Saan oikeastaan aika usein kuulla olevani vähän
vääränlainen, tai ainakin hyvin erilainen. En puhu riittävän hyvin tai
riittävän useita eri kieliä, tai en ainakaan juuri sitä, jonka kyseessä oleva
henkilö mieltäisi tärkeimmäksi kieleksi hallita (Senegalissa puhutaan kymmeniä
eri kieliä). Olen pukeutunut oudosti tai perinteitä kunnioittamattomasti tai
liian länsimaalaisesti. Tai sanon liian suoraan enkä muista lisätä kaikkia
mahdollisia kohteliaisuusfraaseja tai ehkä sittenkin sanon liian varovaisesti,
niin että itse viesti jäi hämärän peittoon.
Erheitä riittää. Lauantaina alkoi muslimien
tärkein juhla, kuukauden kestävä paastonaika Ramadan, joka päättyy suureen
kolmipäiväiseen juhlaan. Asun ensimmäistä kertaa muslimimaassa, ja vaikka
Senegal onkin muslimimaista ehkä yksi rennoimmista, eikä täällä kukaan saa
sakkoja päivänvalossa syömisestä, niin saatan silti sortua virheisiin
esimerkiksi vaatimalla tiukkaa Ramadania noudattavalta täyttä työpanosta myös
iltapäivällä.
Saapa nähdä.
Mielipiteeni onkin jälleen kultainen keskitie.
Erilaisten kulttuurien kohdatessa tulee väkisinkin törmäyksiä ja näkemyseroja.
Mielestäni ne eivät haittaa. Tärkeintä olisi löytää yhteinen tie, jossa
molempien osapuolten on hyvä olla. Minä voin harjoitella kohteliaisuusfraaseja
useilla eri kielillä, jos se ilahduttaa ihmisiä ympärilläni ja he puolestaan
voivat ehkä tulla vastaan ja vetää ylös hiekkaan juuttuneen autoni.
Ei tarvitse liikaa luopua omistaan eikä
tarvitse hyväksyä kaikkea uutta – mutta kaiken voi ottaa vastaan avoimella,
ystävällisellä asenteella. Silloin ollaan jo aika pitkällä.
Niin, juutuin siis hiekkaan, ja ihan Senegalin
pääkaupungissa Dakarissa enkä missään puskassa. Auton renkaat haisivat
palaneelta vielä seuraavana päivänäkin. En ehkä selviytynyt tilanteesta kovin
tyynesti. Tietenkin oli vielä kiire enkä millään olisi ehtinyt viettää aikaani
hiekkaan juuttuneena. Jälkeenpäin (ehkä viikko tapahtuneen jälkeen) tämäkin
asia tietysti vain nauratti, jopa minua itseänikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti