastaan. Eilen siis kävimme katsomassa yhtä ja se
vaikutti hyvältä vaihtoehdolta. Hieman eri suunnassa, erittäin rauhallisella paikalla,
päättyvän tien päässä ja vieressä tyhjä tontti, jossa jalkapallomaali ja
koripalloteline. Mutta katsotaan nyt.

Täällä oli tänään poikkeuksellisen kirkas päivä ja lumihuippuisetvuoret
näkyivät todella kauniisti. Niitä katsellessa mieli rauhoittuu ja niiden
mahtavaa kauneutta ei voi kuin ihmetellä. Tämä olisi varmasti todella kaunis
kaupunki, ilman tätä kaikkea saastetta ja epäjärjestystä.

Saimme tänään uuden nettiyhteyden, joka onneksi näyttää
toimivan nyt siten, että Anni onkin saanut laitettua taas vähän kuvia blogiin. Kello
on sen verran, että lisätään niitä tähän huomenna lisää.