Näiden merien kanssa pitää olla varovainen,
voi kastua.
Olisi kuin sorsat: istuvat kuivina meressä
kuin mummot penkillä.
Entäs laiva?
Myrskyt?
Satamakin olisi hyvä.
Ei tässä maailmassa
paljon mitään
erityisen tärkeätä ole.
Sunday, happy day!
Minulla on yhä totuttelemista siihen, että parhaat lenkit voi täällä Saharan ja Atlantin kainalossa kävellä merenrannalla. Meri ja ihanat rannat ovat toki aivan huippuja, ja nyt ne ovat saaneet paljon uusia merkityksiä ja ulottuvuuksia. Kuten tuo rannalla lenkkeily. En ehkä ennen olisi ajatellut lähteväni 35 asteen lämpötilassa paahteiselle rannalle lenkkeilemään. Elämä opettaa. Ja ainahan voi sukeltaa mereen, jos tulee kuuma.
Esikoinen on meressä aivan kotonaan ja rakastaa aaltoja, suolavettä, sukeltamista, snorklaamista - kaikkea meriin liittyvää. Keskimmäinen kaipaa lumihuippuisia vuoria. Kuopuksen mielestä kaikki erilaiset luontotyypit ovat kivoja, ja ehkä parhaita kuitenkin ovat suomalaiset järvet ja metsät, koska siellä ovat myös mummi ja mamma.
Niin että kullakin meillä on mieltymyksemme ja lempiluontokohteemme. Hyvä niin.
Kuvat on otettu lempirannastamme vajaan tunnin ajomatkan päässä Dakarista. Esikoinen kulkee bodyboarding-laudan kanssa juuri aalloista nousseena, "Ässät" ottavat aaltoja vastaan rantahietikolla lököillen (aallot olivat aika korkeita ja heittelivät heitäkin toisinaan yllättävän pitkälle, vaikka istuivat aivan hiekalla) ja Lucky tarkkailee laumaansa.
Tämä syksy on tuonut myös uusia taitoja! Minä myös olen oppinut uuden taidon. Se on sellainen, jonka varmaan melkein kaikki teistä lukijoista hallitsee, mutta minulle on ollut uusi. Ja olen ollut niin innoissani taidostani, sillä tuon taidon avulla pääsee osalliseksi täysin uudesta, hiljaisesta maailmasta sekä keskittymään hengittämiseen (tai hengittämättä olemiseen). Niin, sukeltaminen! Ihan tavallinen sukeltaminen! Snorklaushan on tosi kivaa, mutta ihan tavallinen sukeltaminenkin on aika hauskaa, eikä ollenkaan niin helppoa. Vähän jännittävääkin se on. Minulla on tässä ollut ihan parhaat opettajat - omat lapseni ja Kuopus erityisesti.
Kuopus taas on aloittanut vikellyksen ratsastamisen ohessa ja vaikuttaa löytäneen lajinsa.
Taidoista lisää myöhemmin! Tiukka työviikko taas täälläkin edessä kenttämatkoineen (minä), joten ei muuta kuin hyvää ja turvallista viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti