Mukavuusalueen ulkopuolella

Oma mukavuusalue on erikoinen käsite. Siihen kuuluvat usein tietyt olosuhteet, kuten lämmin suihku ja puhtaat lakanat. Samoin siihen kuuluvat rutiinit, tuttu työ, tietynlaiset ihmiset ja tunne elämän hallinnasta.

Oman mukavuusalueen ulkopuolella sijaitsevat vaikeammat ja vaihtelevat olosuhteet, uudet ja oudot ihmiset, erilaiset näkemykset maailmasta sekä ennenkaikkea itsensä likoon laittaminen. Moni hyväksyy näitäkin asioita mukavuusalueelleen, mutta vain tiettyjen rajojen sisällä.

On antoisaa pohtia omia rajojaan ja syytä rajoille. Joskus omaan mukavuusalueeseen vain tyytyy, vaikka olosuhteet sijaitsisivatkin kaukana sanasta ”mukava”, kun ei jaksa tarttua asiaan.

Tammikuussa koin monta omien raja-aitojeni ylitystä. En osaa vielä sanoa, kuinka paljon oma mukavuusalueeni laajeni, mutta ainakin joissakin kohdin selvitin, missä rajat kulkevat ja jätin ne avoimiksi. Muutos on mahdollinen. Ja jos aitani eivät muutukaan, olen ainakin oppinut paljon.

Olen esimerkiksi alkanut ajaa maasturia Länsi-Afrikan puskissa - tasankojen savannilla ja puoliaavikolla - ja suunnistanut oikeisiin paikkoihin kännykän tai kartan avulla. Eksynyt, suuttunut kännykälle, johon ladatut kartat eivät ole toimineetkaan ja hermoillut maasturin takia. Kysynyt tietä, pyytänyt ilmaa renkaaseen ja alkanut melkein itkeä ilosta, kun rengas sai ilmaa heti ensimmäisessä paikassa. Hyvä valmistautuminenkaan ei takaa suoraa reittiä. Kuitenkin olen selviytynyt. 

Mukavuusalueen raja-aitojen liepeillä ja ulkopuolella selviytyminen kasvattaa luottamusta. Luottamus rohkaisee kokeilemaan seuraavankin raja-aidan kumoamista.

Tunne siitä, että elämä kantaa epäonnistumisenkin jälkeen tai oman mukavuusalueen ulkopuolella, on rohkaiseva. Mukavuusalueen ulkopuolella pysyminen on joskus raskasta, mutta pitää nöyränä ja opettaa samalla armollisuutta.

Armollisuutta itseään ja muita kohtaan. Kun tajuaa olevansa itsekin oppimisen tiellä ja armon varassa, ei tule mieleen vaatia muiltakaan kanssakulkijoilta täydellisyyttä.