Kaikkee kivaa

Viime päivinä on tapahtunut kaikkea mukavaa, vaikka toki myös muutamia ei-niin-kivoja asioita. Aloitetaan näistä jälkimmäisistä.

Santulla todettiin paha kurkkutulehdus. Olemme tästä vähän huolissamme. Lääkäri ei empinyt, vaan totesi yksioikoisesti, että "Pölystä johtuu!". Santulla on jo pitkän aikaa ollut ääni aina silloin tällöin poissa, puhe kuulostanut kivuliaalta ja Santtu haluaisikin silloin vain kuiskailla. Nyt vasta veimme hänet lääkäriin ja diagnoosi oli sitten tulehdus kurkussa, bakteeria tosin ei löytynyt. Kathmandun ilmanlaatu saasteineen ja pölyineen ei liene kenellekään maailman tilaa seuraavalle yllätys. Kathmandu on yksi pahiten, ellei jopa pahin, saastuneimmista maailman kaupungeista ja nimenomaan ilmanlaadultaan jotakin aivan järkyttävää. Ahdistaa. Santtu kuitenkin pyöräilee joka aamu kouluun ja takaisin ja vielä saasteiden ja pölyn kannalta pahimmalla mahdollisella korkeudella. Olemme nyt entistä tarkkaavaisempia maskin käytön kanssa - sehän ei ole mikään kovin mukava kapine käyttää. Itse en oikein siksikään halua sitä käyttää, koska se päällä on hyvin vaikea antaa selkeitä suullisia ohjeita lapsille. Tosin pitäisi minunkin; oma ääneni on koko vuoden ajan ollut enemmän tai vähemmän poissa. Ilmanpuhdistajat täytyy myös taas ottaa sisällä käyttöön, emme ole viileyden vuoksi nyt pariin kuukauteen pitäneet niitä päällä (ne siis viilentävät ilmaa entisestään).

Joillekin olemme kertoneetkin, että suunnittelemme kyllä olevamme täällä pitempään kuin alkuperäisen sopimuksen verran, mutta asia on yhä avoimena Lähetysseuran työpöydällä. Asiaan liittyy kaikenlaisia työsopimuksellisia seikkoja ulkomaan- ja kotimaanjaksoista jne. Nämä terveysasiat tietysti toki vaikuttavat kaikkeen, päätöksiin ja olemiseen. Hankalalta tuntuu.

Olikos muita ikäviä... Kodissamme olemme nyt jo parin viikon ajan kärsineet ikävästä jätevesiongelmasta, joka kohta saattaa olla jo ihan terveydelle vaarallinen, jos asiaa ei saada kuntoon. Tällaisten asioiden myötä huomaa aina sen tosiasian, että täälläkään ei mikään toimi tai suju, ellei itse ole koko ajan ajan tasalla ja vaadi aktiivisesti asian kuntoon hoitamista. Talonomistajamme ilmoitti, että haluaa tulla itse tarkistamaan tilanteen, ennenkuin sallii korjaustyöt (pihan pohjan alla kulkevat viemärit on hyvin todennäköisesti avattava), eikä talonomistajaa nyt sitten tietenkään ole kuulunut paikalle. Ja me kiltit vain odotamme (no olemme kyllä soitelleet monta kertaa perään). Tänään aamulla Minttu kaatui osittain talomme takana "pissakakkaveteen" ja nyt kyllä olen niin suivaantunut, että jos talonomistaja ei edelleenkään huomenna saavu lupauksistaan huolimatta paikalle, niin minä kyllä.... No, tilaan jonkun tekemään työt ja lähetän laskun ylpeälle herralle.

No johan tässä tuli asiaa. Nyt niihin kivoihin juttuihin! Alla kuvia lähinnä lapsistamme. :)

Joku kysyi, millaisia kirjoja Minttu oikein lukee enkuksi. Joo, ei siis mitään Agatha Christietä sentään!

Mintun koulussa tekemä oma kirja.

Oikeinkirjoituksessa Minttu on toki saanut apua.

Siirin ja Dilun hassuttelut. Ihan parasta arjessa.

Mansikat... Leivoimme taas kakun!

Hannaleenan kanssa juhlistimme Nepalin vuosipäivää.

Yökyläily on aina parasta kyläilyä :)

Hannaleena toi kivoja "1-vuotispäivän" tuliaisia.

Siiri ei saanut katsettaan irti ihanasta konvehtirasiasta. Mutta hienosti jaksoi odottaa lupaa suklaansyönnille (ja jakamiselle) vasta ruuan jälkeen.

Misteli ja Sasteli järjestivät yleisurheilukilpailut koko perheelle. Jee!

Minttu muuten aloitti vuodenvaihteessa taas uuden harrastuksen koululla: multi skills & games. Ovat pelanneet siellä aika usein krikettiä ja  Minttu tykkää siitä kovasti. Ja on taitava!

Ruuanlaitto lasten kanssa. Minttu ilmoitti haluavansa tehdä itse pastasalaattia. Yhdessä kokkailimme ja oli tosi hyvää! Meillä oli tuoreaineet vähän lopussa, ja vaikka niitä saa ostettua ihan kulman takaa (ja jopa omalta kasvimaaltamme niitä voi hakea), on vihannesten peseminen niin työläs prosessi, etten jaksanut täydentää tuorevarastoamme. Dilu saa taas huomenna pestä vihanneksia. No, korvasimme salaatin ja tomaatin muilla aineksilla.

Pastasalaatti Mintun tapaan: pennepastaa, oliiveja, valkosipulissa käristettyjä herkkusieniä, maissia, salaattia ja tomaattia (näiden määrä jäi siis vähäiseksi joten pilkoimme mukaan myös porkkanaa), juustokuutioita. Oikein minttumaiseen salaattiin lisätään myös suolakurkkua. 

Yhtenä päivänä Dilu ja Deborah opastivat minua riisinkeiton saloihin. Huomasin seuraavana päivänä riisiä nepalilaiseen tyyliin keitellessäni, että Siirillehän nää jutut on tuttuja!

Varaisovanhemmat. Ihan parasta. Lisäbonuksena pappa, sillä meidän lapsillamme ei ole kumpaakaan pappaa. Matti sai toimia siis ihan kaikin puolin varapappana. Vähän surku tulee, kun katsoo erityisesti Santtua, joka niin kovin nautti Matin seurasta. Millaista olisi voida touhuta omien Saku- ja Pate-pappojen kanssa? Onneksi sentään lapsillamme on maailman parhaat mamma ja mummi!

Minttu ja Santtu Mattia piilossa...

Siiri omi Anna-Kaarinan.

Tällaista meillä: pojat pelaavat, Siiri rakensi liukumäen Anna-Kaarinan syliin ja Minttu tanssii.

Huomenna sitten taas uusi viikko nytkähtää käyntiin. Nepalmaa saphai thik chha! Nepalissa kaikki hyvin!