On ilta, pimeää ulkona, mutta valoisaa sisällä (sähköt ovat päällä, vaikka listan mukaan niiden pitäisi olla vielä pari tuntia poissa. Sähkötilanne alkaa siis olla parempi, vaikka suurimman osan vuorokaudesta olemmekin yhä ilman sähköjä). Netti toimii, kaasulämmitin toimii, lämmintä vettäkin tulee mukavasti (ainakin aurinkoisten päivien iltoina).
On monta asiaa, jotka eivät vielä toimi (kuten pesukone), mutta keskitytään positiivisiin puoliin.
Oikeastaan elämä on vähän sellaista, kuin Suomessa on kesämökillä. Kaikki on vähän hankalaa ja vaatii erityispanostusta, mutta kun uudet tavat oppii, ei ne niin kovin hankalia ole.
Meillä on Dilu-didi, Rebekka-lastenhoitaja ja Dambar-pihapoika - luulisi, että pärjäämme. Vartija oli hassu kun ensimmäisenä iltana hän marssi patja kainalossa sisälle nukkumaan. Oli siinä selittämistä, että ööh, eikös vartijan kuuluisi olla ulkona ja hereillä... Hänen kuorsauksensa kantautuu nytkin sisälle asti.
Ekana iltana omassa kodissamme hain Mintun kanssa leikkokukkia maljakkoon (neljä ruusua vajaalla eurolla) ja suklaakakkua leipomosta. Keitimme (muru)kahvit ja nautiskelimme parvekkeellamme vuorinäkymää ihaillen (tai jos käänsi katseensa, niin lukuisia uteliaita naapureiden kasvoja ihaillen).
Olemme olleet flunssaisia ja nyt tuntuu, että flunssa on iskemässä minuunkin. Ei oikein teksti suju, vaikka kaikenlaisia tunnelmia ja hassuja tapauksia olisi täältä kiva kertoa. Kaduilla kulkiessa pöly on kyllä kova, ja saasteetkin, ja olemmekin alkaneet käyttää maskeja tai liinoja kasvojen edessä vilkkaammilla teillä liikkuessamme. Huomenna olisi tarkoitus mennä pikkuisen korkeammalle täältä laaksosta raittiiseen ilmaan patikoimaan. Olemme jo vähän alkaneet haikailla asuntoakin kauempaa keskustasta, mutta ehkä asetumme nyt ensin rauhassa tähän ja katsotaan sitten.
Iltasaduksi aloitimme tänään Katto Kassisen - kiitos Sanna!
On monta asiaa, jotka eivät vielä toimi (kuten pesukone), mutta keskitytään positiivisiin puoliin.
Oikeastaan elämä on vähän sellaista, kuin Suomessa on kesämökillä. Kaikki on vähän hankalaa ja vaatii erityispanostusta, mutta kun uudet tavat oppii, ei ne niin kovin hankalia ole.
Meillä on Dilu-didi, Rebekka-lastenhoitaja ja Dambar-pihapoika - luulisi, että pärjäämme. Vartija oli hassu kun ensimmäisenä iltana hän marssi patja kainalossa sisälle nukkumaan. Oli siinä selittämistä, että ööh, eikös vartijan kuuluisi olla ulkona ja hereillä... Hänen kuorsauksensa kantautuu nytkin sisälle asti.
Ekana iltana omassa kodissamme hain Mintun kanssa leikkokukkia maljakkoon (neljä ruusua vajaalla eurolla) ja suklaakakkua leipomosta. Keitimme (muru)kahvit ja nautiskelimme parvekkeellamme vuorinäkymää ihaillen (tai jos käänsi katseensa, niin lukuisia uteliaita naapureiden kasvoja ihaillen).
Olemme olleet flunssaisia ja nyt tuntuu, että flunssa on iskemässä minuunkin. Ei oikein teksti suju, vaikka kaikenlaisia tunnelmia ja hassuja tapauksia olisi täältä kiva kertoa. Kaduilla kulkiessa pöly on kyllä kova, ja saasteetkin, ja olemmekin alkaneet käyttää maskeja tai liinoja kasvojen edessä vilkkaammilla teillä liikkuessamme. Huomenna olisi tarkoitus mennä pikkuisen korkeammalle täältä laaksosta raittiiseen ilmaan patikoimaan. Olemme jo vähän alkaneet haikailla asuntoakin kauempaa keskustasta, mutta ehkä asetumme nyt ensin rauhassa tähän ja katsotaan sitten.
Iltasaduksi aloitimme tänään Katto Kassisen - kiitos Sanna!
Onnea uuteen kotiin!!
VastaaPoistaMeilläkin Katto Kassinen on odottanut kirjahyllyssä vuoroaan, ja ,uskomatonta, aloitamme sen tänään, eilen saimme Kiljusten herrasväen seikkailut päätökseen :)
Hyviä iltahetkiä toivotellen, Sanna
Voi, mikä hauska telepaattinen yhteys, että luemme Kassista samaan aikaan! Se on niin hauska (vaikka mun mielestä vähän ärsyttäväkin, heh), miten se hauska kohta menee, että "eihän sitä joka päivä ikkunan ohi lennä pientä pulleaa poikaa propelli selässään". :D
VastaaPoista