Kohta olemme olleet täällä viikon. Tuntuu, kuin olisimme olleet jo paljon pitempään!
Viikonloppuna saimme olla perheen kesken ja myös tutustua paremmin muihin suomalaisiin täällä. On ollut todella mukavaa ja tuntuu, että ehkä oma turvaverkko voi alkaa pikkuhiljaa rakentua täälläkin. Sekin tuntuu hauskalta, että vielä on täällä asuvia suomalaisia treffaamatta! Kyllä täällä siis muutkin elävät ja hyvin pärjäävät!
Nepaleihin on perheestämme Minttu tainnut tehdä eniten tuttavuutta. Minttu tuntuu muutenkin solahtaneen tähän maahan kovin hyvin, ainakin näin ensimmäisen viikon jälkeen. Minttu jo hahmottaa ja tunnistaa maamerkeistä, missä mennään, kun sokkeloisilla kujilla kuljemme ja muistaa paikannimiä. Minttu myös mennä viipeltää nepalilasten joukossa ihmeen varauksetta - olisin kuvitellut, että hän jännittäisi heitä enemmän. Tänään meidän piti mennä tutustumaan British Schooliin, mutta tutustumiskäyntimme siirtyi, mistä Minttu oli kovin pahoillaan.
Sunnuntaina olimme mm eläintarhassa Virran perheen kanssa. Eläintarha oli kävijäystävällinen, sillä eläimet näkyivät melko hyvin. Eläinystävällisyydestä en sitten tiedä, vaikeahan eläintarhojen olosuhteita on maallikkona arvioida. No, näimme kuitenkin paljon eläimiä, kuten sarvikuonoja, virtahepoja, tiikerin, hyeenan, Himalajan mustakarhuja jne. Santtu oli innoissaan pelikaaneista - koska ne toivat hänen mieleensä Lahden Pelicansit!
Minttu ja Santtu ovat saaneet valita omiin huoneisiinsa värejä ja verhoja, ja he ovatkin olleet tästä aivan innoissaan. Katajatien kodissamme heillä ei varsinaisesti ollut omia huoneita. Huonekalu-, verho- ja muut ostoksilla käymisemme ovatkin olleet ihan hupaisaa - vaikka aikaavievää - puuhaa. Kuten voitte kuvitella, myyjät sanovat "yes yes", vaikkeivät ymmärtäisi selityksistämme tuon taivaallista. (Useimmiten olemme kuitenkin saaneet tulkin mukaamme.) Talolla käyntimme ovat myös olleet hauskoja. Koko naapurusto kerääntyy aina parvekkeille ja ikkunoihin meitä ihmettelemään. Naapurissamme on lisäksi paikallinen koulu - josta lähtee välituntisin ihan mukavasti ääntä - jonka oppilaat ovat olleet aivan aitaan liimattuja kun me olemme olleet naapurissa. Lapset huutelevat meille englanniksi ja Minttu yrittää aina heille kaikkea vastatakin. Tänään lapset ihmettelivät, kun leikin Mintun, Santun ja Siirin kanssa piilosta pihallamme. He yrittivät auttaa ja huusivat minulle: "Hey mam, your boy is over there!"
Tänään myös "palkkasimme" tulevan kodinhoitajamme, joka aloittaa työssään jo torstaina. Hän on ollut länkkäriperheessä, ja tietää siten mm. tavat, joilla hedelmiä ja vihanneksia täytyy käsitellä, mutta kovin paljoa hän ei ole tehnyt ruokaa. Eikä hän puhu yhtään englantia. Yritinkin selittää hänelle, että opetellaan sitten yhdessä; minä nepalia ja hän ruuanlaittoa. (Tosin en usko, että me kovin nopeasti kyllästymme dahl batiin, mutta toki lapsista voi olla hauskaa saada joskus suomiruokaakin.) Tämä tuleva kodinhoitajamme, nimeltään Dilu (tosin joka toisen naisen nimi täällä on mielestäni Dilu) oli kuitenkin ensimmäinen nepali, joka sai Siirin hymyilemään, mistä hän tietenkin veti koko perheeltämme heti erityispisteet kotiin.
Tällaisia tunnelmia. Toivomme viettävämme viimeisiä öitä hotellissa ja pääsevämme pian muuttamaan omaan kotiin.
Ainiin. Joillekin ehdin jo Suomessa kertoa kotia etsivästä Musti-koirasta, joka oli tulossa meidän koiraksemme. Musti lähti tänään kuitenkin lentämään Swazimaahan, josta hän on kotoisin. Ehkä ihan hyvä näin meidänkin kannaltamme, koska oli Musti kyllä tavattoman iso koira (vaikka Albukseen jo ehdimmekin tottua). Pelkkä Mustin piiskahäntäkin oli Siirin päänkorkeudella!
Viikonloppuna saimme olla perheen kesken ja myös tutustua paremmin muihin suomalaisiin täällä. On ollut todella mukavaa ja tuntuu, että ehkä oma turvaverkko voi alkaa pikkuhiljaa rakentua täälläkin. Sekin tuntuu hauskalta, että vielä on täällä asuvia suomalaisia treffaamatta! Kyllä täällä siis muutkin elävät ja hyvin pärjäävät!
Nepaleihin on perheestämme Minttu tainnut tehdä eniten tuttavuutta. Minttu tuntuu muutenkin solahtaneen tähän maahan kovin hyvin, ainakin näin ensimmäisen viikon jälkeen. Minttu jo hahmottaa ja tunnistaa maamerkeistä, missä mennään, kun sokkeloisilla kujilla kuljemme ja muistaa paikannimiä. Minttu myös mennä viipeltää nepalilasten joukossa ihmeen varauksetta - olisin kuvitellut, että hän jännittäisi heitä enemmän. Tänään meidän piti mennä tutustumaan British Schooliin, mutta tutustumiskäyntimme siirtyi, mistä Minttu oli kovin pahoillaan.
Sunnuntaina olimme mm eläintarhassa Virran perheen kanssa. Eläintarha oli kävijäystävällinen, sillä eläimet näkyivät melko hyvin. Eläinystävällisyydestä en sitten tiedä, vaikeahan eläintarhojen olosuhteita on maallikkona arvioida. No, näimme kuitenkin paljon eläimiä, kuten sarvikuonoja, virtahepoja, tiikerin, hyeenan, Himalajan mustakarhuja jne. Santtu oli innoissaan pelikaaneista - koska ne toivat hänen mieleensä Lahden Pelicansit!
Minttu ja Santtu ovat saaneet valita omiin huoneisiinsa värejä ja verhoja, ja he ovatkin olleet tästä aivan innoissaan. Katajatien kodissamme heillä ei varsinaisesti ollut omia huoneita. Huonekalu-, verho- ja muut ostoksilla käymisemme ovatkin olleet ihan hupaisaa - vaikka aikaavievää - puuhaa. Kuten voitte kuvitella, myyjät sanovat "yes yes", vaikkeivät ymmärtäisi selityksistämme tuon taivaallista. (Useimmiten olemme kuitenkin saaneet tulkin mukaamme.) Talolla käyntimme ovat myös olleet hauskoja. Koko naapurusto kerääntyy aina parvekkeille ja ikkunoihin meitä ihmettelemään. Naapurissamme on lisäksi paikallinen koulu - josta lähtee välituntisin ihan mukavasti ääntä - jonka oppilaat ovat olleet aivan aitaan liimattuja kun me olemme olleet naapurissa. Lapset huutelevat meille englanniksi ja Minttu yrittää aina heille kaikkea vastatakin. Tänään lapset ihmettelivät, kun leikin Mintun, Santun ja Siirin kanssa piilosta pihallamme. He yrittivät auttaa ja huusivat minulle: "Hey mam, your boy is over there!"
Tänään myös "palkkasimme" tulevan kodinhoitajamme, joka aloittaa työssään jo torstaina. Hän on ollut länkkäriperheessä, ja tietää siten mm. tavat, joilla hedelmiä ja vihanneksia täytyy käsitellä, mutta kovin paljoa hän ei ole tehnyt ruokaa. Eikä hän puhu yhtään englantia. Yritinkin selittää hänelle, että opetellaan sitten yhdessä; minä nepalia ja hän ruuanlaittoa. (Tosin en usko, että me kovin nopeasti kyllästymme dahl batiin, mutta toki lapsista voi olla hauskaa saada joskus suomiruokaakin.) Tämä tuleva kodinhoitajamme, nimeltään Dilu (tosin joka toisen naisen nimi täällä on mielestäni Dilu) oli kuitenkin ensimmäinen nepali, joka sai Siirin hymyilemään, mistä hän tietenkin veti koko perheeltämme heti erityispisteet kotiin.
Tällaisia tunnelmia. Toivomme viettävämme viimeisiä öitä hotellissa ja pääsevämme pian muuttamaan omaan kotiin.
Ainiin. Joillekin ehdin jo Suomessa kertoa kotia etsivästä Musti-koirasta, joka oli tulossa meidän koiraksemme. Musti lähti tänään kuitenkin lentämään Swazimaahan, josta hän on kotoisin. Ehkä ihan hyvä näin meidänkin kannaltamme, koska oli Musti kyllä tavattoman iso koira (vaikka Albukseen jo ehdimmekin tottua). Pelkkä Mustin piiskahäntäkin oli Siirin päänkorkeudella!
Moikka koko Takon perhe!!
VastaaPoistaIhanaa käydä lukemassa täällä teidän kertomuksia "uuden elämänne" alusta!!
Hienoa, että alatte jo viikon sisällä asettua sinne selkeästi kodiksi - pesänrakennusvaihe siis meneillään..... ;)
Innolla odotan teidän uusia postauksianne elämästä maailman toisella puolella.
Terveisiä koko Perheelle!!
t. Jenni, Tomi, Wilma ja Rasmus
Hei sinne kauas!
VastaaPoistaIhanan usein täällä on uutta tekstiä, tiedonjano teidän touhuista siellä on valtava :)
Varmasti mukavaa että pääsee kohta jo kotiin, siitä se sitten alkaa, elämä maailman katolla...
Superihanaa ystävänpäivää teille jokaiselle, haleja satelee täältä kotosuomesta :)
-Sanna
Hyvää Ystävänpäivää Takon perhe!
VastaaPoistaHienoa, että saa lukea teidän kuulumisia näin usein täältä. Käyn vähintään kerran päivässä kurkkaamassa "uusimmat".
Tsemppiä kodinlaittoon, kuvia odotellessa!
-Mari, Esa, Lauri ja Maarit
Laitetaan taas lyhyt tiedote Takkojen puolesta.
VastaaPoistaMuutto uuteen kotiin on meneillään. Tällä hetkellä elelevät ilman nettiyhteyttä, joten juuri nyt ei ole päivityksiä blogiin tiedossa, eikä Skypen kauttakaan saa siis yhteyttä. Tekstiviestit kulkevat myös vaihtelevasti Suomen ja Nepalin väliä, minkä lisäksi osalla ei viestitys toimi lainkaan :(
Toivotaan kuitenkin, että asettuminen uuteen ympäristöön lähtee tästä mukavasti käyntiin ja koko perhe pääsee hiukan rauhoittumaan tämän valtaisan muutoksen keskellä.
Päivitetään tietoja taas tarpeen tullen!
T: Jouni
HEIPS!
VastaaPoistaOikeasti aina ihmettelee sitä, miten lapset solahtavat erilaisiin tilanteisiin tuosta vaan, vaikka itse miettii ja tuumii ja pähkii. Kai se liittyy vähän siihenkin, että lapsen perusturvaverkko on kunnossa eikä niitä isompia asioita aikuisten tavoin tarvitse miettiä. Mukavaa myös lukea, että daal bat maistuu. Muistan, että ennen vanhaan Intiaan mennessä aina suurin juttu, oli että pääsee syömään. Nyt, kun intialaista ruokaa saa aina kun haluaa, niin huomaa, että siihenkin voi kyllästyä :) Joten perunamuusi tulee vielä joskus listallenne takaisin. Ja voitte vain kuvitella, että kun kuulin teidän muutosta, niin olin jo suunnittelemassa lentoja Nepaliin ja Intiaan. Toivon, että tämä suunnitelma vielä toteutuu, vaikka ensi talvena se ei varmaan vielä onnistukaan. Ja jos joskus matkaatte lomillanne Intiaan, saattaa tiettyyn osaan Intiaa löytyä myös talo majoittumista varten...
Minulla on ihan hirveä matkakuume, eikä bloginne sitä laisinkaan helpota. Mutta olen onnellinen, että saan sitä lukea ja että jaksatte sitä niin ahkerasti kaikkien sähkökatkojen, kiireiden ja tutustumisen lomassa myös kirjoitella.
Mukavaa eloa ja oloa! Lumisateen keskeltä, KATA